Jatkokertomus (eepos f1forum)
- Viestiketjun aloittaja Eliel
- Aloituspäivämäärä
AJ
Well-known member
Päässäni takoi. En tiedä mikä se oli. Ei se ainakaan alkoholista voinut johtua. Päänsäryksikin se oli outo. Se ei nimittäin sattunut. Pelkkä jyskytys tuntui, mutta ilman kipua.
Avasin varovasti silmäni. Jysärien yhteydessä opittu tapa. Jos silmiä raotti liian äkkinäisesti ja ympäristön valaistus oli kirkas se sai aikaan yleensä niin kammottavan tuskanviillon aivoissa, että hetken aikaa toivoi tajun pakenevan. Koskaan se ei kuitenkaan sitä tehnyt.
Tällä kertaa silmien aukaisun aiheuttama reaktio oli lähinnä kummastus. Ympärillä oli pimeää. Mitään ei näkynyt. Siis ei yhtikäs mitään. Suljin silmäni ja avasin ne uudestaan. Räpyttelin raivokkaasti. Ei auttanut. Kokeilin liikuttaa jäseniäni. Totesin raajojen liikkuvan, mutta jotain outoa tässä oli. Sitten tajusin, etten kohdannut minkäänlaista vastusta mistään suunnasta. Oli kuin olisin ollut painottomassa tilassa.
Iholla ei tuntunut myöskään tuulenvirettä. Tunnustelin käsilläni vartaloani ja totesin olevani ainakin jollain tapaa vaatetettu. Housut ja paita olivat päällä. Nousin seisomaan. En osaa kuvailla, miten tämä tapahtui, mutta suuntaa antanee se, että minusta tuntui kuin olisin mahdollisesti maannut painottomassa tilassa ja sitten noussut pystyasentoon. Minkäänlaisia fyysisiä tuntemuksia toimenpiteestä ei tullut, enkä ilmaan kiintopistettä voinut varmistaa, oliko asentoni todella muuttunut, vai olinko vain kuvitellut koko jutun.
Yhtäkkiä tajusin, mitä tuo päässäni jyskyttävä juttu oli. Se oli naurettavan hitaalla frekvenssillä toistuvaa morse-koodia. Se muodosti vain yhden sanan. Aina vaan uudestaan. Tosin koodi muuttui koko ajan, mutta sana säilyi samana. Vain kieli vaihtui. Suomen osuessa kohdalle totesin sanan olevan "suljettu".
Jotenkin olin ymmärtävinäni, että se tarkoitti minun olotilaani. Minut oli suljettu johonkin, josta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. Miettikää vaikka vilkkaan baarikuukauden jälkeistä heräämistä oudosta paikasta mahdollisesti vieraan kieliseen paapatukseen pää mattoon kiinni ommeltuna. Tällöin olisitte saanut tuta ehkä pikkiriikkisen pienen hippusen verran siitä käsittämättömästä hämmästyksen ja kummastuksen sekoituksesta, jota tunsin.
Jyskytys päässäni jatkui. Nyt olivat vuorossa germaaniset kielet erilaisine vivahteineen. Jyskytyksessä oli olevinaan hieman sotilaallisempi sointi, mutta jotenkin tiesin sen olevan vain kuvitelmaa. Sana jäi vaivaamaan. Kuvitelma. Olinko nyt kuvitellut koko jutun? Olinko oman mieleni vankina? Oliko mitään enää olemassa? Edes minua? Entäpä, jos koskaan ei olisikaan ollut mitään? Oliko päässyt käymään näin? Ja jos koskaan ei olisi ollut mitään, miten mitään olisi voinut käydä?
Avasin varovasti silmäni. Jysärien yhteydessä opittu tapa. Jos silmiä raotti liian äkkinäisesti ja ympäristön valaistus oli kirkas se sai aikaan yleensä niin kammottavan tuskanviillon aivoissa, että hetken aikaa toivoi tajun pakenevan. Koskaan se ei kuitenkaan sitä tehnyt.
Tällä kertaa silmien aukaisun aiheuttama reaktio oli lähinnä kummastus. Ympärillä oli pimeää. Mitään ei näkynyt. Siis ei yhtikäs mitään. Suljin silmäni ja avasin ne uudestaan. Räpyttelin raivokkaasti. Ei auttanut. Kokeilin liikuttaa jäseniäni. Totesin raajojen liikkuvan, mutta jotain outoa tässä oli. Sitten tajusin, etten kohdannut minkäänlaista vastusta mistään suunnasta. Oli kuin olisin ollut painottomassa tilassa.
Iholla ei tuntunut myöskään tuulenvirettä. Tunnustelin käsilläni vartaloani ja totesin olevani ainakin jollain tapaa vaatetettu. Housut ja paita olivat päällä. Nousin seisomaan. En osaa kuvailla, miten tämä tapahtui, mutta suuntaa antanee se, että minusta tuntui kuin olisin mahdollisesti maannut painottomassa tilassa ja sitten noussut pystyasentoon. Minkäänlaisia fyysisiä tuntemuksia toimenpiteestä ei tullut, enkä ilmaan kiintopistettä voinut varmistaa, oliko asentoni todella muuttunut, vai olinko vain kuvitellut koko jutun.
Yhtäkkiä tajusin, mitä tuo päässäni jyskyttävä juttu oli. Se oli naurettavan hitaalla frekvenssillä toistuvaa morse-koodia. Se muodosti vain yhden sanan. Aina vaan uudestaan. Tosin koodi muuttui koko ajan, mutta sana säilyi samana. Vain kieli vaihtui. Suomen osuessa kohdalle totesin sanan olevan "suljettu".
Jotenkin olin ymmärtävinäni, että se tarkoitti minun olotilaani. Minut oli suljettu johonkin, josta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. Miettikää vaikka vilkkaan baarikuukauden jälkeistä heräämistä oudosta paikasta mahdollisesti vieraan kieliseen paapatukseen pää mattoon kiinni ommeltuna. Tällöin olisitte saanut tuta ehkä pikkiriikkisen pienen hippusen verran siitä käsittämättömästä hämmästyksen ja kummastuksen sekoituksesta, jota tunsin.
Jyskytys päässäni jatkui. Nyt olivat vuorossa germaaniset kielet erilaisine vivahteineen. Jyskytyksessä oli olevinaan hieman sotilaallisempi sointi, mutta jotenkin tiesin sen olevan vain kuvitelmaa. Sana jäi vaivaamaan. Kuvitelma. Olinko nyt kuvitellut koko jutun? Olinko oman mieleni vankina? Oliko mitään enää olemassa? Edes minua? Entäpä, jos koskaan ei olisikaan ollut mitään? Oliko päässyt käymään näin? Ja jos koskaan ei olisi ollut mitään, miten mitään olisi voinut käydä?
Mehe Rienarsuo
Lupaavin tulokas
Ulostin.
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Sain ajatukseni toimimaan, lievän tuskallisen kovan jysärin aiheuttamana katselin ympärilleni ja hahmotin, missä oikein olinkaan. En vain kuolemaniksikaan muista menneisyyttäni, me kuitenkiin liikuttiin aika pitkän tovin, sillä nukuttiin varmaan kolme tuntia putkeen. Istuin jossain oudossa automerkissä ratin takana ja kyydissä oli tutut juopporingit mukana. Huomasin ajavani kuin transsissa ja kuitenkin kotokulmissani.
Kaarsin auton taloni takapihalle ja heti pysähtyessäni pyysin hissuttelemaan hiljaa.
- Miksi kuiskailet? Kysyi takapenkissäni oleva "vakooja".
- Siksi, että olette lepakkokorviltanne niin herkkiä? En vaan muista! Sihahdin.
- Pihallasi on aina voimakasta särähtelyä päästävää soraa, pitäisikö huolestua? Kysyi nimetön *huokaisin*, jonka nimeä en kuitenkaan muista.
- Mennään nyt kellariimme hakemaan jotain.
- Mitä haemme?
- Jotain, mitä en nyt muista mutta kuitenkin jotain, jonka muistaisin siitä huolimatta.
Hiivimme kuitenkin naapurimme puolelle kellaria avaamaan. Kellarin ovessa oli niin massiivinen munalukko, jonka tekstit mahtuivat reilusti ja isolla fontilla: "Ken tässä käy, saa kaiken toivon heittää." Kokeilein auton avainperiä ja sieltä löytyi sopiva avain siihen munalukkoon. *naks* kävi ääni pesässä, äärimmäisen varovasti avasimme oven ja saimme hartsia tuntuvaa peitettä kasvoihimme ja paljon muutakin sekä kompuroimme niin pahasti, että kellarissa rupesivat tyhjät tynnyrit kolisemaan ja kiirehdin vaimentamaan ne.
Joku yritti loihe lausumahan kertoa kuolemattomat sanat ja jouduin hiljentämään kädelläni sen puhetorvelon suuaukon ja pyysin vapauttamaan sanat vasta lopussa, kun käskystäni merkki käy. Ihme, ettei kukaan naapurissani ole heränneet valtaisaan meteliin vaan kaikki nukkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sytytimme lampun ja edessämme oli oikea aarreaitta, täynnä kaljakoreja ja kirkkaita pulloja rivi täynnä! Siitäkö ne sanat "saa kaiken toivon heittää" ihan kirjaimellisesti, ihastelin onnesta.
Päätimme "lainata" niitä pahimpaan tarpeeseemme ja kiikutimme ne sinne automme takalaatikkoon, jossa oli vähän liikaakin lasol-pulloja hujan tanner täynnä. Otimme tyhjentävät kulaukset muutenkin oudolta ja pahalta maistuvaa, jos ei ole mukana niitä kirkkaita, jotka edes laimentaisivat makunystyröitä. Saatiin takaluukku suljettua, narujen avulla. Naruissa olivat roikkumassa sukkarivit ja ne käytettiin kaljapullojen väliin ääntä vaimentamaan.
Mukaan otettiin automme kyytiin takaluukussa pyörineet lasolit, parit kirkkaat ja yksi korillinen keskikuraa, ei ne olisivat mahtuneet sinne ja sitä paitsi naapurin mulkulle ei kannattanut jättää yhtään mitään syytä riemuun parista pyörivävaahtoista, ruskehtavan lasisista määrästä juotavaa käytettäväksi.
Kun yritimme pakittaa, niin ei se auto minnekään voinut lähteä. Takapenkkiläisemme antoi auton manuaali- ja huolto-opasteen minulle plärättäväksi. Selvisi, että automme vakiovarusteeseen ei kuulunut lainkaan pakki vaan se oli lisävarusteena saatavana. Jouduttiin työntämään sitä kadulle, että saataisiin pöräytettyä sitä eteenpäin. Siinä vaiheessa kerroin syyn, että miksi sukat piti olla kaljapullojen välissä, koska vittumainen naapuri oli niin herkkä kuulemaan pienestäkin ja luulee kuivausrummun voivan vaahdottaa sen oluet poksahtelemaan kaikki korkit kattoon kiinni ja se naapuri leuhkii sillä, että hän voisi hyppiä selkä edellä roikkumaan katosta alaspäin putoamatta ja pyytää ottamaan valokuvia.
Takapenkkiläisemme kilisutti kaljakorin ja heti syttyi valot ja verhojen lävitse huomasimme sen ottavan haulikon mukaansa. Koitin lyödä ykkösen päälle. Edelleen en saanut ykköstä silmään millään tavoin, pläräsin äkkiä manuaalia ja löysinkin sen: "Vaihteen saa vaihtamalla kääntämällä nupista vastapäivään ykköselle ja päinvastoin, pakin saa lisävarusteena"
VOI NYT VITTU, nopeasti pyöräyttämällä nuppia ylöspäin, saatiin ampaistua bränditön automme kuin tuli hännän alla. Silti jotain pehmeää levisi pitkin takaraivoani ja kasvojani takaapäin. Näin vain punaista väriä käsissäni ja kysyin hädissäni tahroin peittämin peruutuspeililtä, että kuoliko kukaan?
- Ei kuollut. Vastasi lepakko.
- Mistä tiedät?
- Tämä nimetön pyörtyi mutta hänen ilmapallonsa ei.
- Ilmapallonsa?
- Niin, hän kuljetti tätä jo ennen kuin me tulimme talosi takapihalle. Vastasi lepakko.
- Miksi ilmapallo ei pyörtynyt?
- Se kuoli nestehukkaan.
- Mutta ei mikään ilmapallo jaksa kantaa mitään nestettä?!
- Eikö?
Ravisteli lepakko "veristä" ketsuppipulloa kasvoni vieressä ja sanoi:
- Tämä oli ilmapallon sisällä.
- Älä nyt vain väitä, että se sisälsi ketsuppia ja perään työnnettiin vielä hylsy sisään?
- Väitän.
- Kuinka tiedät?
- Minä vaan muistan tietäväni liittyneen heliumiin mutta en vaan muista mistä.
Lopetin kyselyn ja muistinkin vasta, että olimmekin hankkineet erityiskestävää kumia kestämään isommatkin paineet pallojen sisälle, jotka olisivat kestäneet monta baaria kuin tavalliset auton renkaat.
Pösötimme silti huippuvauhtia vaihdenuppi korkealla pääni kohdalla enkä tiedä monesko vaihde on nytten päällä, kun mikään ei siitä vaihteen luvuista kerro...
*pösötipösötipösötipösötipösötipösötipösöti*
Matkan varrella tapahtui kyydissämme kummia...
Kaarsin auton taloni takapihalle ja heti pysähtyessäni pyysin hissuttelemaan hiljaa.
- Miksi kuiskailet? Kysyi takapenkissäni oleva "vakooja".
- Siksi, että olette lepakkokorviltanne niin herkkiä? En vaan muista! Sihahdin.
- Pihallasi on aina voimakasta särähtelyä päästävää soraa, pitäisikö huolestua? Kysyi nimetön *huokaisin*, jonka nimeä en kuitenkaan muista.
- Mennään nyt kellariimme hakemaan jotain.
- Mitä haemme?
- Jotain, mitä en nyt muista mutta kuitenkin jotain, jonka muistaisin siitä huolimatta.
Hiivimme kuitenkin naapurimme puolelle kellaria avaamaan. Kellarin ovessa oli niin massiivinen munalukko, jonka tekstit mahtuivat reilusti ja isolla fontilla: "Ken tässä käy, saa kaiken toivon heittää." Kokeilein auton avainperiä ja sieltä löytyi sopiva avain siihen munalukkoon. *naks* kävi ääni pesässä, äärimmäisen varovasti avasimme oven ja saimme hartsia tuntuvaa peitettä kasvoihimme ja paljon muutakin sekä kompuroimme niin pahasti, että kellarissa rupesivat tyhjät tynnyrit kolisemaan ja kiirehdin vaimentamaan ne.
Joku yritti loihe lausumahan kertoa kuolemattomat sanat ja jouduin hiljentämään kädelläni sen puhetorvelon suuaukon ja pyysin vapauttamaan sanat vasta lopussa, kun käskystäni merkki käy. Ihme, ettei kukaan naapurissani ole heränneet valtaisaan meteliin vaan kaikki nukkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sytytimme lampun ja edessämme oli oikea aarreaitta, täynnä kaljakoreja ja kirkkaita pulloja rivi täynnä! Siitäkö ne sanat "saa kaiken toivon heittää" ihan kirjaimellisesti, ihastelin onnesta.
Päätimme "lainata" niitä pahimpaan tarpeeseemme ja kiikutimme ne sinne automme takalaatikkoon, jossa oli vähän liikaakin lasol-pulloja hujan tanner täynnä. Otimme tyhjentävät kulaukset muutenkin oudolta ja pahalta maistuvaa, jos ei ole mukana niitä kirkkaita, jotka edes laimentaisivat makunystyröitä. Saatiin takaluukku suljettua, narujen avulla. Naruissa olivat roikkumassa sukkarivit ja ne käytettiin kaljapullojen väliin ääntä vaimentamaan.
Mukaan otettiin automme kyytiin takaluukussa pyörineet lasolit, parit kirkkaat ja yksi korillinen keskikuraa, ei ne olisivat mahtuneet sinne ja sitä paitsi naapurin mulkulle ei kannattanut jättää yhtään mitään syytä riemuun parista pyörivävaahtoista, ruskehtavan lasisista määrästä juotavaa käytettäväksi.
Kun yritimme pakittaa, niin ei se auto minnekään voinut lähteä. Takapenkkiläisemme antoi auton manuaali- ja huolto-opasteen minulle plärättäväksi. Selvisi, että automme vakiovarusteeseen ei kuulunut lainkaan pakki vaan se oli lisävarusteena saatavana. Jouduttiin työntämään sitä kadulle, että saataisiin pöräytettyä sitä eteenpäin. Siinä vaiheessa kerroin syyn, että miksi sukat piti olla kaljapullojen välissä, koska vittumainen naapuri oli niin herkkä kuulemaan pienestäkin ja luulee kuivausrummun voivan vaahdottaa sen oluet poksahtelemaan kaikki korkit kattoon kiinni ja se naapuri leuhkii sillä, että hän voisi hyppiä selkä edellä roikkumaan katosta alaspäin putoamatta ja pyytää ottamaan valokuvia.
Takapenkkiläisemme kilisutti kaljakorin ja heti syttyi valot ja verhojen lävitse huomasimme sen ottavan haulikon mukaansa. Koitin lyödä ykkösen päälle. Edelleen en saanut ykköstä silmään millään tavoin, pläräsin äkkiä manuaalia ja löysinkin sen: "Vaihteen saa vaihtamalla kääntämällä nupista vastapäivään ykköselle ja päinvastoin, pakin saa lisävarusteena"
VOI NYT VITTU, nopeasti pyöräyttämällä nuppia ylöspäin, saatiin ampaistua bränditön automme kuin tuli hännän alla. Silti jotain pehmeää levisi pitkin takaraivoani ja kasvojani takaapäin. Näin vain punaista väriä käsissäni ja kysyin hädissäni tahroin peittämin peruutuspeililtä, että kuoliko kukaan?
- Ei kuollut. Vastasi lepakko.
- Mistä tiedät?
- Tämä nimetön pyörtyi mutta hänen ilmapallonsa ei.
- Ilmapallonsa?
- Niin, hän kuljetti tätä jo ennen kuin me tulimme talosi takapihalle. Vastasi lepakko.
- Miksi ilmapallo ei pyörtynyt?
- Se kuoli nestehukkaan.
- Mutta ei mikään ilmapallo jaksa kantaa mitään nestettä?!
- Eikö?
Ravisteli lepakko "veristä" ketsuppipulloa kasvoni vieressä ja sanoi:
- Tämä oli ilmapallon sisällä.
- Älä nyt vain väitä, että se sisälsi ketsuppia ja perään työnnettiin vielä hylsy sisään?
- Väitän.
- Kuinka tiedät?
- Minä vaan muistan tietäväni liittyneen heliumiin mutta en vaan muista mistä.
Lopetin kyselyn ja muistinkin vasta, että olimmekin hankkineet erityiskestävää kumia kestämään isommatkin paineet pallojen sisälle, jotka olisivat kestäneet monta baaria kuin tavalliset auton renkaat.
Pösötimme silti huippuvauhtia vaihdenuppi korkealla pääni kohdalla enkä tiedä monesko vaihde on nytten päällä, kun mikään ei siitä vaihteen luvuista kerro...
*pösötipösötipösötipösötipösötipösötipösöti*
Matkan varrella tapahtui kyydissämme kummia...
Viimeksi muokattu:
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Käännyimme automme suoraan autokauppaan. Joku palvelualtis autokauppias riensi luoksemme ja kysyi heti automme merkkiä.
- Tämähän on mahtava automerkki! Varmaan kuuskytlukulainen...
- Ei me tiedetä.
- Ettekö, saatte heti kaupan päälle 100 euroa lisää rahaa eikä siinä kaikki...
- Eikö muka?
- Havaitsen negatiivisen olettamuksen, mutta saatte kaupan päälle Saabin 96:n, jolla voitte matkustaa ongelmitta paitsi ei talvisin.
- Saatte meiltä takakontista puhdasta lasolia maksutta.
- Ihanko totta? Voiko siitä hiukan maistaa? Innostui autokauppias.
- Ota vaan pois, kaivettiin me takankontista hiukan kun samalla siirrettiin hyvät aineet tuohon tarjoamaasi Saab 96:iin.
Siihen autokauppias paiskasi takakannen heti kiinni ja kysyi meiltä miksi kiirehdimme automme myymistä. Kerroimme, että meillä on lasti monennäköistä hyvää kilipulloja. Autokauppias helpottui kannabisepäilyksistä huolimatta ja myi Saab 96:n helpolla kolmella lasolilla ja 100 euroa annettiin käsiimme.
Aioimme jatkaa matkaa mutta ensin täytyi täyttää bensatankki ja hankkia vähän matkasyötävää huoltoasemalta. Kun revohka palasi autolle ostoksineen ja yksi tyypeistä osui onnettomasti klabillaan suoraan pölykapseliin ja se tipahti kolahdellen. Pölykapselin sisältö levisi maahan ja paljastui useita valkoisia, taipuisia putkiloita. Kuka nosti yhden tarkistettavaksi ja kertoi, että siinä lukee kyrillisiä kirjaimia mutta kuva esittää kahvia ja ovat sitten sokeriputkiloita.
- Miksi ne on piilotettu pölsyyn eikä esimerkiksi hansikaslokeroon? Vakooja ihmetteli.
- En tiedä, ehkä tullin elintarvikerajoituksen takia haluttiin tuoda erinomaiset kahvisokerit rajan ylitse? Kuka sanoi ravistellessaan putkiloa korvansa juuressa, että kuuluuko sieltä rahinaa?
- Eiköhän oteta ne talteen ja juodaan jossain yöpymispaikalla kunnon kahvit. Leija hykerteli.
Otettiin jokaisista pölykapseleissa virunneet sokeriputkilot ja sullottiin ne hanskalokeroon ja jatkettiin sitten matkaa kohti päämäärää.
Saavuttiin paikalliseen matkustajakotiin ja majoituimme harvinaisen tilavaan huoneistoon. Keittelimme kunnon sumpit ja kaadettiin sokerisuppiloiden sisällöt niihin ja hörpättiin. Jokaisen heebon päissä tapahtui kummia...
- Tämähän on mahtava automerkki! Varmaan kuuskytlukulainen...
- Ei me tiedetä.
- Ettekö, saatte heti kaupan päälle 100 euroa lisää rahaa eikä siinä kaikki...
- Eikö muka?
- Havaitsen negatiivisen olettamuksen, mutta saatte kaupan päälle Saabin 96:n, jolla voitte matkustaa ongelmitta paitsi ei talvisin.
- Saatte meiltä takakontista puhdasta lasolia maksutta.
- Ihanko totta? Voiko siitä hiukan maistaa? Innostui autokauppias.
- Ota vaan pois, kaivettiin me takankontista hiukan kun samalla siirrettiin hyvät aineet tuohon tarjoamaasi Saab 96:iin.
Siihen autokauppias paiskasi takakannen heti kiinni ja kysyi meiltä miksi kiirehdimme automme myymistä. Kerroimme, että meillä on lasti monennäköistä hyvää kilipulloja. Autokauppias helpottui kannabisepäilyksistä huolimatta ja myi Saab 96:n helpolla kolmella lasolilla ja 100 euroa annettiin käsiimme.
Aioimme jatkaa matkaa mutta ensin täytyi täyttää bensatankki ja hankkia vähän matkasyötävää huoltoasemalta. Kun revohka palasi autolle ostoksineen ja yksi tyypeistä osui onnettomasti klabillaan suoraan pölykapseliin ja se tipahti kolahdellen. Pölykapselin sisältö levisi maahan ja paljastui useita valkoisia, taipuisia putkiloita. Kuka nosti yhden tarkistettavaksi ja kertoi, että siinä lukee kyrillisiä kirjaimia mutta kuva esittää kahvia ja ovat sitten sokeriputkiloita.
- Miksi ne on piilotettu pölsyyn eikä esimerkiksi hansikaslokeroon? Vakooja ihmetteli.
- En tiedä, ehkä tullin elintarvikerajoituksen takia haluttiin tuoda erinomaiset kahvisokerit rajan ylitse? Kuka sanoi ravistellessaan putkiloa korvansa juuressa, että kuuluuko sieltä rahinaa?
- Eiköhän oteta ne talteen ja juodaan jossain yöpymispaikalla kunnon kahvit. Leija hykerteli.
Otettiin jokaisista pölykapseleissa virunneet sokeriputkilot ja sullottiin ne hanskalokeroon ja jatkettiin sitten matkaa kohti päämäärää.
Saavuttiin paikalliseen matkustajakotiin ja majoituimme harvinaisen tilavaan huoneistoon. Keittelimme kunnon sumpit ja kaadettiin sokerisuppiloiden sisällöt niihin ja hörpättiin. Jokaisen heebon päissä tapahtui kummia...
Viimeksi muokattu:
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Ihmettelinkin kaataessani sokeriputkiloa, että miksi se ei ole rakeista vaan niin hienoa kuin tomusokeria. Tuli nopeasti aika varmasti selväksi se tosiasia, ettei kahvissa ollutkaan mitään sokeria vaan ehtaa LSD:tä. Otimme koko kööri reilun vaarallisen annoksen LSD:tä, koska me skoolasimme kahvikupit pohjanmaan kautta ja välittömästi jokaisilla alkoi tulla ankaria aistiharhoja.
- Vittu, telkkarista tulee jännittävän hyvä sarja Leijulaaksosta, katsokaa hei heti! Huusi Nimetön.
Tuijotimme ihmeissämme Nimetöntä, joka tuijotti herkeämättä pimeää telkkarikuvaa. Huomasin, että telkkari on hyvin vanha, jonkinlainen matkatelkkari.
- Tajuatko sinä lapsi, ettei telkkari ole päällä eikä se varmasti näytä kuvaa vaikka sen laittaisi päälle?
- Turpavärkki soukemmalle ja paa vähän ääntä korkeemmalle! Nimetön kajautti vihaisesti.
Katselin Nimetöntä ja siinä se vaan katseli ja oli iloisempi kuvitellessaan volyymin nousseen sopivaksi. Leija ponnahti sohvalta ylös eikä halunnut enää kuunnella valittavaa Nimetöntä ja sai äkillisen innostuksen, hän juoksi kylpyhuoneeseen ja huhuili siellä meitä tulemaan paikalle. Menimme katsomaan, sillä emme ole vielä kertaakaan käyneet siellä kusella tai suihkussa. Hämmästyksemme oli valtava, miten ihmeessä matkustajakodin huoneistossa voi ikinä olla tällaista jättimäistä teollisuuspesukonetta?! Tämän murjun täytyy olla ainoa laatuaan koko maailmassa, jonka varustuksessa löytyy uskomaton yksilö.
Huikkasin Nimetöntä myös katsomaan mutta kuului vaan käsky pitää leipäläpeni kiinni sen rakkaan TV-sarjan takia.
Meidän täytyi varmaan kärsiä joukkoharhasta LSD:n takia mutta huoli oli turha, sillä Leijahan siellä rummussa oli odottamassa ja kumisi:
- Halusin näyttää teille hauskan leikin, mä haluan pyöriä tän sisällä!
- Toimiiko tämä masiina vielä? Ihmettelin katsoessani ruutua.
- Kohtahan se nähdään, laita kone hyrräämään! Vinkui Leija kärsimättömästi.
- Enkä laita! Mieti vähän miten röpsähdät palasiksi lingotessa ja punaisen ikkunan takaa ei näe kuinka elossa olet?!!
- Mut mä tahtoon!
- Tule jo pois sieltä!
- Enkä!
- Tehdään tarjous: Jossain vaiheessa me voimme lykkiä sinut mäeltä traktorirenkaan kanssa, jos tarpeesi niin kovasti vaatii mutta ei nyt?
- Joo! Vastasi Leija lapsenomaisesti silmät sädehtien.
Leija könysi hökötyksen sisältä selvästi onnessaan tarjouksestani. Vasta nyt huomasin, että tämäkin kylpyhuone on iso kuten olohuoneessa, lavuaari on kyllä normaalin näköinen mutta siinä pötkötti vieressä käsikäyttöinen vesipumppu ja suihkupaikassa toimi toinen modifioitu vesipumppu, jonka suussa johti kumiputki sinne kattoon, jossa roikkui vesikannun suukappale. Aika vaivalloista pumpauttaa ja yhdellä kädellä pestä itseään jääkylmässä vedessä, selkäpiitäni hykerteli. Poistuessamme havaitsin, että vessanpytty oli karmiva, siinä pönöttivät kaksi pyttyä kuin siamilaiset kaksoset.
Onpa ihanan romanttista, jos minä istun pytyllä vääntämässä torttua ja Lepakko lorottaa siinä vieressä ja kyselee kuinkas ilmoja pitelee? Painuimme kaikki takaisin olohuoneeseen ja järkyttyneenä katsoimme, että telkkarista toden totta pyörii telkkarisarja Leijulaaksoa! Vakooja ilmoitti:
- En jaksa tätä, lähden vetäytymään kellariin!
- Täällä mitään kellaria ole! Järkiinny!
Vakooja piti päänsä ja kiskaisi hämmästyksekseni oikeasti lattiasta avattavan kellariluukun, joka kirskui kuin sitä ei olisi avattu todella pitkään aikaan. Sinne sitten Vakooja katosi kuin pieru saharaan. Nyt vasta huomasin, että minkälaisessa huoneistossa me oikein ollaan ja oli oikein pakko tarkistaa, etten varmasti kärsi hallusinaatioita vilkaisemalla etuovesta käytävälle. Käytävä oli nykyaikainen ja siisti kuten matkustajakodin kuuluu olla, sitten vilkaisin huoneistoamme, se oli todella vanhanaikainen ja täynnä omituisia tavaroita. Tästä ovesta sisään tuntui kuin olisi mennyt aikaikkunasta menneisyyteen ja samalla tullut paradoksaalisia esineitä ristiin rastiin.
Päätin herättää Nimettömän ottamalla telkkarin ja särkeä heittämällä sen maahan. Nimetön raivosi ja selitin sille, että järki hoi nyt tuli kiire lähteä etsimään Vakoojaa tuolta kellarista ja mehän ei kauaa enää jäädä tänne yöksi vaan jatketaan matkaa.
Kellarin tikkaat olivat aika jyrkät ja siellä näkyi olevan pimeää, könysimme kuitenkin kaikki yllättävän pitkään ennen kuin tasainen maa tuli vastaan. Hämärästi näkyi olevan, että tämä on todella pitkä käytävä. Valokatkaisinta käännellessäni ei valoa tullut esiin. Sytytin taskustani löytyneestä sytkäristä valoa ympärilleni. Tämä on todella vanhanaikainen, kosteat seinät kivimurikoineen ja seinässä ollut plakaatti paljasti mikä tämä mystinen kellari oikein oli. Toisen maailmansodan aikainen natsien bunkkeri. Miten vitussa tavallisen matkustajakodin alla voi olla vieläkin natsien bunkkeri? Yritin hitaasti kävellä käsi ojossa haparoiden, sillä LSD-päissään voi kuvitella kaikenlaista. Pitkä käytävä voi valehdella samalla tavalla kuin olisi katselisi kiikarit väärinpäin ja sitten vauhdissa mäjäyttäisin turpani seinään todellisuudessa pieneen maakellariin.
Huhuiltiin Vakoojaa tulemaan valoamme kohti, mitään ei kuulunut ja oli pakko jatkaa matkaamme eteenpäin...
- Vittu, telkkarista tulee jännittävän hyvä sarja Leijulaaksosta, katsokaa hei heti! Huusi Nimetön.
Tuijotimme ihmeissämme Nimetöntä, joka tuijotti herkeämättä pimeää telkkarikuvaa. Huomasin, että telkkari on hyvin vanha, jonkinlainen matkatelkkari.
- Tajuatko sinä lapsi, ettei telkkari ole päällä eikä se varmasti näytä kuvaa vaikka sen laittaisi päälle?
- Turpavärkki soukemmalle ja paa vähän ääntä korkeemmalle! Nimetön kajautti vihaisesti.
Katselin Nimetöntä ja siinä se vaan katseli ja oli iloisempi kuvitellessaan volyymin nousseen sopivaksi. Leija ponnahti sohvalta ylös eikä halunnut enää kuunnella valittavaa Nimetöntä ja sai äkillisen innostuksen, hän juoksi kylpyhuoneeseen ja huhuili siellä meitä tulemaan paikalle. Menimme katsomaan, sillä emme ole vielä kertaakaan käyneet siellä kusella tai suihkussa. Hämmästyksemme oli valtava, miten ihmeessä matkustajakodin huoneistossa voi ikinä olla tällaista jättimäistä teollisuuspesukonetta?! Tämän murjun täytyy olla ainoa laatuaan koko maailmassa, jonka varustuksessa löytyy uskomaton yksilö.
Huikkasin Nimetöntä myös katsomaan mutta kuului vaan käsky pitää leipäläpeni kiinni sen rakkaan TV-sarjan takia.
Meidän täytyi varmaan kärsiä joukkoharhasta LSD:n takia mutta huoli oli turha, sillä Leijahan siellä rummussa oli odottamassa ja kumisi:
- Halusin näyttää teille hauskan leikin, mä haluan pyöriä tän sisällä!
- Toimiiko tämä masiina vielä? Ihmettelin katsoessani ruutua.
- Kohtahan se nähdään, laita kone hyrräämään! Vinkui Leija kärsimättömästi.
- Enkä laita! Mieti vähän miten röpsähdät palasiksi lingotessa ja punaisen ikkunan takaa ei näe kuinka elossa olet?!!
- Mut mä tahtoon!
- Tule jo pois sieltä!
- Enkä!
- Tehdään tarjous: Jossain vaiheessa me voimme lykkiä sinut mäeltä traktorirenkaan kanssa, jos tarpeesi niin kovasti vaatii mutta ei nyt?
- Joo! Vastasi Leija lapsenomaisesti silmät sädehtien.
Leija könysi hökötyksen sisältä selvästi onnessaan tarjouksestani. Vasta nyt huomasin, että tämäkin kylpyhuone on iso kuten olohuoneessa, lavuaari on kyllä normaalin näköinen mutta siinä pötkötti vieressä käsikäyttöinen vesipumppu ja suihkupaikassa toimi toinen modifioitu vesipumppu, jonka suussa johti kumiputki sinne kattoon, jossa roikkui vesikannun suukappale. Aika vaivalloista pumpauttaa ja yhdellä kädellä pestä itseään jääkylmässä vedessä, selkäpiitäni hykerteli. Poistuessamme havaitsin, että vessanpytty oli karmiva, siinä pönöttivät kaksi pyttyä kuin siamilaiset kaksoset.
Onpa ihanan romanttista, jos minä istun pytyllä vääntämässä torttua ja Lepakko lorottaa siinä vieressä ja kyselee kuinkas ilmoja pitelee? Painuimme kaikki takaisin olohuoneeseen ja järkyttyneenä katsoimme, että telkkarista toden totta pyörii telkkarisarja Leijulaaksoa! Vakooja ilmoitti:
- En jaksa tätä, lähden vetäytymään kellariin!
- Täällä mitään kellaria ole! Järkiinny!
Vakooja piti päänsä ja kiskaisi hämmästyksekseni oikeasti lattiasta avattavan kellariluukun, joka kirskui kuin sitä ei olisi avattu todella pitkään aikaan. Sinne sitten Vakooja katosi kuin pieru saharaan. Nyt vasta huomasin, että minkälaisessa huoneistossa me oikein ollaan ja oli oikein pakko tarkistaa, etten varmasti kärsi hallusinaatioita vilkaisemalla etuovesta käytävälle. Käytävä oli nykyaikainen ja siisti kuten matkustajakodin kuuluu olla, sitten vilkaisin huoneistoamme, se oli todella vanhanaikainen ja täynnä omituisia tavaroita. Tästä ovesta sisään tuntui kuin olisi mennyt aikaikkunasta menneisyyteen ja samalla tullut paradoksaalisia esineitä ristiin rastiin.
Päätin herättää Nimettömän ottamalla telkkarin ja särkeä heittämällä sen maahan. Nimetön raivosi ja selitin sille, että järki hoi nyt tuli kiire lähteä etsimään Vakoojaa tuolta kellarista ja mehän ei kauaa enää jäädä tänne yöksi vaan jatketaan matkaa.
Kellarin tikkaat olivat aika jyrkät ja siellä näkyi olevan pimeää, könysimme kuitenkin kaikki yllättävän pitkään ennen kuin tasainen maa tuli vastaan. Hämärästi näkyi olevan, että tämä on todella pitkä käytävä. Valokatkaisinta käännellessäni ei valoa tullut esiin. Sytytin taskustani löytyneestä sytkäristä valoa ympärilleni. Tämä on todella vanhanaikainen, kosteat seinät kivimurikoineen ja seinässä ollut plakaatti paljasti mikä tämä mystinen kellari oikein oli. Toisen maailmansodan aikainen natsien bunkkeri. Miten vitussa tavallisen matkustajakodin alla voi olla vieläkin natsien bunkkeri? Yritin hitaasti kävellä käsi ojossa haparoiden, sillä LSD-päissään voi kuvitella kaikenlaista. Pitkä käytävä voi valehdella samalla tavalla kuin olisi katselisi kiikarit väärinpäin ja sitten vauhdissa mäjäyttäisin turpani seinään todellisuudessa pieneen maakellariin.
Huhuiltiin Vakoojaa tulemaan valoamme kohti, mitään ei kuulunut ja oli pakko jatkaa matkaamme eteenpäin...
Viimeksi muokattu:
AJ
Well-known member
...meanwhile in Sweden...
Renngeist
Soldiers of Antisthenes
Koskakohan joku on viimeksi ollut samalla aaltopituudella Thunskan kanssa?
AJ
Well-known member
alvariinsa (ruotsiksi på alvar)
AJ
Well-known member
...sillä välin Toisessa Maailmassa...
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Lounasravintolassa Turussa. Sitä paitsi tänne ei saa kirjoittaa muuta kuin jatkokertomuksia, josta minulla on taas jotain kehitteillä. Jos haluaa kysellä, luodaan Tojckki. Minä voin luoda sen puolestasi.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Ei tää nyt kyllä ole tuntunut etenevän mihinkään.
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Tarinaa tuntuu muilta luovilta jäävän kansioihin, mutta enköhän minä jotain keksi ulospääsyä tuosta saksalaisesta bunkkerista... Siellä kun tapahtuu sekoilua ja räjähdyksiä sekä suunnataan matkaa itäänpäin, pakoon Suomesta...
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Olimme nyt koko konnaporukkamme kanssa jossain ihmeellisessä tulevaisuudessa, missä kaikki autot ja bussit olivat kuskittomia. Vaikka olisimme kuinka humalassa tahansa taikka sieraimet valkoisina, saimme kyydin autottomaan pakettiautoon ja se automaatti kysyi osoitetta. Heitimme ihan hatusta jonkun osoitteen sanomalla Viilalaviilala se tie vie aina viiluluviilulu se. Kappas mokomaa, se vei meidät toisen kerran johonkin aivan uppo outoon maailmaan.
Siinä kyydin vaiheessa olin huomannut, että hanskalokerossa löytyi erittäin hienon patterilla toimivan nenän + parta-ajoteroittimen. Rupesin sillä leikkimään pelkääjän puolella katosta lasketulla peilillä nenäkarvojani puhtaiksi. Yht'äkkiä paristoista loppui energia ja nekkukieräisemäni muuttuikin ajettavaksi partakoneeksi nekkuni sisään. Pakko oli huutaa toisia apuun.
- Ai Daakeli! Dää vehje oddi dekkudi didään!
- Mitä ihmettä, otitko liikaa huumetta?
- Ed, edkö nää, eddä dää on nanodeknisdä laidedda?
- Mitä hän höpisee?
- Doisdanko vasdaukseni?... Dää dedäderoiddimeni muuddui äkkiä paddan ajokoneeksi, oddakaa äkkiä pois!
- En ihan nyt ymmärrä, kysyi vakooja nimeltä leija. - Minusta hän kysyi irroittamisesta, kenties nenästä?
- Ejejejeje, dää laide pidää saada pois nenäsdäni... diinä laitteedda loppui parisdo ja se palaudui alkumuodoon. Auddakaa! Jadkakaa darinan keskusdelua!
Siinä kyydin vaiheessa olin huomannut, että hanskalokerossa löytyi erittäin hienon patterilla toimivan nenän + parta-ajoteroittimen. Rupesin sillä leikkimään pelkääjän puolella katosta lasketulla peilillä nenäkarvojani puhtaiksi. Yht'äkkiä paristoista loppui energia ja nekkukieräisemäni muuttuikin ajettavaksi partakoneeksi nekkuni sisään. Pakko oli huutaa toisia apuun.
- Ai Daakeli! Dää vehje oddi dekkudi didään!
- Mitä ihmettä, otitko liikaa huumetta?
- Ed, edkö nää, eddä dää on nanodeknisdä laidedda?
- Mitä hän höpisee?
- Doisdanko vasdaukseni?... Dää dedäderoiddimeni muuddui äkkiä paddan ajokoneeksi, oddakaa äkkiä pois!
- En ihan nyt ymmärrä, kysyi vakooja nimeltä leija. - Minusta hän kysyi irroittamisesta, kenties nenästä?
- Ejejejeje, dää laide pidää saada pois nenäsdäni... diinä laitteedda loppui parisdo ja se palaudui alkumuodoon. Auddakaa! Jadkakaa darinan keskusdelua!
Albert Oil
Hippi ja juntti
Oho.
AJ
Well-known member
Mutta siitä olimme yhtä mieltä, että kaikista hämmästyttävin oli se autoton pakettiauto.
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Aikamme kurlattuamme tajusimme, että pakettiautohan pikkuhiljaa kiihdytti itsensä uskomattomiin nopeuksiin kääntyillessään kaupungin kaduilla. Emme edes tienneet, että mikä kaupunki oli kyseessä. Sitä ei näkynyt edes HERE:n tiedoissa.
Yritin polkaista jarrua mutta se oli kuin patalappua. Edes kaasukaan ei toiminut yhtään mitään. Ei kiihtyvän auton kyydistä uskaltanut lähteä väkisin ulos ja meidän oli pakko keksiä jotakin, takapenkkiläisistä yksi taisi huutaa oho. Pitäisi tapattaa ne kaikki oho-henkilöt, ihan kuin luultaisiin meikäläisen kuolleen jossain vaiheessa.
Yritin polkaista jarrua mutta se oli kuin patalappua. Edes kaasukaan ei toiminut yhtään mitään. Ei kiihtyvän auton kyydistä uskaltanut lähteä väkisin ulos ja meidän oli pakko keksiä jotakin, takapenkkiläisistä yksi taisi huutaa oho. Pitäisi tapattaa ne kaikki oho-henkilöt, ihan kuin luultaisiin meikäläisen kuolleen jossain vaiheessa.