Jättekiva, eller hur?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Estate
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Estate

Well-known member
Liittynyt
23.11.2001
Viestit
11920
Mikä ihme siinä kivassa viehättää, kun sitä pitää aina hokea?

Ei se nyt puheessa niin häiritse, mutta tässä jokin aika sitten ihmettelin, kun katselin näyteikkunassa olevia mainoksia myytävistä asunnoista ja yhden kuvaus alkoi ruotsiksi "Ett kiva, ljust, med stor terass..."
 
Nå kun se vaan ån niin kiva att asua på rivitalo!
 
Nå kun se vaan ån niin kiva att asua på rivitalo!
Oma ruotsinihan kieltämättä kuulostaa melkeinpä tuolta, kun en koskaan osaa tai muista mitään sanoja. :rolleyes:
Tyvärr har vi inte käteistä i det här kontoret. :o
 
Nå men vi just kom tillbaka från saariston rengastie ja siellä piti välillä köpata mansikoita på svenska i Nagu ja till männikköhän se meni:ahem:

Mutta onneksi sai mansikat betalat ;)
 
Kysyin asiaa svenska talande kompisariltani. Hänen selityksensä oli, että kiva on niin lyhyt ja ytimekäs sana. Ruotsiksi pitäisi sanoa trevlig tai rolig tai vastaavaa, eikä se kuulostaisi niin kivalta.
 
Puhuuko ne ruåtsissakin ihan oikeesti kiva:sta vai onko tää bättre folkin på Ekenäs juttuja vaan?
 
Kiva vaan on niin kiva. Kiva.

Paras on jättekiva. Täytyykin omaksua se omaan puheeseen.
 
Mikä ihme siinä kivassa viehättää, kun sitä pitää aina hokea?
Käytännöllisyys.

"Kiva" lienee suomenruotsalaisten (ja mahdollisesti ruotsinsuomalaisten) omaksuma lainasana, mutta on ihan rtiikinruotsiinkin lainattu aikojen saatossa suomen kielestä sanoja. Tosin pääasiassa "kotouttamalla" niitä paremmin suuhun sopiviksi. Kuten tietysti on käynyt ruotsista lainatuille sanoille suomalaistenkin suussa.

Suomalaisia lainasanoja ruotsin kielessä
 
Hesarissa oli juttu muutama päivä sitten muiden kielien vaikutuksesta suomen kieleen. Siinä kerrottiin, että venäläiset katukaupustelijat joskus aikoinaan kaupustelivat fraasilla "osta kiva tavara". Hyvä-sana oli ja on venäläisille vaikea, ja sen takia korvasivat sen kiva-sanalla.

Joskus ennen sotia vielä ruotsin- ja venäjänkieliset viettivät paljon aikaa keskenään, vähemmistökielisyys siis silloin yhdisti heitä. Ehkä ruotsinkieliset ovat omaksuneet kiva-sanan venäläisiltä. Suomenkielisethän eivät sitä viljele mielestäni mitenkään erityisesti, tai sitten se ei vain pomppaa esiin niin kuin tekee ruotsin kielestä.

Minua ei arkiruotsinkielessä häiritse kiva-sanan käyttö, mutta en asuntoilmoitukseen sitä laittaisi. Ei vaikuta ainakaan kovin ammattimaiselta.
 
Ylös