Kyllä siellä nyt kisatuomaristo tarjosi taas sellaista pelleilyä parin tunnin ajan, että oksat pois. Tietysti se on kotisohvalta helppo sanoa, miten asiat tulisi hoitaa, mutta tuollaisen säheltämisen välttäminen olisi loppujen lopuksi aika helppoa. Tuolla toisella kierroksella olot menivät toki sen verran huonoiksi, että riskit huomioon ottaen tuo oli varmasti turvallisin ratkaisu.
Ensimmäisellä kierroksella lähtöpuomi laitettiin jälleen kerran aivan liian korkealle. Tuolla tuntuu päättäjillä olevan sellainen periaate, että myötäisen tuulen vallitessa hilataan puomia sen verran ylös, että surkeissa olosuhteissa surkeinkin hyppääjä pääsee sen verran pitkälle, että mäkikansa saa sitä mitä on tullut katsomaan - pitkiä hyppyjä. Se ensimmäinen kierros kestää kuitenkin vajaan tunnin, jonka aikana tuuliolot aivan taatusti muuttuvat ainakin jonkin verran. Pitäisi aina lähteä siitä, että laitetaan puomi sellaiselle korkeudella, että siitä pystyy hyppäämään vaikka tuuli kääntyisikin vastaiseksi, ja vielä suhteellisen reilusti. Kyllä ne parhaat ukot kuitenkin tulevat ihan näyttävästi, vaikka olosuhteet olisivatkin vähän heikommat. Ei niitä mäkiennätyksiä joka päivä tarvitse uusiksi laittaa.
Minua ainakin häiritsee se, että se puomi laitetaan yleensä niin korkealle, että parhaiden hyppääjien terveys saatetaan vaaraan. Lähtölava pitää säätää sellaiselle korkeudelle, että sen hetken paras mäkihyppääjä pystyy tulemaan turvallisesti alas, vaikka tuuliolosuhteet vähän heittelisivätkin. Mieluummin sitä katsoo ivankaraulovien, davidlazzaronien ja stefanhulojen vaatimattomia 100-metrisiä, kuin, että odottaa kierroksen loppupäässä 15 minuuttia per hyppääjä, kun yhtäkkiä tuuliolosuhteet ovatkin hyppääjien tasoon nähden muuttuneet liian hyviksi.