Kesäbiisi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ace17
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Päässä alkoi soimaan Reetun Ladyboy.
Aim ö kuuki kuuki mään. Joor ö laki laki poi. Duu juu vana pii mai fän. Däns mii if juu kän. Aim ö kuuki kuuki mään. Joor ö laki laki poi. Vant shou änd inzoi. Ai vana pii ö leidipoi.
 
Tämä laulu tuo varmasti monille 80-luvulla lapsuutensa kesiä viettäneille muistoja mieleen. Ainakin mä tunnistan kappaleen sanoissa ja videon esineissä yhtymäkohtia omaan lapsuuteeni. Ehkä ajan tänään Artjärven kautta kotiin.
 
Tämä laulu tuo varmasti monille 80-luvulla lapsuutensa kesiä viettäneille muistoja mieleen. Ainakin mä tunnistan kappaleen sanoissa ja videon esineissä yhtymäkohtia omaan lapsuuteeni. Ehkä ajan tänään Artjärven kautta kotiin.

Ei saatana. Arttu Wiskari -kortti heitetty. Tästä ei enää selvitä. Hieno kipale. :thumbup:
 
Ehkä tuo iskee paremmin vanhempiin ihmisiin. Minä pidän tuota vähän liian väkisin tehtynä nyyhkybiisinä. En yleensäkään tykkää masentavista biiseistä. Toisaalta pidän laulajan äänestä ja muutenkin toteutuksesta. Ekalla kuuntelulla meni vielä mutta nyt se alkaa tulla ns. korvista ulos.

Samoin muuten kuin se Tuntematon potilas.

EDIT: On se Tuntematon potilas kuitenkin ihan hyvä. Se ei tunnu itsestäni kovin väkisin tehdyltä. Sitä jaksan jopa kuunnella ja ehkä alan tykätäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Tyylilajinsa puolesta ei tuo minnuunkaan iske, mutta sanat.. ehkä se vaatii sen mökkitien. Ja saunan johon pitää vesi kantamalla viedä. Joelta jyrkkä nousu saunan kulmalle, mutta kyllä se ämpäri sieltä nousi.. ei ehkä aina ihan täytenä, mutta nousi. Sitten oli isoa miestä kun nousi kaks täyttä ämpärillistä kerralla läikyttämättä. :o

Nykyään on sekin liian helppoa, kun pumppu hoitaa sen jyrkänteen osion.
 
Lisää ehdotuksia: juuri Radio Helsingistä kuultu Reino & The Rhinosin Aurinko. Just sellaista melankolista kaihoa, josta Bobakki niin tykkää.
 
Ei kaikki melankolinen kaiho ole paskaa. Tero Vaaralle laululyriikan rajoitukset ovat vaan huomattavasti suuremmat ja mahdollisuudet vastaavasti pienemmät kuin oikeille taiteilijoille.
Onhan se noinkin, mut populäärimusiikissa riittää kyllä yleensä lusikallinenkin substanssia. Kauhallinen olis jo liikaa; sitä varten on kaunokirjallisuus ja runous.
 
Ei kaikki melankolinen kaiho ole paskaa. Tero Vaaralle laululyriikan rajoitukset ovat vaan huomattavasti suuremmat ja mahdollisuudet vastaavasti pienemmät kuin oikeille taiteilijoille.

Mutta mitä tahansa muut puhuvatkin, niin Tero Vaara naureskelee mennessän pankkiin. Musiikkihan on yhä aika hjuva pisnes.
 
Ylös