Käynti huvipuistossa

[sooda]

Keskiviikkona vietin lapsenlapsen kanssa, 10-v. Linda, päivän Powerparkissa. Tyhmyyksissäni olin luvannut tulla joka laitteeseen johon hänkin menee. No ekana oli joku kesyltä näyttävä "Music Express". No siihen. Kone lähti liikkeelle ja vauhti kiihtyi kiihtymistään. Rystyset valkeina ja kauhusta jäykkänä pidin turvakaaresta kiinni. Linda tönäisi kylkeen ja sanoi:"Koita nyt paappa nauttia"!
No laite pysähtyi ja revin turvakaarta auki. Linda totesi että nyt mennään sama taaksepäin. Ja mentiin kans. Ja taas eteenpäin. Täysin suuntavaiston menettäneenä onnistuin kuitenkin pääsemään pois kauhujen pikajunasta.

Seuraavana oli Cobra-niminen laite. Käykää siinä itte. Vaikea kuvailla eroa kuolemanpelon ja kuoleman toivomisen hiuksenhienosta rajasta.

Puinen vuoristorata. Lapsena muistan kuinka lintsin vuoristorata oli hauska eikä vanhempia saanut koskaan mukaan siihen. Oletin samaa hauskuutta tältä. Erehdyin. En ole koskaan toivonut minkään asian loppuvan niin hartaasti kuin toivoin tässä. Aina vain uusia syöksyjä pystysuoraan alas ja pelkoa pään osumisesta puisiin kannatinrakennelmiin. Muistin kuinka hontelot puurakenteen olivat kun niitä tutkin maassa. Selvisin hengissä.

Illalla mentiin Lindan mummolaan yöksi ja Linda lupasi kertoa iltasadun. Ja aloitti:" Olipa kerran kolme sisarusta. Heidän vanhempansa olivat kuolleet jo paljon ennen heidän syntymäänsä... Puhkesin aivan hervottomaan nauruun joka jatkui ja jatkui. Yöllä aina kun heräsin juttu tuli mieleen ja nauroin aivan hengetönnä. Siinä Guselan naurava kulkuri olisi jäänyt pistesijoille.

 

[PuoliPöhkö]

Mitä opit keskiviikkona?

 

[Sammypiru]

Tänään tostaina vietettiin perheen kanssa seitsemän tuntia Särkänniemessä. Aikaa kului, vaikka lapsi oli juuri 120 cm ja ei kaikkiin laitteisiin edes päässyt. KAikki on aivan valmiita nukkumaan.

 

[Trullinkaasu]

Ruudinkeksijähän siitä (Linda) tulee. Vahvat on näytöt.

 

[Dominic]

Loistava tarina! Itseänkin alkoi naurattaa lapset, joiden vanhemmat ovat kuolleet kauan ennen heidän syntymäänsä!

Mutta asiaan:
Rhodoksella tuli käytyä "Euroopan suurimmassa vesipuistossa". Oli muuten krapula aamu. Mentiin muuten pisimpään ja jyrkimpään liukuun ensteks. Putku oli keskivaiheilta pimeä...ja vauhti oli niin kova, ettei vedenpärskeiden seasta meinannut happea saada. Ja jumalauta se lasku tuntui pitkältä, kyllä siinä jo mielessään alkoi valmistautua, että se on menoa nyt ja hengissä täältä ei selvitä.

Voin kertoa että alhaalla itki onnesta....tai se oli sellaista hysteeristä itkunaurua koko meidän neljänhengen poppoolta. Vaati semmosen reilun puolen tunnin sulattelun, ennenku sen jälkeen uskalsi mennä yhtään mihinkään.

 

[Tolerantti]

Huvipuistoissa on laitteiden viereen asennettu penkkejä, joilla vanhempien/isovanhempien kuuluu odotella, kun jälkeläiset käyvät hankkimasssa oksettavaa oloa noissa härveleissä. Sooda ei pysynyt lestissään, jolloin kosto oli hirmuinen!

 

[sooda]

Sen tosiaan opin että harkintaa kannattaa käyttää ennen kuin antaa sellaisesta asiasta lupauksen mistä ei mitään tiedä. Mutta Linda pitää paappaa kovana jätkänä koska sen iskäkin oli huutanut viime vuonna suoraa huutoa puuvuoristoradassa. Ehkä olin niin lamaantunut että en pystynyt huutamaan. Heikkouskin on näköjään joskus vahvuus.

 

[Partsi]

Onkos kukaan foorumilainen käynyt näissä jenkkien hurjimmissa vuoristoradoissa. Discovery channelilta taisi tulla joku sarja jossa seurattiin uusien ratojen valmistumista ja kokeiltiin vanhoja. Livenä varmasti aivan sairata. Ensin hinasivat "junan" tosi korkealle ja sitten suora pudotus siis ei mikään mäki vaan suoraan alas ja niillä vauhdeilla uusiin mutkiin.

 

[Ned Flanders]

Mä olen Suomen 36. parhaassa ravintolassa lounaalla, ja muut katselee mua kun hirnun Soodan jutuille.

 

[Olga]

Huvipuistokäynti ja raportti sai hekottelevaa huvitusta aikaan myös Kainuussa.

 

[Tommi123]

Loistava tarina! Itseänkin alkoi naurattaa lapset, joiden vanhemmat ovat kuolleet kauan ennen heidän syntymäänsä!

Mutta asiaan:
Rhodoksella tuli käytyä "Euroopan suurimmassa vesipuistossa". Oli muuten krapula aamu. Mentiin muuten pisimpään ja jyrkimpään liukuun ensteks. Putku oli keskivaiheilta pimeä...ja vauhti oli niin kova, ettei vedenpärskeiden seasta meinannut happea saada. Ja jumalauta se lasku tuntui pitkältä, kyllä siinä jo mielessään alkoi valmistautua, että se on menoa nyt ja hengissä täältä ei selvitä.

Voin kertoa että alhaalla itki onnesta....tai se oli sellaista hysteeristä itkunaurua koko meidän neljänhengen poppoolta. Vaati semmosen reilun puolen tunnin sulattelun, ennenku sen jälkeen uskalsi mennä yhtään mihinkään.

Itsekkin käynyt siellä. Olitko siinä lähellä jossain hotellissa jos niin missä?