Rap-artisti käski Helsingissä naiset ja vähemmistöt eturiviin ja miehet antamaan tilaa, koska emme itse tajua sitä tehdä
Princess Nokia pani keikan järjestyksen uusiksi ja se takasi hyvät bileet, kirjoittaa Ronja Salmi.
Viime keskiviikkona Kuudes linja oli ääriään myöten täynnä. Illan odotetuin esiintyjä oli yhdysvaltalainen rap-kokoonpano Princess Nokia ja sen keulahahmo, Princess Nokian ilmentymä, Destiny Frasqueri.
Keikka alkoi hittibiisillä Tomboy, jonka jälkeen Frasqueri piti unohtumattoman välispiikin.
Yksinkertaisuudessaan artisti pyysi kaikkia paikalla olevia naisia sekä ”people of color” (Yhdysvalloissa käytetty termi, joka viittaa ihmisiin, jotka eivät ole valkoisia) siirtymään eturiviin.
Miehiä taiteilija pyysi kunnioittamaan näitä ihmisiä, sekä antamaan heille tilaa. Samaan hengenvetoon artisti ilmoitti että rasismiin, vihapuheeseen tai seksismiin syyllistyvät ihmiset poistetaan keikalta välittömästi.
Hän myös julisti salin turvalliseksi tilaksi, jossa syrjintä oli kiellettyä.
Metodi tuntui yksinkertaisuudessaan nerokkaalta.
Fyysisesti siirtämällä ihmisiä Princess Nokia pakotti yleisön tiedostamaan yhteiskunnassamme vallitsevan asetelman. Ihmiset, jotka hän pyysi keikkansa eturiviin, joutuvat elämässä usein pinnistelemään nähdäkseen tai tullakseen nähdyiksi.
Tiedän, että moni pitää tätä älyttömänä. Eikö jokainen vastaa itse siitä, missä keikkapaikalla seisoo? Jokaisellahan on yhtäläiset mahdollisuudet seisoa eturivissä, jos vain saapuu ajoissa!
Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Eturivi keikalla alkaa helposti muistuttaa eturiviä muussa elämässä.
Eteen tässä kuviossa pääsee esimerkiksi se, jota auttoi kaksi kaveria. Kavereihin hän tutustui koulussa, jonne pääsemiseen tarvittiin yli yhdeksän keskiarvo. Sen saaminen oli mahdollista, koska vanhempi auttoi aikoinaan matikanläksyjen kanssa. Vanhemmalla oli taas aikaa neuvoa tehtävissä, koska hän oli illat kotona. Perheystävällinen työpaikka puolestaan järjestyi, koska pomo suosi palkkauksessa sukunimeä Virtanen.
Keikalla tämä järjestys voi tuntua etäiseltä, elämässä se ei sitä ole.
On kivuliasta myöntää, että oma yhteiskunnallinen asema ei ole vain omissa käsissä.
Asema on myös seurausta rakenteista, jotka antavat meille erilaiset mahdollisuudet toimia ja onnistua. Tietenkin myös yksilön omat teot vaikuttavat lopputulokseen, mutta lähtökohdat vaikuttavat olennaisesti mahdollisuuksiin esimerkiksi menestyä. Itse koen, että on erityisesti politiikan tehtävä tasoittaa näitä eroja.
Eriarvoista tilannetta voi olla vaikea nähdä, jos on koko elämänsä seisonut henkisessä eturivissä.
Keskustelu aiheesta tyssääkin usein siihen, että toinen osapuoli kieltää koko asian olemassaolon, koska ei ole itse sitä havainnut. Havainnointi taas on vaikeaa, jos katse on koko ajan suunnattuna eteenpäin, kohti artistia. Silloin selän takana seisovat kymmenet rivit ihmisiä jäävät huomaamatta. Vastavuoroisesti takana saatetaan ajatella, että nuo tuolla edessä ovat varmasti tehneet jotain mahtavaa, kun ovat noin hyvin pärjänneet.
Tarvitaan Princess Nokian kaltaisia aktivisteja huomauttamaan, että meidän tulee kaikkien toimia tilanteen muuttamiseksi. Katso taaksesi, sivuillesi. Anna tilaa, astu eteen. Tuon muutoksen seurauksena Kutosella oli keskiviikkona loistavat bileet.