SDP:n vaalivoitto oli yllätys ja toivottavasti osoitus siitä, että demarien kannattajakunta alkaa pikkuhiljaa herätä myös kunnallisella tasolla. Keskustan linjan voisi kuvitella eduskunnassakin terävöityvän vaalituloksen myötä. Kokoomuksen nousu taisi olla kepulaisilla aikamoinen yllätys ja järkytys. Kokoomuksessa sen sijaan taidetaan nyt olla hyvin luottavaisia tulevaisuuden suhteen.
Vasemmistoliiton tappio saattaa entisestään koventaa puolueen sisäisiä linjariitoja. Siimeksen karisma voi kuitenkin riittää änkyräsiiven hillitsemiseen ainakin toistaiseksi. Tuskinpa hänkään kestää enää yhtäkään vaalitappiota. Vihreiden osalta vaalitulos oli heikko ja puolueessa pitäisi herätä vakavaa keskustelua siitä, miksi näin tapahtui. Näyttää kuitenkin siltä, että vihreät ovat hienon poliittisen historiansa lumoissa ja käytännön asioita hoitavat keskittyvät lähinnä syyttäämään mediaa puolueen maineen pilaamisesta. RKP:n uusi nousu oli myönteinen yllätys, sillä tämän "ikuisen hallituspuolueen" soisi säilyttävän hallitukseen osallistumiseen riittävän n. 10 eduskuntapaikan kannatuspohjan jo pelkästään enemmistöhallitusten muodostamisen helpottumisen takia.
Kristillisten vaalitappio saattaa enteillä puolueen marginalisoitumista. Kovin hevillä eivät kuitenkaan nyt jäljellä olevat kansanedustajat paikkojaan menetä, mutta heidän korvaamisensa uusilla kyvyillä voi osoittautua vaikeaksi (olkoonkin, että näitä uusia kykyjä näyttää olevan tulossa esiin). Perussuomalaisten osalta merkille pantavaa oli Halmeilmiön loppuminen ja se, että puolueen pj joutui olemaan ehdokkaana sitoutumattomien listalla, kun oman puolueen listaa ei Espooseen onnistuttu rakentamaan. Sinällään vaalitulos oli kyllä Perussuomalaisille tyydyttävä ja kahden kansanedustajan pienryhmä voidaan näillä näkymin nipin napin turvata myös tulevaisuudessa.
Ns. ääriliikkeiden osalta ainakin Turussa saatiin jatkoa huolestuttavalle kehitystrendille, jossa SKS näyttää yhä vain lisäävän omaa kannatustaan. Onneksi mainittu puolue on jäänyt yhden henkilön ryhmäksi ja lähinnä vain paikalliseksi erikoisuudeksi. Liberaalit sähelsivät omassa kamppanijassaan oikein urakalla eivätkä saaneet Turkuun omaa listaa, kun unohtivat että sellaisen rakentaminen edellyttää vähän paperitöitäkin. SKP jatkoi sangen tiukkaa taistelua Perussuomalaisten kanssa ja jäi tällä kertaa tappiolle, vaikka joillakin paikkakunnilla yksittäisten ehdokkaiden voimin valtuustoon onnistuttiin nousemaan. Erikseen pienpuolueiden osalta on pantava merkille, että Muutosvoimat Suomi liittouma näyttää lopullisesti hajonneen. Kyseessä ei ole ihan vähäinen seikka, sillä jos viime eduskuntavaaleissa oltaisiin onnistuttu saamaan aikaan tavoitellun kokoinen pienpuolueiden liittouma oltaisiin sen avulla saatu eduskuntaan peräti kahdeksan edustajaa (mukaanlukien perussuomalaisten kaksi edustajaa, ilmeisesti kaavailu kaatui juuri siihen, että perussuomalaiset havaitsivat liittouman omalta kannaltaan kannattamattomaksi)
Erikseen pitää nostaa esille se, että äänestysaktiivisuuskäyrä kääntyi viimeinkin oikeaan suuntaan. Tyytyväisiä ei kuitenkaan voida olla, sillä vaikka suunta onkin oikea kasvaa äänestysaktiivisuus aivan liian hitaasti.
