Puolustusvoimissa tieto kulkee sisäisellä tiedottamisella nopeammin kuin ulospäin. Ensimäinen ja ainoa hätäviesti jonka Ilkka Kärpälä otti vastaan Turussa tuli ulos kello 1.24. Siitä kului vain puolisen tuntia kun Estonia upposi. Tässä välissä Kenraali Hägglund oli jo soittanut ensimäisen kerran kaverini isälle kotiin noin kello 1.35. ja kertonut saaristomerellä olevan virolaisen Matkustajalaivan merihädässä. Toisen kerran Gustav soitti minuuttia yli kaksi yöllä, ja kertoi Estonian uponneen. Silja Euroopan yliperämies Teijo Seppelin totesi kello 1,58 Silja Euroopan komentosilla kapteeni Vesa Mäkelälle Ei sitä enää näy sen on täytynyt upota. Seppelin ja Mäkelä nousivat pelastustoimissa avustaneiden laivojen johtohahmoiksi. Seppelin tunsi Estonian hyvin oltuaan sen päälikkö laivan ollessa vielä Wasa King.Runar ja Kyllikki sanoi:Aika hyvin tiedotettu, kun se upposi n. klo 1.52 ja tästä meni vielä aika paljon aikaa ennenkuin tiedettiin, että Estonia oli tosiaan uponnut, eikä vain merihädässä.
Itse kuulin skannerista siinä kahden ja kolmen välillä suurinpiirtein seuraavanlaisen keskustelun, kun pelastutoiminnan johdossa olevat tahot kommunikoivat: ääni a: "Nyt on piru merrassa!!! ääni b: "Ei PERKELE....onkse uponnut?".
Tuota keskustelua seurasi vaihe, jolloin radiokanavilta ei kuulunut yhtikäs mitään. Ei edes poliisitaajuuksilta. En tiedä miten pelastustoiminnassa kommunikoitiin, mutta skannerilla se ei ollut seurattavissa.
Puolustusvoimien Tiedotuspäälikön vastuulla oli silloin organisoida onnetomuudesta tiedottaminen medioille, ei ollut kovin kiva työtehtävä. Yksi ikävimmistä tapahtumista jota varmasti kukaan toinen Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö ei halua kokea uudelleen.