Räikkönen oli lopulta suuri pettymys monille tifoseille.
Uransa kirkkaimpanakaan hetkenä suomalainen ei kyennyt yhdistämään massoja taakseen, varsinkin italialaisten oli vaikea ymmärtää Räikkösen pidättäytynyttä luonnetta. Oli vaikea riemuita henkilön puolesta, joka ei koskaan tuntunut olevan edes itse täydellä tunteella mukana.
Maailmasta löytyy toki henkilöitä, jotka voivat pelkällä olemisellaan herättää kunnioitusta. Siihen vaaditaan kuitenkin tiettyä arroganssia ja kuninkaallisuutta, jota Räikköseltä ei todellakaan löydy (verraten Cantona).
Schumacheria tituleerattiin kotimaisessa mediassa kylmäksi suorittajaksi, kirjoituksista huokui negatiivinen konnotaatio. On ironista, että Räikköstä taasen puolusteltiin ties millä Marvel-sarjakuvista löytyvillä hahmoilla kun taas punaisessa maailmassa Saint-Michael tullaan aina muistamaan legendana ja Kimi pikemminkin robottina, joka ruostui pahemman kerran kaudella 2008.
Kuljettajat vaihtuvat mutta Ferrari on ja pysyy. Se on tärkeintä, lopulta se ainoa merkityksellinen asia kun ajattelen omaa suhdettani lajiin. Massalta on lupa odottaa tasaisia suorituksia jatkossakin, onhan kyseinen kuljettaja ollut Kimin tasolla useamman vuoden. Alonsolta taasen odotetaan monessa suhteessa enemmän, hänen taakkanaan tulee olemaan tunnelatauksen palauttaminen valtakuntaan. Furore!