Rajaton-lauluyhtye ja Kuopion kaupunginorkesteri, kapelimestari ja sovitus Jaakko Kuusisto.
Ekalla puoliajalla Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band –levyn kaikki kappaleet samassa järjestyksessä.
Oliskohan pitänyt etsiä kasetti ( en ole ihan varma onkokaan enää) ja kuunnella kappaleet ennen konserttia. Tai ainakin youtubettaa, liekö kaikki sielläkään. En tehnyt, mentiin tosi vanhan muisteloiden kanssa.
Jaa, miten muokata ja sovittaa yhtä legendaarisimmista poplevyä lauluyhtyeelle ja sinfoniaorkesterille? Kun jo alkuperäinen on "orkestraalinen" verrattuna perusjeejeehen ( vain 4 vuotta aikaisemmin). Laajentaa sointia ja jakaa laulut sooloiksi ja erilaisiksi yhdistelmiksi laulajien kesken. Pysyä varsin uskollisena alkuperäisille sovituksille, eikä kikkailla sinfoniaorkesterilla ihan miten sattuu. Pitää laulajat ja orkesteri tasapainossa, kumpikaan ei jää alle. Muutaman kerran revittää orkesteria kunnolla. Vaikuttavaa, tietysti.
Tuolta tuntui, mutta taasen taisin tajuta ja samalla hieman harmittelin, etten ole kovin musikaalinen. En varmasti saa irti niin paljon kuin esim. vaimo laulajien stemmoista ja orkesterin sovituksista. Ei kuulemma tarvitse jännittää tuleeko laulajien nuotit kohdilleen vai vain sinne päin. Tulee, aina, varmasti! Kyllähän ne maallikonkin korviin ovat tosi hyviä, ehkä miehistä paras
Jussi Chydenius taipuisalla, tosi notkealla bassoäänellään. Naisista ehkä Soila " tyttö, jonka Mörkö tahtoi piiriin" Sariola.
Alkupäisellä levyllä oli muutama "ei niin pop"- kappale, joihin en aikoinaan oikein päässyt kiinni/ihastunut, enkä nytkään. Lie huumehöyryissä sävelletty ja siihen suuntaan sovitettukin nyt. Jossain kohdin tosi ahdistava, mutta vaikuttava tunnelma soitosta irtosi. A Day in Lifessä on kunnolla dynamiikkaa jo alkuperäisessä ja ehkä vielä enemmän irrottivat.
Toinen puoliaika oli noin "15 kappaletta Beatlesin parhaita". Pykälää ilottelevampaa ja pari erikoisempaa sovitusta. "Helpompaa" kuin eka puoliaika. Pari a cappellaa. Vaikuttavin kappale vaikka Come Together, ei ollut enää mietoa menoa. Toisaalta orkesteria voi soittaa hiljaa ja hellästi "a long and winding roadissa"- jopa alkuperäistä sovitusta vähäisemmällä? Yleisöä laulatettiin tai nananettiin perussetin viimeisessä kappaleessa Hey Jude. Encoren viimeisen kappaleen arvasin toisen puoliajan aluksi. Let it Be. Ekaa en, veikkasin She loves youta. Hieman kaipasin Yellow submarinea.
Iso annos, en varmasti pystynyt kaikkea ottamaan/sisäistämään, mutta jonkinmoinen kokemus!:ahem:
EDIT. Lisätääs vielä. Puoliajalla tuli kahvipöytään seuraksi Topi Sorsakosken näköinen "vanhempi parta-pitkätukka-hippi". Aika vahvassa maistissa ja teki vielä plörot- toki paikan päältä ostetuista- kahvista ja kossusta. Kovasti kehui sönkötti -pitkään ja hartaasti-, että Beatles teki sellaista musiikkia, jota voi hyvin sovittaa sinfoniaorkesterille. Myöntelin, ettei varmaan kaikista kolmen soinnun jutuista onnistuisikaan. Ja kuukauden kuluttua Slade / Dr Feelgood Kuopio-hallissa. Lupasin harkita asiaa...
