Porttila: FIS:n toiminta diipa daapaa
22.01.2010 22:56
Janne Ahonen sen sanoiksi puki, FIS:n kovalla kohulla teettämä mäkimiesten mittausoperaatio oli puhdasta show’ta, oman kilven kiiloitusta, diipa daapaa.
FIS oli joutunut myrskyn silmään jo mäkiviikolla, kun mäkimaailman arvostetuin valmentaja Mika Kojonkoski tuli ”ulos” ja kritisoi voimakkaasti FIS:n tapaa toteuttaa mäkipukujen tarkistusmittaukset.
Kojonkosken ulostulo ei ollut sattumaa, vaan hän toimi suuremman joukon puhemiehenä. Kojonkoski sanoi ääneen sen, mitä monet muut puhisivat omissa huoltokopeissa.
Mäkimontussa on yleisenä käsityksenä se, että itävaltalaiset käyttävät pukuasioissa ainakin sitä kuuluisaa harmaata aluetta, koska heillä on siihen taloudelliset edellytykset. Tämän myöntävät myös keski-eurooppalaiset valmentajat.
FIS päätti siis torjua Zakopanessa siihen kohdistetut moitteet, mutta onnistuikin tekemään koko mittausoperaatiosta show’n, joka ei tragi-koomisuudessaan edes naurattanut.
Hyppääjät komennettiin mittauksiin, mutta siellä paljastuikin karmea totuus. Aikaisempia mittaustuloksia ei muutettu nyt tehtyjen mittausten perusteella, jos niistä olisi koitunut haittaa hyppääjille.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että hyppääjä oli kasvanut lisää pituutta, kuten Ville Larinto, tuloksilla oli merkitystä. Nyt Larinto saa jatkossa käyttää muutamaa senttiä pitempiä suksia.
Mittausten perusteella yksikään hyppääjä ei joudu lyhentämään suksiaan tai pienentämään hyppypukujaan, ei vaikka sentit osoittaisivat toista.
Mistä tässä kaikessa oli siis kyse?
Mäkimiesten ja useiden valmentajien mielestä vain siitä, että FIS yritti näin pestä kätensä ja siitä, että itävaltalaisia ei enää epäiltäisi vilpistä.
Kummassakaan tavoitteessa ei onnistuttu.
Kaiken huipuksi itävaltalaiset menevät mittauksiin vasta lauantaina, päivää muiden jälkeen.
Kukaan mäkisirkusta työkseen kiertävä ei aseta kyseenalaiseksi sitä, etteivätkö itävaltalaishyppääjät olisi mäkikiertueen parhaita. Heidän budjettinsa on omassa kastissaan, joukkue ammattimaisuudessaan verrattavissa NHL-joukkueisiin. Samalle tasolle ei yllä mikään muu maa. Norjaa ja Saksaa voisi verrata resurssien puitteissa KHL-joukkueisiin, Suomea taas korkeintaan divariryhmään. Siis resurssien puolesta.
On siis selvää, ettei Itävallan tarvitsisi venyttää sääntökirjaa äärimmilleen. Mutta kun sillä on siihenkin resursseja, niin se on päättänyt maksimoida kaiken hyödyn siltäkin saralta.
Ennen Vancouveria ei siis nähdä suurta pukusirkusta. Kanadassa taistellaan kuitenkin arvokisamitaleista ja paineet ovat siellä vielä kovemmat kuin mäkiviikolla.