"I want to love you but I better not touch (Don't touch)
I want to hold you but my senses tell me to stop
I want to kiss you but I want it too much (Too much)
I want to taste you but your lips are venomous poison
You're poison running through my veins
You're poison, I don't want to break these chains "
Jep. Tiedättekö, olen 3kk kohta pitänyt kriisiä siitä, että olen liian vanha. 10kk liian vanha. Tänään sainkin selville, että mä olenkin 9vuotta liian nuori. :nope: Nyt alan olla sit jo niin rikki, että tämän on nyt kyllä loputtava..
"All we do is make up
Then break up
Why don't we wake up
And see
When love hurts
It won't work
Maybe we need some time alone
We need to let it breathe"
Mihinkään ei sitten voi enää luottaa. Uniseurani menee muka aamulla aikaisin töihin. Ihankun olisi ollut pienintäkään mielenkiintoa a. herätä ihan tajuaikaisin aamulla b. jäädä yksin epäkotiin nukkumaan. Voisi sekin poika miettiä työvuorojaan vähän tarkemmin, mulla oli oikeasti kriisiahdistussurutila ja hän aikoo silti olla inhoittava. Mun mielestä hänen olisi pitänyt jotenkin pelastaa minut. Tai jotain.
Odotellessani taksia miljoonapakkasessa ½h (kannattaa antaa puhelimen akun loppua, ei taksin tilaaminen nyt niin kätevää oikeasti olisikaan...) neljän aikaan aamuyöllä hameessa ja saappaissa (kyyyylmääät) päätin, että skarppaan. Oikeasti.
"I know she loves you
So I understand
I'd probably be just as crazy about you
If you were my own man
Maybe next lifetime
Possibly
Until then old friend
Your secret is safe with me"
Skarppaamiseen liittyy yksi ehto. Ei poikia. Varattuja tai sinkkuja. Ei. Ainakaan hetkeen.
Muuten oli kyllä varmasti ihan kiva ilta. Tai no ei. Mua luultiin taas vaikka ja miksi. Muutan kohta ihan suosiolla norjaan tai gotlantiin. Mutta nyt nukun. Kaunista unta. Ei minua ihan kyllä edes väsyttäisi, mutta kuitenkin. *puss*
