Toki noin voi olla, mutta olen itse kokenut henkilöt, jotka sanovat kannattavansa itse lajia yms. sellaisiksi, jotka eivät uskalla ns. tunnustaa väriä. Eli eivät uskalla heittäytyä, menettää kontrollia ja riskeerata vittuilua kun oma suosikki ei pärjää. Tällöin tälläistä neutraalimpaa suhtautumista monesti perustellaan erilaisilla ylevillä periaatteilla, ja se koetaan heittäytymistä paremmaksi, vaikka taustalla onkin pelko nolatuksi tulemisesta. Samanlainen ilmiö ovat ihmiset, jotka eivät bileissä uskalla juoda kuin yhden-kaksi siideriä/olutta, koska pelkäävät menettävänsä kontrollin. (En ole kylläkään mainostamassa tässä juomista, ei ole pakko jos ei tykkää. Ajatus oli siis se, että pelko on useimmiten huono syy jättää asioita tekemättä.) Siis kysymys on eräänlaisesta "post-Viktoriaanisesta" halusta pitää yllä haluttua julkisivua, ja täten välttää minkäänlaista revittelyä.
