Sanoisin että kiitettävää toimintaa. Valitettavan monilla ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että hevonen on jonkinlainen ylikasvanut koira tai vaihtoehtoisesti temppuja tekemään opetettu lehmä. Tosiasiassa saaliseläimen vaistot pelaavat yhä täysillä, ja toiset ovat vähemmän liikennevarmoja kuin toiset. Ja vähintään yhtä paljon hevonen tekee tuhoa tuulilasilla kuin hirvi.
Ja ne valitettavan harvat raskaan liikenteen kuljettajat, jotka nykypäivänä näyttävät ohituspaikan oikealla vilkulla. Yläpeukku heille. Joskus muinoin rekat näyttivät ohitusmerkkiä huomattavasti nykyistä enemmän.
tähän liittyen, ikävän kadonnut on se tapa maantiellä että kohteliaisuudesta kiitetään vilauttamalla vastakkaista vilkkua takaisin.
Tästä tavasta juttelin just kaverin kanssa taannoin. Itsehän yritän kiittää ohitusmerkistä juuri noin, kun kirjoitit. Kiitokseen tulee joskus vielä kuittaus ohitetun rekan kauko/lisävalojen väläytyksellä. Mutta totta tosiaan, vähenevässä määrin...
Juuripa niin.
Isä ammattiautoilijana ainakin ylläpitää tuota tapaa... sen paremmin en osaa sanoa, kun niin harvoin auton kyydissä olen.
Itse lopetin tuon merkin näyttämisen viime kesänä. Ajoin 110-tietä Turusta Saloon päin ja havaitsin peilistä 100:n alueella pikkuauton kurkkivan perässä. Odotin pari minuuttia, kun tiesin Halikon kohdalla olevan pitkän suoran. Vastaantulijoita ei näkynyt 1,5km eteenpäin. Annoin merkin...ei mennyt perille...hetken päästä annoin toisen...ei sekään mennyt perille. Vähän ennen suoran loppua tämä täti sitten päättää keltaisella viivalla painaa ohi ja edelläni olevan yhdistelmän perään. Siinä se jatkoi roikkumistaan vaikka tuli jyrkkä ylämäki ja ohituskaista. Itse olin nupilla liikenteessä, joten tiesin että pystyn sillä pitämään 80km/h mäen päälle asti. Ajoin mäessä nämä kaksi autoa kiinni ja painoin ohi heistä, kun täysperällä vauhti hiipui johonkin kuuteenkymppiin. Niin siinä sit kävi. Täti ajelee taas kahden ison auton perässä kun ei osaa ohittaa:nope: Tällaisten asioiden takia ei jaksa turhanpäivisiin toimiin hirveästi panostaa, Ne keillä pelisilmää on ei tarvitse edes mitään merkinantoa antaa. Ja keltä pelisilmä puuttuu niin niille olisi taas bussiaikataulut, kun eivät mitään tajua
Siskolle on yhden kerran käynyt täysperän perässä ajaessa kumpuisella tiellä, että sieltä tuli se ohitusmerkki. Sisko lähti ohittamaan, niin eikö sieltä kumpareen takaa tullut auto vastaan.
Sori. Ei vaan kulje lujempaa.
Eivät ne, joilla on pelisilmää välttämättä tarvitse merkkejä, mutta merkinannot ovat sitä kohteliaisuutta ja yhteispeliä. Minä näpäytän vilkulla kiitokset takaisin ohitettuani, usein rekkakuski vielä vilkauttaa sen jälkeen valoja osoittaakseen että huomasi eleen. Sellainen kuuluu sujuvaan ja toisen huomioonottavaan liikennekäyttäytymiseen. Se osoittaa myös, että kumpikin osapuoli hallitsee tilanteen ja tietää, että toinen ei tee mitään älytöntä. Kohteliaisuudesta puolin toisin tulee molemmille varmasti myös hyvä mieli. Älä luovu törttöilevien kukkahattutätien takia hyvästä tavasta. Ehkä tajuavat vielä siirtyä niiden bussiaikataulujen pariin. Jatketaan reilua ja kohteliasta meininkiä vastaisuudessakin, liikenteessä ja radalla
Tämä on toinen syy, miksi lopetin merkin näyttämiset. Vaikka kuin koitat katsoa turvallisen ohituspaikan, niin sillä kohtaa ei mennä ohi vaan just sun vastaavalla paikalla. Mitenköhän siinäkin olis selvittelyt jälkikäteen mennyt, jos omassa tapauksessakin ohituksen aikana keltaisella viivalla olisi joku tullut vastaan ja rysähtänyt? Annoin viimeisen merkin tosin jo liki kilometriä ennen.
Pitää paikkansa. Tottakai itsekin kädenheilautuksella tarvittaessa pyrin päästämään suojatien jalankulkijat tien yli, tarvittaessa pysähdyn jonossa vähän taaemmas edellä olevasta autosta, jotta kadunreunasta parkista auto pääsisi liikennevirtaan jne. Oli tuo maantieajon esimerkki vaan se mistä olen luopunut turvallisuuteen vedoten. Ei ainakaan minun merkistä päiviään päätä.
