Pienessä kajaanilaisen lukion kirjastohuoneessa, joskus 1980-luvun alkuvuosina, muistan uponneeni syvälle
Marco Polon ihmeellisistä idänmatkoistaan kirjoittamaan kirjaan. Tuolloin teini-ikäisenä kaikki ulkopuolinen todellisuus katosi tyystin aina kun keskityin lukemiseen, eikä mikään pystynyt häiritsemään minua seuratessani Marcon selontekoa matkoistaan uusiin ja tuntemattomiin maihin.
Matkakirjassaan Marco Polo kertoi mm. kuulemastaan tarinasta silkkitien varrella vaanivista murhaajista, jotka toimivat Intian vuoristoon piilotetusta linnakkeesta käsin. Siellä näille salamurhaajille tarjottiin hashista, naisia ja muita aistillisia nautintoja niin runsain määrin, että he olivat valmiita tekemään mitä tahansa päästäkseen takaisin kyseisen linnakkeen tarjoamien nautintojen pariin. Tällaisella houkutuskeinolla salaista vuoristolinnaketta hallinnut rosvopäällikkö teki alamaisistaan aikansa pelätyimpiä ja fanaattisimpia salamurhaajia.
Marco Polon matkakertomusta on epäilty muilta matkailijoilta kuultuihin tarinoihin perustuvaksi sepitteeksi, mutta Hawkwindin
Assassins of Allah on riittävän dramaattinen esitys palauttaakseen mieleeni elävästi miten kiehtovalta tuo tarina kuulosti, kun luin siitä ensimmäistä kertaa.