Yhdysvaltain presidentinvaalitoikin alla keskustelu kääntyi myös muihin yhteiskuntajärjestelmiin, kuin Yhdysvaltain. Leninin hirmuteoista kaivattiin jo lisäselvitystä siinä toikissa. Tähän toikkiin sopii mielestäni myös muu keskustelu Neuvostoliitosta, sekä keskustelu kommunismista myös maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
Aloitan kertomalla Leninistä.
Lenin ehti johtaa Neuvostoliittoa vain kuusi vuotta, mistä ajasta hän oli kaksi vuotta vakavasti sairas. Silti Lenin ennätti muuttaa maan yhden puolueen diktatuuriksi, korvata uskonnon leninismillä, lakkauttaa demokratian ja kansalaisoikeudet porvarillisina arvoina sekä muuttaa ihmiselämän tilastolliseksi suureeksi, venäläinen sotilas ja historioitsija Dmitri Volkogonov kiteyttää kirjassaan The Rise and Fall of the Soviet Empire.
Kommunismin musta kirja kuvailee Leninin tekoja tähän tapaan: Leninin käyttöönottamat ja Stalinin järjestelmällisiksi kiteyttämät menettelytavat eivät pelkästään muistuta kansallissosialistien menettelytapoja, vaan ovat monessakin tapauksessa edeltäneet kansallissosialistien tekoja. Auschwitzin leirin päällikkö Rudolf Höss otti mallia juuri venäläisistä keskitysleireistä. Lenin ja Stalin sanoivat: ”kulakit eivät ole ihmisiä. Massat on nostettava heitä vastaan ja heidät, nämä kirotut on tuhottava luokkana”. Samoin Hitler sanoi: ”teillä ei ole oikeutta elää, te olette juutalaisia”. Leninin ja Stalinin teot ovat tehty samoja keinoja käyttäen, mutta ovat erityisen kauhistuttavia sen takia, että ne pantiin toimeen täysin harkittuna, loogisena poliittisena kokeiluna
Tässä historiaa Leninistä melko kronologisessa järjestyksessä. Lähteinä lähinnä Wikipedia, Kommunismin musta kirja sekä satunnaiset nettilähteet:
Bolsevikit yrittivät jo heinäkuussa 1917 vallankaappausta, mutta yritys epäonnistui. Venäjällä oli hetken aikaa Kerenskin väliaikainen hallitus, joka ei riisunut punakaartia aseista. Bolsevikkijohtajat vapautettiin myös vankiloista ja Lenin saattoi palata maahan piileskeltyään Suomessa. Syyskuussa Lenin päätti, että kansannousu alkaisi. Saksan hyökkäysten heikentämä Kerenskin hallitus kukistui helposti. Kerenski pakeni rintamalle etsimään lisäjoukkoja. Talvipalatsi vallattiin ja ministerit kyydittiin Pietari-Paavalin linnoitukseen.
Valtaan päästyään bolsevikkipuolue riisti vallan neuvostoilta, ammattiliitoilta, sosialistisilta puolueilta ym., jotka tosiasiassa olivat taistelleet Leninin puolella vallankumouksen hyväksi. Seurasi lakkoaalto, ja Lenin perusti pelätyn ja väkivaltaisen salaisen poliisin, Tsekan, KGB:n edeltäjän. Kului runsas vuosi salaisen poliisin perustamiseen ja punaisen terrorin käynnistämiseen lokakuun vallankumouksen jälkeen. Lenin itse toimi aktiivisesti "kansanvihollisia" vastaan ja määräsi henkilökohtaisesti hirttämään ja ottamaan panttivangiksi satoja talonpoikia, kulakkeja, varoitukseksi muille. Tsekan alkujuuri oli vallankumouksen suunnitellut ja toteuttanut Pietarin vallankumouksellinen sotilaskomitea, jonka keskeisiin johtajiin kuului puolalaissyntyinen ammattiterroristi Feliks Dzerzinski. Hän loi käsitteen"proletariaatin panssaroitu käsivarsi." Sotilaskomitea julisti heti vallankumouksen jälkeen marraskuussa taistelun kansanvihollisia vastaan alkaneeksi. Aluksi kansanvihollisiksi katsottiin lähinnä vanhan vallan aikaiset valtion virkamiehet, mutta käsitys oli väljä. Käytännössä riitti, että henkilö oli epäilty esimerkiksi sabotaasista tai hamstrauksesta. Leninin allekirjoittamassa ukaasissa kansanvihollisen käsite virallistettiin 28. marraskuuta. Heidät julistettiin lainsuojattomiksi ja määrättiin vangitsemaan heti.
Marraskuussa 1917 Lenin valittiin kansankomissaarien neuvoston puhemieheksi, eli Neuvosto-Venäjän johtajaksi. Lenin halusi tehdä rauhan Saksan kanssa, mutta ei onnistunut siinä muiden bolsevikkien vastustamisen vuoksi, koska Saksan rauhanehdot olivat kovat. Saksa valtasi vielä Baltian maat ja läheni Pietaria ja rauhan tekemisellä alkoi olla jo kiire. Brest-Litovskin rauhansopimuksessa 3.3.1918 Neuvosto-Venäjä joutui luopumaan Baltian maista, itäisestä Puolasta, Ukrainasta ja Suomesta. Tarkoituksena oli järjestää näissä maissa myös myöhemmin bolsevikkien vallankumous ja tällä tavoin yhdistää ne takaisin Neuvosto-Venäjän piiriin. Suomessa taisteltiin vapaussota, jossa Suomi säilyi myös de facto itsenäisenä. Eli Suomen itsenäistyttyä punakaartit aloittivat kapinan, ja SDP:n puoluejohdon oli seurattava perässä Leninin painostuksesta, osin vastentahtoisesti ja aluksi laittomuuksista varoiteltuaan ja "huliganismin" tuomitsevaa julistusta harkittuaan. Lenin lähetti punakaarteille reilusti aseita: tykkejä ja 10 000 kivääriä, ja Suomessa olevia venäläisiä joukkoja kehotettiin avustamaan punakaartia. Punaiset hävisivät eikä Suomi palannut Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Sisällissodan hävinnyt SDP:n enemmistö pakeni Venäjälle ja perusti Moskovassa siellä bolsevikkien mallin mukaisesti Suomen kommunistisen puolueen, kun taas sodasta pidättäytynyt vähemmistö käynnisti puolueen toiminnan uudelleen väkivaltaisuuksia vastustaneen Väinö Tannerin johdolla. Tämä SDP:n toimiminen rauhan ja demokratian puolella on yksi Suomen itsenäisyyden ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakivistä.
Perustuslakikokouksen vaaleissa bolsevikit saivat vain 25 % äänistä, kun Sosialistivallankumouksellinen puolue (SR) sai 40 %. Lenin liittoutui kuitenkin SR:n vasemmistosiiven kanssa, ja perustuslakikokouksen sijaan bolsevikit julistivat hallituksensa olevan vastuussa neuvostoille, joiden edustajakokoukseen bolsevikit ja vasemmisto-SR:t saivat valitutettua yli 90 %:n enemmistön. Vasemmisto-SR:tkin alkoivat vastustaa bolsevikkeja lähinnä Leninin tekemän heikon rauhansopimuksen takia. Lenin ammututti ja vangitutti niiden jäseniä ja lakkautti järjestöjä.
Lenin yritettiin surmata Vasemmisto-SR:iin kuuluvan Fanja Kaplanin toimesta. Tämä ampui Leniniä kolmasti, mutta ei saanut bolsevikkiterroristia hengiltä. Tsekan kuulusteluissakaan nainen ei suostunut paljastamaan rikostovereitaan, joten hänet ammuttiin. Lenin aloitti Tsekan toimeenpanemana ”punaisen terrorin”. Viralliset luvut puhuvat tuhansista, todellinen arvio on 200 000 surmattua. Terroria ja kuula kalloon keinottelijoille, julisti Lenin. Ei siis voida ajatella, että punainen terrori olisi syntynyt esimerkiksi vastauksena valkoiselle terrorille kansalaissodan käynnistyttyä Venäjällä vuonna 1918. Se oli bolshevikkijohtajien selvä päämäärä vallankumouksen päämäärien viemiseksi loppuun asti. Varsinainen kansalaissota kesti vuoden 1918 lopusta vuoden 1920 alkuun. Valkoiset armeijat (länsivaltojen tukemina) punakaartia vastaan. Valkoiset saavuttivat alussa voittoja, mutta vuoden 1920 alkupuolella valkoiset olivat käytännössä kukistuneet.
Lenin oli hyvin ankara vastustajilleen. Jo puheissaan ennen vallankumousta hän oli vannonut tuhoavansa porvariston luokan kokonaan. Tästä syystä hän puuttui pikkutarkasti lukemattomiin vainojen yksityiskohtiin, mistä todisteena ovat säilyneet hänen lukuisat kirjeensä. Esimerkiksi kirjeessään 10.8.1918 Lenin kirjoitti:nToverit! Kulakkien kapina teidän viidessä piirikunnassanne on murskattava säälimättä. On luotava esimerkkitapaus. 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin. Tämän tueksi Lenin käski sulkea "kulakit", papit ja porvarit keskitysleireihin yhteiskuntaluokan tai ammatin perusteella, riippumatta heidän teoistaan. Eräs Tsekan ohje 1.11.1918 kuului: Me emme käy sotaa yksittäisiä henkilöitä vastaan. Me hävitämme porvariston luokkana. Älkää tutkinnassa etsikö asiakirjoja älkääkä todisteita siitä, mitä syytetty on tehnyt tai sanonut neuvostovaltaa vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän on hänelle esitettävä, koskee sitä, mihin luokkaan hän kuuluu, millainen on hänen alkuperänsä, kasvatuksensa, koulutuksensa, mikä hänen ammattinsa. GPU (Tsekan uusi nimi) otti 20-luvulla käyttöön kiintiöjärjestelmän: jokaisen alueen ja piirikunnan piti vangita, lähettää karkoitukseen tai ampua tietty prosenttiosuus ihmisistä, jotka kuuluivat ”vihollisiksi” määritettyihin yhteiskuntaryhmiin. Miehet ammuttiin, naiset, lapset ja vanhukset pakkosiirrettiin ja kylät hävitettiin. Lenin vertasi "vihollisia" Ranskan vallankumouksen ajan Vendeén maakunnan kapinallisiin ja halusi käsitellä heitä samalla tavalla. Kun Lenin puhui luokkien hävittämisestä, hän tarkoitti sitä kirjaimellisesti ja määräsi Tshekan suorittamaan julkisia teloituksia niin, että "ihmiset vapisevat vielä satojen kilometrien päässä". Porvariston luokka kitkettiin näillä keinoin verrattaen nopeasti huomioiden ihmisten määrän.
Aloitan kertomalla Leninistä.
Lenin ehti johtaa Neuvostoliittoa vain kuusi vuotta, mistä ajasta hän oli kaksi vuotta vakavasti sairas. Silti Lenin ennätti muuttaa maan yhden puolueen diktatuuriksi, korvata uskonnon leninismillä, lakkauttaa demokratian ja kansalaisoikeudet porvarillisina arvoina sekä muuttaa ihmiselämän tilastolliseksi suureeksi, venäläinen sotilas ja historioitsija Dmitri Volkogonov kiteyttää kirjassaan The Rise and Fall of the Soviet Empire.
Kommunismin musta kirja kuvailee Leninin tekoja tähän tapaan: Leninin käyttöönottamat ja Stalinin järjestelmällisiksi kiteyttämät menettelytavat eivät pelkästään muistuta kansallissosialistien menettelytapoja, vaan ovat monessakin tapauksessa edeltäneet kansallissosialistien tekoja. Auschwitzin leirin päällikkö Rudolf Höss otti mallia juuri venäläisistä keskitysleireistä. Lenin ja Stalin sanoivat: ”kulakit eivät ole ihmisiä. Massat on nostettava heitä vastaan ja heidät, nämä kirotut on tuhottava luokkana”. Samoin Hitler sanoi: ”teillä ei ole oikeutta elää, te olette juutalaisia”. Leninin ja Stalinin teot ovat tehty samoja keinoja käyttäen, mutta ovat erityisen kauhistuttavia sen takia, että ne pantiin toimeen täysin harkittuna, loogisena poliittisena kokeiluna
Tässä historiaa Leninistä melko kronologisessa järjestyksessä. Lähteinä lähinnä Wikipedia, Kommunismin musta kirja sekä satunnaiset nettilähteet:
Bolsevikit yrittivät jo heinäkuussa 1917 vallankaappausta, mutta yritys epäonnistui. Venäjällä oli hetken aikaa Kerenskin väliaikainen hallitus, joka ei riisunut punakaartia aseista. Bolsevikkijohtajat vapautettiin myös vankiloista ja Lenin saattoi palata maahan piileskeltyään Suomessa. Syyskuussa Lenin päätti, että kansannousu alkaisi. Saksan hyökkäysten heikentämä Kerenskin hallitus kukistui helposti. Kerenski pakeni rintamalle etsimään lisäjoukkoja. Talvipalatsi vallattiin ja ministerit kyydittiin Pietari-Paavalin linnoitukseen.
Valtaan päästyään bolsevikkipuolue riisti vallan neuvostoilta, ammattiliitoilta, sosialistisilta puolueilta ym., jotka tosiasiassa olivat taistelleet Leninin puolella vallankumouksen hyväksi. Seurasi lakkoaalto, ja Lenin perusti pelätyn ja väkivaltaisen salaisen poliisin, Tsekan, KGB:n edeltäjän. Kului runsas vuosi salaisen poliisin perustamiseen ja punaisen terrorin käynnistämiseen lokakuun vallankumouksen jälkeen. Lenin itse toimi aktiivisesti "kansanvihollisia" vastaan ja määräsi henkilökohtaisesti hirttämään ja ottamaan panttivangiksi satoja talonpoikia, kulakkeja, varoitukseksi muille. Tsekan alkujuuri oli vallankumouksen suunnitellut ja toteuttanut Pietarin vallankumouksellinen sotilaskomitea, jonka keskeisiin johtajiin kuului puolalaissyntyinen ammattiterroristi Feliks Dzerzinski. Hän loi käsitteen"proletariaatin panssaroitu käsivarsi." Sotilaskomitea julisti heti vallankumouksen jälkeen marraskuussa taistelun kansanvihollisia vastaan alkaneeksi. Aluksi kansanvihollisiksi katsottiin lähinnä vanhan vallan aikaiset valtion virkamiehet, mutta käsitys oli väljä. Käytännössä riitti, että henkilö oli epäilty esimerkiksi sabotaasista tai hamstrauksesta. Leninin allekirjoittamassa ukaasissa kansanvihollisen käsite virallistettiin 28. marraskuuta. Heidät julistettiin lainsuojattomiksi ja määrättiin vangitsemaan heti.
Marraskuussa 1917 Lenin valittiin kansankomissaarien neuvoston puhemieheksi, eli Neuvosto-Venäjän johtajaksi. Lenin halusi tehdä rauhan Saksan kanssa, mutta ei onnistunut siinä muiden bolsevikkien vastustamisen vuoksi, koska Saksan rauhanehdot olivat kovat. Saksa valtasi vielä Baltian maat ja läheni Pietaria ja rauhan tekemisellä alkoi olla jo kiire. Brest-Litovskin rauhansopimuksessa 3.3.1918 Neuvosto-Venäjä joutui luopumaan Baltian maista, itäisestä Puolasta, Ukrainasta ja Suomesta. Tarkoituksena oli järjestää näissä maissa myös myöhemmin bolsevikkien vallankumous ja tällä tavoin yhdistää ne takaisin Neuvosto-Venäjän piiriin. Suomessa taisteltiin vapaussota, jossa Suomi säilyi myös de facto itsenäisenä. Eli Suomen itsenäistyttyä punakaartit aloittivat kapinan, ja SDP:n puoluejohdon oli seurattava perässä Leninin painostuksesta, osin vastentahtoisesti ja aluksi laittomuuksista varoiteltuaan ja "huliganismin" tuomitsevaa julistusta harkittuaan. Lenin lähetti punakaarteille reilusti aseita: tykkejä ja 10 000 kivääriä, ja Suomessa olevia venäläisiä joukkoja kehotettiin avustamaan punakaartia. Punaiset hävisivät eikä Suomi palannut Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Sisällissodan hävinnyt SDP:n enemmistö pakeni Venäjälle ja perusti Moskovassa siellä bolsevikkien mallin mukaisesti Suomen kommunistisen puolueen, kun taas sodasta pidättäytynyt vähemmistö käynnisti puolueen toiminnan uudelleen väkivaltaisuuksia vastustaneen Väinö Tannerin johdolla. Tämä SDP:n toimiminen rauhan ja demokratian puolella on yksi Suomen itsenäisyyden ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakivistä.
Perustuslakikokouksen vaaleissa bolsevikit saivat vain 25 % äänistä, kun Sosialistivallankumouksellinen puolue (SR) sai 40 %. Lenin liittoutui kuitenkin SR:n vasemmistosiiven kanssa, ja perustuslakikokouksen sijaan bolsevikit julistivat hallituksensa olevan vastuussa neuvostoille, joiden edustajakokoukseen bolsevikit ja vasemmisto-SR:t saivat valitutettua yli 90 %:n enemmistön. Vasemmisto-SR:tkin alkoivat vastustaa bolsevikkeja lähinnä Leninin tekemän heikon rauhansopimuksen takia. Lenin ammututti ja vangitutti niiden jäseniä ja lakkautti järjestöjä.
Lenin yritettiin surmata Vasemmisto-SR:iin kuuluvan Fanja Kaplanin toimesta. Tämä ampui Leniniä kolmasti, mutta ei saanut bolsevikkiterroristia hengiltä. Tsekan kuulusteluissakaan nainen ei suostunut paljastamaan rikostovereitaan, joten hänet ammuttiin. Lenin aloitti Tsekan toimeenpanemana ”punaisen terrorin”. Viralliset luvut puhuvat tuhansista, todellinen arvio on 200 000 surmattua. Terroria ja kuula kalloon keinottelijoille, julisti Lenin. Ei siis voida ajatella, että punainen terrori olisi syntynyt esimerkiksi vastauksena valkoiselle terrorille kansalaissodan käynnistyttyä Venäjällä vuonna 1918. Se oli bolshevikkijohtajien selvä päämäärä vallankumouksen päämäärien viemiseksi loppuun asti. Varsinainen kansalaissota kesti vuoden 1918 lopusta vuoden 1920 alkuun. Valkoiset armeijat (länsivaltojen tukemina) punakaartia vastaan. Valkoiset saavuttivat alussa voittoja, mutta vuoden 1920 alkupuolella valkoiset olivat käytännössä kukistuneet.
Lenin oli hyvin ankara vastustajilleen. Jo puheissaan ennen vallankumousta hän oli vannonut tuhoavansa porvariston luokan kokonaan. Tästä syystä hän puuttui pikkutarkasti lukemattomiin vainojen yksityiskohtiin, mistä todisteena ovat säilyneet hänen lukuisat kirjeensä. Esimerkiksi kirjeessään 10.8.1918 Lenin kirjoitti:nToverit! Kulakkien kapina teidän viidessä piirikunnassanne on murskattava säälimättä. On luotava esimerkkitapaus. 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin. Tämän tueksi Lenin käski sulkea "kulakit", papit ja porvarit keskitysleireihin yhteiskuntaluokan tai ammatin perusteella, riippumatta heidän teoistaan. Eräs Tsekan ohje 1.11.1918 kuului: Me emme käy sotaa yksittäisiä henkilöitä vastaan. Me hävitämme porvariston luokkana. Älkää tutkinnassa etsikö asiakirjoja älkääkä todisteita siitä, mitä syytetty on tehnyt tai sanonut neuvostovaltaa vastaan. Ensimmäinen kysymys, joka teidän on hänelle esitettävä, koskee sitä, mihin luokkaan hän kuuluu, millainen on hänen alkuperänsä, kasvatuksensa, koulutuksensa, mikä hänen ammattinsa. GPU (Tsekan uusi nimi) otti 20-luvulla käyttöön kiintiöjärjestelmän: jokaisen alueen ja piirikunnan piti vangita, lähettää karkoitukseen tai ampua tietty prosenttiosuus ihmisistä, jotka kuuluivat ”vihollisiksi” määritettyihin yhteiskuntaryhmiin. Miehet ammuttiin, naiset, lapset ja vanhukset pakkosiirrettiin ja kylät hävitettiin. Lenin vertasi "vihollisia" Ranskan vallankumouksen ajan Vendeén maakunnan kapinallisiin ja halusi käsitellä heitä samalla tavalla. Kun Lenin puhui luokkien hävittämisestä, hän tarkoitti sitä kirjaimellisesti ja määräsi Tshekan suorittamaan julkisia teloituksia niin, että "ihmiset vapisevat vielä satojen kilometrien päässä". Porvariston luokka kitkettiin näillä keinoin verrattaen nopeasti huomioiden ihmisten määrän.
