Sainzin urakehitys muistuttaa sellaista vanhan hyvän ajan duunariporrasta. Monta vuotta töitä eri pikkutalleissa, joka askeleella pikkaisen ylöspäin, ja viimein tulee se näytön paikka jopa vähän puskistakin. Yhtymäkohtia voi hakea esimerkiksi Rubens Barrichellosta, joka tarpoi uransa ensimmäiset seitsemän vuotta Jordanilla ja Stewartilla ja keskeytti leijonan osan kisoista, mutta väläytteli aina silloin kun auto kesti maaliin saakka. Sitten tuli kutsu Ferrarille. Giancarlo Fisichella voisi olla toinen. Hänen 1997 alkanut uransa "huipentui" kolmivuotiseen Renault-pestiin 2005–07, vaikka se olikin jälleen kerran tallikaveri, joka keräsi voitot ja mestaruudet.
Ajoitus on kaiken avain. Joka vuosi puhutaan eri nimistä Ferrarin tai jonkin toisen huipputallin kandidaatteina, mutta jos paikka ei ole juuri silloin auki, niin oma vuoro voi olla ohi pysyvästi. Tämän saa nyt ilmeisesti Ricciardokin kokea. Hänestä puhuttiin pitkään tulevaisuuden supertähtenä mutta nytpä joku muu veikin paikan eliittitallissa. Nykyaikana vaikuttaa olevan niin, että se mahdollisuus tulee ennemmin nopeasti uran alkuvuosina kuin enää kokeneena mutta keskikastiin jumahtaneena kehäkettuna. Jopa entiset maailmanmestarit kuten Alonso ja Vettel tuntuvat olevan peräti hyljeksittyjä.