Löytötavaratoimisto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PuoliPöhkö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tuossa tilanteessa olis ollut ihan kiva olla kärpäsenä vetoauton katossa. Tai siinä tilanteessa, kun vetoauton kuljettaja soittaa pomolleen asiasta.
 
Tuttuja nämä hesan löytätavaratoimistot männävuosilta kun tullut kyseltyä esim reppuja, puhelinta tai esim lompakkoa. Taino lompsa löytyi vantaan poliisiaseman löytötavaroista ja känny kerran jopa pinkusta mut se oli näitä hurjia teinivuosia :D
 
Tuttuja nämä hesan löytätavaratoimistot männävuosilta kun tullut kyseltyä esim reppuja, puhelinta tai esim lompakkoa. Taino lompsa löytyi vantaan poliisiaseman löytötavaroista ja känny kerran jopa pinkusta mut se oli näitä hurjia teinivuosia :D

Sun repun ja lompakon kysymisistä on nähty jopa vaivaannuttavaa videota Tammerkosken rannasta. Aivan tolkutonta osmoilua.
 
Kerran junaa vaihdettuani huomasin, että unohdin hupparini edelliseen junaan. No kysyin konduktööriltä, että voisiko hän ottaa yhteyttä siihen junaan, että korjaisivat hupparin talteen ja toimittaisivat sille asemalle, jolta olin sen edellisen junan kyytiin noussut. Hän tokaisi vain naurahtaen "ei meillä semmosia" ja käski soitella VR:n löytötavarapalveluun. Ei se kyllä oikeastaan VR:n löytötavarapalvelu ole, vaan ulkoistettu firmalle, joka laskuttaa palvelustaan pari euroa minuutti. Soittelinhan minä muutaman kerran, vaan ei löytynyt hupparia. Jälkikäteen mietin, että oli kyllä vain parinkympin huppari se, että hintaan nähden turhan tyyriiksi tuli soitella perään. Kaikenlaista.
 
Lost & Found hommia on ollut mm seuraavanlaisia:

-Taksilla länsiterminaalista rautatientorille, junalla manseen ja mansessa herää kysymys, että missä vitussa on mun reppu, passi, kännykkä ja avaimet? Siellähän ne, helsingissä, taksissa.
Vitunmoisen operaation jälkeen sain ne viikkoa myöhemmin seuraavalla helsinginreissullain.

-Baarista himaan ja aamulla kysymys missä on lompakko? Kortit hengiltä ja uudet hankintaan. Viikkoa myöhemmin löysin nahkareuhkan (lompakko) olohuoneen rahin alta.

-Kevyen pikku tissuttelureissun jälkeen kotiovella kysymys missä mun avaimet on? Talkkari avaamaan ovi ja seuraavana päivänä kyselemään työkaverilta. Siellähän ne, autonsa takakontissa. Missäs muuallakaan.

-MP-messuilta suoraan laivalle kolmeks päiväks vetämään viinaa ihan sienenä. Risteilyn toisena aamuna soi puhelin ja kysyttiin ootko kadottanut jotain? Vastasin, että en tietääkseni. Vastaukseksi sain, että sitten et varmaan kaipaa reppuasi joka sisältää mm. läppärin. Sinne se oli messuille jäänyt.

-HKI-vantaalta aamubussilla manseen ja sieltä taksilla himaan. Taksikuski ampas hevonvittuun ennen kun kerkesin ottaa laukun kontista (joka sisälsi myös kotiavaimet). Aavistuksen verran vitutti jäädä aamuyöstä seisoksimaan siihen pihalle. Varsinkin kun taksikuski vilkutti takasin kun huidon että pysähdy nyt saatana. Toi se ne takas sitten vähän myöhemmin.

Eipä mulla äkkiseltään muuta tullut mieleen. Onneks en oo nainen kun oon näin huolimaton tavarastani.
 
Kerran junaa vaihdettuani huomasin, että unohdin hupparini edelliseen junaan. No kysyin konduktööriltä, että voisiko hän ottaa yhteyttä siihen junaan, että korjaisivat hupparin talteen ja toimittaisivat sille asemalle, jolta olin sen edellisen junan kyytiin noussut. Hän tokaisi vain naurahtaen "ei meillä semmosia" ja käski soitella VR:n löytötavarapalveluun. Ei se kyllä oikeastaan VR:n löytötavarapalvelu ole, vaan ulkoistettu firmalle, joka laskuttaa palvelustaan pari euroa minuutti. Soittelinhan minä muutaman kerran, vaan ei löytynyt hupparia. Jälkikäteen mietin, että oli kyllä vain parinkympin huppari se, että hintaan nähden turhan tyyriiksi tuli soitella perään. Kaikenlaista.
Tuo on kyllä hienoa, että vaikka menisit Pieksämäeltä Joensuuhun, niin tavarat kärrätään oikopäätä Helsinkiin ja itse saat maksaa sen verta paljon, että saa olla melko arvokasta tavaraa, jotta kehtaa edes perään kysellä:D
 
Ylös