Nuo kypärä-väritykset on viime vuosina muuttuneet tosi paljon. Kuskit vaihtaa värityksiä helposti, esim. Schumacherin potta on muuttunut vuosien saatossa kokonaan toisenlaiseksi. Saksan lippu on vaihtunut Ferrarin punaiseen. Toki kuviointi on entisellään.
Mieleen on vuosien varrelta jäänyt Hans-Joachim Stuckin tähtikuviointi, Gabriele Tarquinin "hämähäkkimies" teema, Michele Alboreton Petterssonin tribuutti. Jean Alesin kypärän maalaus on Elio de Angelikselta "kopioutu". Ihmeellinen veto on ollut Fabrizio Barbazan Didier Pironi-kopio. Mitä ihmettä Fabrizio oikein näki Didierissä? Riccardo Patresella oli aikanaan myös ajattoman tyylikäs kypärä.
Kypärien kopiointi on kaksipiippuinen juttu. Esim. Alesin de Angelis kopio on mielestäni ok, mutta jotenkin typerältä tuntuisi esim. Sennan kypärän kopiointi. Ero tulee siitä, että onko kopioinnin taustalla respektin antaminen jotain idolia kohtaan, vai "rahastaminen" toisen tavaramerkiksi luomalla designilla.
Omia suosikkeja on maalauksista sellaiset, joilla on joku tarina. Oman maan lippujen värien korostaminen on tietysti helppo ratkaisu, mutta ei ehkä kaikkein omaperäisin. Nigel Mansellilla oli Union Jack kypärässä, mutta mielestäni se oli aika sotkuinen maalaus. Samoin ranskalaisten suosimat trikolori-maalaukset ovat mielestäni järkiään epämääräisiä. Italialaisilla on tämä keskimäärin paremmin toteutettu. Stefano Modenan pääasiallisesti valkoinen kypärä oli elegantti, jossa ei ollut juuri turhia kikkailuja. Ihmetellä täytyy kuitenkin, että italialaiset eivät ole suosineet enempää futisjoukkueen käyttämää vaalean sinisen ja valkoisen yhdistelmää.