Uutisanalyysi: STX hylkäsi kriisissä tyttärensä
Korealaisten tulkinta Suomen telakoista oli sama kuin hallituksen. Yritys kiristää lisärahaa työpaikkojen menetyksellä muuttui rahoittajien silmissä epätoivon osoitukseksi.
Kun hallitus ei suostunut antamaan laivanrakentaja STX Finlandille sen kaipaamaa 50 miljoonan euron käyttöpääomalainaa, summaa pidettiin kansalaiskeskusteluissa mitättömänä Kreikan tukien rinnalla. Kreikkaan riittää miljardeja, mutta Suomeen ei muutamaa vaivaista miljoonaa.
Vertaus saattaa olla osuva – mutta vain vahingossa.
Eduskunnan talousvaliokunta saa STX-ratkaisusta hallituksen selvityksen, jonka mukaan yhtiölle annettu laina olisi ollut antajalleen vähintään yhtä epävarma kuin Kreikan tuki.
STX Finland kävi neuvotteluja Royal Caribbean Cruise -varustamon kanssa jättimäisen risteilijälaivan valmistuksesta. Laivan hinta olisi ollut noin miljardi ja se olisi voinut turvata tuhansia henkilötyövuosia Suomessa.
Tilaus meni Ranskaan sen jälkeen, kun hallitus näytti punaista valoa STX Finlandin lainapyynnölle. Ratkaisua seurasi arvosteluryöppy, johon päätöksen tekijöiden oli vaikea vastata sisäpiiritietojensa vuoksi.
Hallituksen päätöksen taustalla oli useita syitä.
Ensimmäinen oli se, että hallituksen selvittelyissä STX Finland todettiin kriisiyhtiön kriisityttäreksi. STX Finlandin toiminta on ollut mahdollista vain valtion tuella.
Yhtiön asemaa vaikeuttaa se, että korealainen emokin on kriisissä.
STX Finland neuvotteli hallituksen ja yksityisten rahoittajien kanssa risteilijätilauksen varmistamisesta koko viime vuoden loppupuolen.
Hallitus näki prosessin aikana, että STX Finlandin taloudellinen perusta pettää.
Tilanne ei ollut salaisuus muillekaan rahoittajille, jotka alkoivat vetäytyä.
Kestävällä pohjalla oleville yrityksille riitti kyllä rahaa lainamarkkinoilla, STX Finlandille ei.
Risteilijän valmistuksessa vaaditussa rahoituspotissa aukko kasvoi.
Tämän vuoksi yhtiö kääntyi kinuamaan hallitukselta lainaa – joka tosin olisi ollut mahdollisessa konkurssissa viimeiseksi takaisin maksettavaa oman pääoman ehtoista rahaa.
Valtion olisi siis pitänyt antaa lisää voidakseen antaa – taata – lisää ja kaikki kasvavalla riskillä. Hallitus sanoi jo marraskuussa ei, mielestään lopullisesti.
Yhtiö teki tämän jälkeen taktisen virheen julkistamalla pyyntönsä muodossa, jossa maistui kiristys: auttakaa heti tai työpaikat menevät.
STX konsultteineen todennäköisesti laski, että poliittinen paine on niin suuri, että hallitus ei voi kuin suostua. Samalla marraskuussa vaadittu summa pieneni tunnettuun 50 miljoonaan.
Strategia oli tuhoisa. Kiristys muuttui yksityisten rahoittajien silmissä epätoivon osoitukseksi.
Hallituksen kannalta riski oli sellainen, että yhtiön luisuessa alaspäin ja rahoittajien käydessä entistä epäluuloisemmiksi 50 miljoonaa ei olisi riittänyt. Kohta olisi pyydetty ehkä lisää. Ja sitten taas lisää.
STX Finland kertoi, että tilaus kaatui siihen 50 miljoonaan. Hallituksen yksimielinen tulkinta oli toinen: potti ei olisi yhtiön heikon taloustilanteen vuoksi taannut mitään eikä varmaan riittänytkään.
STX:n Ranskan telakoista Ranskan valtio omistaa kolmanneksen ja voi kätilöidä helposti lisää rahoittajilta oman osuutensa nojalla. Suomessa valtiolla ei ole tällaista mahdollisuutta.
Hallitus vetosi siihen, että normaalissa järjestyksessä 50 miljoonaa pitäisi tulla STX:n emolta tai STX Europelta.
Vaikka sekä suomalaiset että risteilijän tilaajat olivat emoon yhteydessä, selvää vastausta ei saatu.
Luultavasti siksi, että STX-emo on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ja lainoja lankeaa vauhdilla maksettaviksi. Velkojat patistavat yhtiötä myymään Korean ulkopuolisia osiaan, ohjaamaan rahat velkojille Koreaan ja pelastamaan työtä Koreassa.
Tarkoitus on kerätä kiireellä pari miljardia dollaria.
Kun Suomessa väännettiin rahasta, STX Europe myi Italian erikoisalustuotantonsa enemmistön italialaiselle valtiolliselle telakkayhtiölle Fincantierille.
Tiedossa oli ensin yli 400 miljoonaa euroa ja myöhemmin mahdollisesti vielä enemmän.
Rahaa olisi siis ollut haalittavissa ainakin periaatteessa, mutta niitä ei aiottu lähettää eikä edes lainata Suomeen.
Velkojien arvio Suomen telakoista oli nähtävästi sama kuin Suomen hallituksen. Arviossa painoi sekin, että STX on jo vuosia sitten tehnyt valintansa kahden eurooppalaisen telakkansa väliltä:
Ranskaan on investoitu ja telakasta on kannettu huolta. Suomi jäi heitteille.
Oli odotettavissa, että jos STX Finlandin rahoitus on taas vaikeuksissa, vastaus Koreasta on yhtä tyly: ei tipu. Myyntiin Turun ja Rauman telakat sen sijaan todennäköisesti kelpaisivat – jos niitä kukaan haluaisi ostaa. Hinta olisi telakkojen tonttihinta, sillä liiketoiminnalla ei ole arvoa.
Hallitusta patistettiin myös "ketjutusidealla": jos tämä tilaus menee muille, silloin seuraavienkin laivojen rahoituspaketti aukeaa. Eli saksalaisen TUI-yhtiön kanssa kaavailtujen risteilijätilausten rahoitus vaarantuu.
Hallitus joutui pohtimaan, mihin tässä ketjussa sitten enää voisi panna stopin tukipoteille, kun aina on joku tilaus vaarassa.
Kaiken lisäksi näin mittava julkinen apu ei ehkä olisi mennyt EU-komissiossa läpi. Olisi pitänyt joko ilmoittaa luvalliseksi itse arvioidusta tuesta tai antaa luvatta. Ensimmäinen tie tarkistuksineen vie yleensä kuukausia ja jälkimmäisessä on se vaara, että rahat vaaditaan palauttamaan.
Ruotsi yritti 1970-luvulla juosta telakoittensa asialla, mutta lopulta väsyi. Ruotsi katsoi, että kannettu vesi ei kaivossa pysy, ja antoi telakoiden sammua.
Suomi voi olla nyt saman valinnan edessä. Erikoisalukset kannattavat edelleen, jättiristeilijät ovat auringonlaskun bisnestä.