Luodinrei'istä puhui. Kyseinen metsästäjä ei yleensä juuri legendaa laskettele, farmarista en sitten tiedä. Kyseinen tarina tuli osana kyseisen metsästäjän pidempää avautumista siitä, miten ihmiset ampuu ensin ja tarkistaa vasta sitten mitä tuli ammuttua. Itsehän en asiasta mitään tiedä.
Veikkaan jotta valtaosa ratsastajistakin osaa tänä päivänä pukeutua sen mukaan ettei ihan maastoon sulaudu, ainakin jos tietoisesti ratsastaa alueella jossa metsästetään. Sitä en olisi itse tullut ajatelleeksi että keltainen sulautuu ruskaan paremmin kuin oranssi.
En millään jaksa uskoa, että lehmännahkaa olisi tulitettu hirvenä ja vielä niin, että seulaksi meni. Tuttavasi on saattanut viitata esim. sorsastukseen, missä moinen, siis ampuminen ennen varmaa lajintunnistusta voi hyvinkin olla mahdollista. Jos lehmä/hevonen/lammas olisi ammuttu hirvenä, olisi moinen teko todennäköisesti ollut sekä käräjillä että lehdissä, ja vieläpä suurin otsikoin.
__________________
Tuosta hirvestäjien ampumataidosta vielä. Ampujan on pakko suorittaa ampumakoe kolmen vuoden välein, minimissään. Ampumasuoritus helpottui joitain vuosia sitten. Ennenvanhaan ammuttiin 75 m:n etäisyydeltä kolme laukausta paikallaan olevaan hirvikuvioon ja kolme laukausta liikkuvaan kuvaan. Kaikkien osumien piti sattua numerorenkaille. Piti harjoitella että selviäisi. Nykyään ammutaan neljä laukausta paikallaan olevaan tauluun, jonka halkaisija on 20 cm. Tukea saa käyttää, ja näin käytännössä ammutaankiin, pöydältä hiekkasäkin päältä. Ensimmäisen laukauksen jälkeen on 90 sekuntia viimeisiin kolmeen laukaukseen. Käytännössä rajattomasti aikaa siis. Minulla meni viimeksi 25 sekuntia, rauhallisesti tähdäten ja laukaisten.
Vanha koe karsi huru-ukot pois, koska eivät selviytyneet. Eikä olisi selvinnyt tuo 11-vuotias naperokaan tuosta kokeesta, jos ei edes jaksa kannatella kivääriään. Yllättävää kyllä, tässä uusimuotoisessa kokeessakin tulee hylsyjä. Syynä on se, että ukot eivät osaa kohdistaa asettaan.