Jatkokertomus (eepos f1forum)

[Sinäputki]

Tuttuun tapaani postasin kysymykset foorumille, jossa FW08:asi antoi minulle, kuten tavallista, ympäripyöreitä vastauksia. Hän sanoi, että...

 

[Jjusban]

Ymmärsin keskustelleeni pöllön kanssa. Ammuin pöllön ja jatkoin matkaa. Keväämmällä kaikki oli toisin. Huomasin sen siitä, että...

 

[AJ]

...asiat kehittyivät parempaan suuntaan. "Ei pöllömpää", totesin, mutta sitten jäin pöllöparven hyökkäyksen kohteeksi ja vietin seuraavan vuoden teho-osastolla, kun kropastani poistettiin kirurgisesti 2107 sulkaa ja höyhentä. Vitutti...

 

[Ria]

Ja päätin kostaa heti seuraavalle vastaantulevalle pöllölle. Niitä ei kuitenkaan näkynyt, joten palasin alkuperäiseen suunnitelmaan ja lähdin kohti itärajaa. Sinne päästyäni olin tosin jo unohtanut, mitä sitä olikaan ollut tarkoitus tehdä. Onneksi tapasin..

 

[AJ]

Paikallisen asukkaan, joka kertoi minun olevan Ruotsin itärajalla. Olin epähuomiossa pyrkinyt Suomeen.

 

[Jjusban]

...ja mikäpä vitutukseen auttaa paremmin kuin pöllönmetsästys. Ase vyölle, lipas täyteen ja suopursunhajuiseen metsänreunaan odottamaan saalista. Yksi suurikokoinen pöllö liihoittelikin paikalle välittömästi. Ammuin sen. Keväämmällä huomasin kuitenkin, että...

 

[Lancer]

...pöllöllä ei ollut PÄÄtä lainkaan. Ihan käsittämätöntä! Tarkalleen kun katsoin niin otuksen silmät olivat sen "nännien" paikalla, ne hohtivat punaisina kuin rubiinit. Silloin tajusin että "pöllö" olikin tarunomainen Yöperhosmies, amerikkalaisissa tarinoissa paremmin nimellä "Mothman" tunnettu otus. Tarkistelin tuota otusta silmät pyöreinä ja tajusin että nyt on jotain pahasti vialla. Ei noita Yöperhosmiehiä pitäisi olla täällä päin maailmaa! Juuri kun aijoin tarttua otuksen siipeen kiinni, se nousikin ylös ja ampui jotain lasersäteitä silmistään minua päin. Tunsin pistävän kivun, en kuitenkaan kuuman vaan jääkylmän, vihlovan kylmän joka tunkeutui luuytimiin saakka. Kun otus lopetti sädettämisen, lyyhistyin maahan ja lamaannuin täysin. Ainoa asia joka voisi pelastaa minut olisi...

 

[Sinäputki]

metsästäjänaapurini. Pistin kaikki voimani peliin ja pyysin häntä ajatuksen voimasta paikalle. Tämä operaatio kesti useita minuutteja, ja uskoni alkoi jo loppua. Tässäkö tämä oli? Mutta voimani hiipuessa kuulin ison pamauksen, ajatteluni oli tehonnut ja otus makasi kuolleena maassa. Riensin oitis kiittämään naapuriani ja yksissä tuumin paloittelimme otuksen ja siitä saatiin vuoden maukkain lihakeitto. Tästä sattumasta innostuneena lähdin Venäjälle malmiesiintymiä kartoittamaan. Olin jo nousemassa Moskovaan menevään koneeseen, kun...

 

[AJ]

tajusin... Se OLI kaikkien aikojen kesä!

 

[Siggeboi]

Mutta se olikin unta ja oli kaikkien aikojen paras syksy. :ahem:

 

[AJ]

Aah! Nuo kuulakkaat syysilmat! Mutta niitä ei kestänyt kauan. Sillä pian satoi lunta ja alkoi auramiesten terrori. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja lumikin suli kevään koittaessa. Sen kunniaksi lähdin rannalle ottamaan aurinkoa. En kuitenkaan ylettänyt. Ajattelin käydä jollain toisella rannalla, mutta sitten eräs viisaampi kertoi, että aurinko on n. 150 miljoonan kilometrin päässä, mistä tahansa rannasta maapallolla. Nolotti ja vitutti.

Päätin, että asiaan on saatava muutos. Perustin ns. yhden asian puolueen ja keräsin nimilistan, jonka turvin sain sen rekisteröityä. Ilmoitin puolueen eduskuntavaaleihin ja pääsin läpi. Itse asiassa sain niin suuren äänivyöryn, että muodostin yksin eduskunnan enemmistön. Niinpä kahdessa viikossa pistin Suomen asiat kuntoon, minkä jälkeen lakkautin koko eduskuntalaitoksen ja perustin ensimmäisen galaktisen imperiumin, joka keskittyi kehittämään avaruustekniikkaa. Kahdessa vuodessa saimme kehitettyä raketin, jolla ranta saattin vietyä riittävän lähelle aurinkoa. (Jos Mooses ei tule vuoren luo, vuori tulee Mooseksen luo. Tai siis tässä tapauksessa päinvastoin). Muuten hyvä, paitsi että aurinkovoide unohtui keittiön pöydälle. Kärähdin aika pahasti. Nolotti ja vitutti.

 

[Mehe Rienarsuo]

Kikkailin siitä Stokkalle hakeen jotain levitteitä ihoni kostukkeeksi. Big mistake. Joka toinen vastaantulija hakkasi selkään ja olkapäihin ja huusi, että vittu kato Saunoja-Timo, että mitä luumu! Taputtelu tiputti tottakai kaikki lihat kropastani ja jouduinkin notkumaan pelkkänä ruotona Herkkuun, ei enää niitä rasvoja poimimaan, vaan lihatiskiltä kimpaleita, joista voisin kasata höttöä taas luitteni ympärille. Nitoja ja sinitarraa sekä rulla jesaria ja olin valmis askarteluhetkiin.

 

[Frank]

No joka tapauksessa seuraavaksi kävin Alkossa ostamassa viinaa. Sitten vedin kännit ja sammuin.

 

[Suggestiivi]

Heräsin pian, ja totesin riemukseni, etten pode krapulaa. Hetken päästä huomasin, että olinkin vielä humalassa. Modehakemusta jättäessäni...

 

[Frentsen]

muistin, että modet on ihan mulkkuja joten en sovellu tehtävään. Siksipä otin härkää sarvista, kellistin sen selälleen ja söin raakaa lihaa kilokaupalla miettien samalla kuinka ihanasti tässä tuhoan maapalloamme kun en tyydy kanin ravintoon.

 

[oldez]

Nautittuani härän, söin myös kanin ja lähdin lunastamaan taivaspaikkaa.

 

[Siggeboi]

Löydettyäni taivaspaikan minua vastaan tuli isopaha kursii. Kursii kehui syöneensä poskeensa Jakkeuksen ja Pyryfin räpläämän pinpan. Noh, päätin sitten lähteä pois, että Kursii ei söisi myös minua. Olenhan sentään skrääkke.

Sitten...

 

[AJ]

...poistuessani totesin, että onpa satanut oudon paljon lunta. Autolla pääsi jonkin matkaa kulkemaan, mutta sitten se juuttui kinokseen. Onneksi katolla oli suksiboksi, josta löytyi vanhat Järviset suoraan 70-luvulta. Viimeisiä puusuksia, noita ainoita oikeita, ennen kuin hiihto pilattiin lopullisesti lajina, kun alettiin haarukoida naurettavasti puolelta toiselle keinuen. Tätä kaikkea miettiessäni, minulta irtosi yllättäen pää! En edes aluksi huomannut sitä. Jälkeenpäin ajatellen tämä toki oli aivan luontevaa, sillä enhän nähnyt tai kuullut ilman päätä yhtään mitään. Kun lopulta havaitsin pään puuttumisen, totesin samalla, että eihän mulla ole häntääkään. Vähän niinkuin tässä eepoksessa. Se oli kaikkien aikojen kesä.

 

[Maldonadon pastori]

Paistettiin makkaraa ja grillattiin muurinpohjalättyjä järven rannalla. Jotain kuitenkin unohtui, mutten enää muista mitä. Se pilasi tunnelmaa kun piti lähteä kaupungista polkemaan, ja jättää hyttyset inisemään keskenänsä.

 

[Dominic]

Jättäessäni hyttyset jäin hetkeksi pohtimaan niitä. Tai en varsinaisesti jäänyt, koska poljin koko ajan johonkin suuntaan, millä lopulta ei ollut mitään merkitystä. Mutta miltä hyttysestä tuntuu, kun se jätetään keskenään inisemään. Miten se eroaa yksinään inisemisestä. Iniseminen on muuten hieno sana, sitä käytetään nykyään liian harvoin. Ihmisillä ei ole aikaa käyttää näinkin hienoja ilmaisuja jonkin olion toiminnasta.

Hyttysen ininä on aivan eri asia kuin ihmisen ininä. Tämä asia toki riippuu siitä millä tavoin ihminen inisee. Hänhän voi inistä aivan kuin hyttynen. Mutta ajatelkaas jos hyttynen inisisi kuin ihminen, ihmisen olemuksessa. Mitähän inistävää hyttysellä voisi olla? Hyttysillä ei varmaan ole spontaanisti tapahtuvia tappeluita kesken jääkiekko-ottelun.

Haluaisin olla hyttynen.