Urheilussa kukaan suomalainen ei halua kertoa homoudestaan, kirjoittaa Sasha Huttunen.
Ruotsalainen Anja Pärson teki kuin toinen ruotsalainen Kajsa Bergqvist puoli vuotta sitten. MM-voittaja "tuli kaapista" uran loputtua.
Niin tapahtui tarkoituksella silloin. Pärson oli panostanut kaiken urheiluun. Hän saavuttikin seitsemän MM-kultaa.
Viimein oli perheen eli rakastetun Filippan aika. 31-vuotias nainen ilmoitti homoudestaan P1-kanavan haastattelussa.
Heteron esittäminen oli ollut rankkaa. Ja tuntuu maallikolle turhalta. Mutta urheilu vaati sitä.
Vapautuminen.
Homoudesta kertomisen palkinto on vapauden tunne. Ei tarvitse enää piilotella. Saa elää.
Mutta miksi urheilija ei kerro homoudestaan uran aikana?
Siksi koska sen hinta on liian suuri maksettavaksi.
Homous ottaa huomion. Urheillessaan urheilija haluaa puhua urheilusta, ei homoudesta.
Maan laadukkuutta ei lasketa homojen määrällä, mutta on huomattavaa, että Ruotsissa Pärson ja Bergqvist ovat lopulta kertoneet itsestään, kuten on tehnyt Liverpool-legenda Glenn Hysénin palloileva poika Anton Hysén. Hän on uraa tekevä, nuori homo. Ylpeä sellainen.
He edistävät Ruotsin urheilun luonnetta.
Meillä Suomessa kaapit ovat kiinni.
Haastattelin kaksi vuotta sitten kasvotonta Suomi-kiekon lupausta nimellä Niklas. Aiheena oli homous urheilussa.
Niklas oli homo. Hän ei ollut kertonut siitä urheilussa kenellekään.
Artikkelissa nimi oli muutettu Niklakseksi. Hän oli tunnistamaton, koska nuorta mieltä pelotti, että homoja luonnottomina ja urheiluun sopimattomina pitävä valmentaja ei päästä enää pelaamaan. Ja hänen olisi lopetettava, luovuttava urheilusta.
Niklas oli kaukalossa taitava. Haastattelun aikaan hän oli jo kiekkoillut Kanadassa.
Mutta vieläkään hän ei uskalla puhua homoudesta oikealla nimellään. Niklas osaa ajatella seuraamukset.
Suomi on kummallinen maa. Eduskunnassa on tunnettuja homoja, TV-kanavilla on tunnettuja homoja. Eikä homous ole heille heikkous. Ei todellakaan. Pekka Haavisto oli homoudellaan pop.
Mutta urheilussa kukaan suomalainen ei halua kertoa homoudestaan. Maine menee. Ura on pilalla.
Se on inhottava realiteetti.
Pahiten tapahtui nimeltä mainitsemattomalle urheilun osaajalle. Hän tuli erotetuksi ennen kauden alkamista, kun hänet palkanneet kuulivat, että hankinta oli homo.
Homo! Se ei ollut heidän mielestään uskottavaa urheilussa.
Homous oli heille huonoutta. He eivät olleet oppineet sen luonnollisuutta. Eivät olleet halunneet oppia. Eivät silloin, eivät vuonna 2012.
Niin on vain urheilussa. Siksi kaapin ovi on lukittu sisältä kiinni.
On aika oppia todellisuus. SM-liigassa kiekkoilee homoja. Veikkausliigassa palloilee homoja. He tekevät maaleja. He osaavat pelata. Urheillessa homous ei merkitse.
Mutta homoudesta pitää puhua niin kauan kuin kaikki ovat käsittäneet sen eikä kukaan enää välitä kuka on mikäkin.
Se ottaa aikaa, Niklas mietti. On odotettava urheilun luonteen muuttumista.
Pallo on heteroilla.
SASHA HUTTUNEN