Jos aitoa kannatusta löytyy median huomio on jatkuvaa ja käsittää kaiken mahdollisen aina kirjallisesta tuotannosta lähtien. Tämä nähtiin Tony Halmeen osalta. Sama ilmiö nähtiin uudestaan laajemmin koko Timo Soinin vetämän PS:n osalta. Vaaliväittelyiden merkitys ehdokasvalinnassa on lisäksi alentunut tasaiseen tahtiin sitä mukaa, kun internetin käyttö on yleistynyt.
Ehdokkaita vaaleissa asettavan puolueen tehtävänä on aktioida jäsenensä vaalityöhön ja saada ihmiset kiinnostumaan. Jos ihmiset kiinnostuvat kiinnostuu myös media. Media ei voi herättää pystyynlahonneita puolueita uudestaan henkiin edes vaalien ajaksi. Se ei edes pätkänkään vertaa edistä demokratian toimivuutta, ellei sitten puhuta ns. absoluuttisesta demokratiasta. Venäjällähän Demokraattinen puolue yritetään presidentin vaalien yhteydessä tällä tavalla herättää henkiin ja näillä näkymin heidän ehdokkaansa pääse pälisemään kahdestaan liberaalidemokraattien ehdokkaan kanssa.
Sellaisia USA:n vaaleihin liittyviä aitoja demokratiaongelmia, joita Suomessa ei ole, on lähinnä äänestäjien ennakkorekisteröinti ja vaalipiirien rajojen jatkuva muuttaminen demografisten tekijöiden perusteella. Äänestäjien ennakkorekisteröinti estää huomattavaa osaa erityisesti mustista äänestämästä, koska rikosrekisteri estää rekisteröinnin. Vaalipiirien rajojen muuttamisella vaalit voittanut puolue puolestaan pyrkii varmistamaan se, että enemmistö tulee myös ensi kerralla. Toki sähköisen äänestysjärjestelmän epäluotettavuus, epäselvät äänestyskortit, äänioikeutettujen listojen ajoittaiset puutteet ovat myös herättäneet kysymyksiä aikaisempien vaalien yhteydessä.
Suomen demokratian toimivuuden osalta vaalipiirijaon uudistaminen alueellista äänikynnystä tasaavalla tavalla on oikeasti kriittinen kysymys. Vaaliväittelyiden toteutustavasta ei oikeastaan edes kannata puhua samassa yhteydessä. Jos vaalipiirin äänikynnys on jopa 15 prosentissa ei vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole kovin montaa.
