Tuosta kaksoispohja-Ferrarista puheen ollen... Auto oli hyvä esimerkki siitä, kuinka aerodynamiikalle ei saisi antaa liikaa painoarvoa. Aerodynaamisesti ponttooneissa oli varmasti ideaa, mutta painopiste nousi liiaksi. Joku varmasti vielä palaa ideaan, kuten Barnard osittain tekikin 1996.
Jos vielä enemmän asian vierestä puhutaan, niin nyt viimein kun sain VM:n luettua, huomasin siinä kiinnitetyn samaan seikkaan, joka itseäni ihmetytti: McLaren ajoi pitkään testejä vanhalla siivellä ja hyviä aikoja ajoikin. Täällä tuntui kummasti olevan sellainen käsitys, että ajat vielä paranisivat jahka uusi sääntöjen mukainen siipi saataisiin paikoilleen... Kuinka kehitys voisi olla tuolla aspektilla positiivista kun siipipinta-alaa on vähennetty ja konstruktiossa otettu 3-4 vuotta takapakkia??
Mutta jos mennään topikin aiheeseen, niin usein varman päälle tehty auto on osoittautunut erittäin hyväksi tieksi silloin kun kehitysbudjetti on ollut tiukoilla. Täytyy myös muistaa, että Jordanin varsin nimetön suunnittelutiimi todennäköisesti vielä hakee hiukan omaa suuntaansa ja tällöin on ehkä parempi pysyä perusteissa ja hakea oppia. Moni tiimi on ollut hyvä ensimmäisellä kaudellaan suunnittelutiimin tehtyä "perusauton" (esim. Jordan ja Sauber), mutta kun itseluottamuksen kerryttyä on ruvettu kikkailemaan enemmän aerodynamiikan osalla, on homma mennyt täysin puihin.