”Lähdettiin pilkkopimeään metsään. Siirtymiset olivat 4–5 tunnin siirtymisiä. Koko ryhmä kantoi kaikkia varusteita: ota sinä varsinainen, niin minä otan jalustan. Unet jäivät todella vähiin, ja siinä yritettiin demonstroida todellista väsymystä”, Rautio sanoo.
Erottuivatko näyttelijäjoukosta tosi kantajat?
”Kyllä. Osalla meni paremmin”, Rautio paljastaa.
”Siinä rupesivat jopa kiväärit ja konepistoolit painamaan.”
Ammunnan koulutus yritettiin järjestää mahdollisimman todenmukaisesti. Aseiden luokse tultiin vauhdilla, pulssi hakaten. Jos syntyi virheitä, tilannetta toistettiin, kunnes se osattiin.
”Loppua kohti se alkoi näyttää todella hyvältä”, Rautio kehaisee.
”Kun mentiin konekivääreiden luo, niin alkoi kuulua vain klik klik ja klik klik. Miehet alkoivat työntää patruunavyötä sisään, eikä tulitoiminta ollut mitään villiä, vaan hyvin suunnitelmallista.”