Materian merkitys onnen kannalta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pendellstock
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Juskanen sanoi:
Jep. Eli sitku oot saanu asuntolainan maksettua ja sitku oot eläkkeellä, niin sit olet onnellisempi. Toivon todella, että olet sitten kanssa.

Minen jaksa odottaa sinne asti, vaan olen onnellinen nyt. Vaikka maksan vuokraa. Suunnitelmissa on kyllä asunnon osto muutaman vuoden sisällä, mutta en usko, että se lisää mun onnellisuutta. Se kun ei ole asumismuodosta kiinni.
Klikkaa laajentaaksesi...

En koe onnellisuuteni muuttuneen siinä kun vaihdoin vuokralta omistusasumiseen.
Mutta uskon kyllä vahvasti olevani himpun verran onnellisempi kun on kämppä maksettu.
 
Jos materiasta hakisin jotain onnea niin mie olisin töissä jossain ihan muualla.

Ugh, olen puhunut.
 
eikös tää ookaan tullu jo moneen kertaan selväks kaikille.

onni on hyvin subjektiivinen kokemus eli kaikki kokevat sen enemmän tai vähemmän eri tavoilla. tää on taas tätä osterikeskustelua.
 
Mehe Rienarsuo sanoi:
Ei tarvetta kritisoida. Ollaan ihan samoilla linjoilla. Mulla oli siinä alussa se maininta siitä olemisesta vaan ja että se vaatii erikoislaatusen ihmisen toimiakseen. Tavan tallaaja jos kuvittelee löytävänsä onnen heittäytymällä tekemättömäksi, niin suurimmaks osaks huonosti käy. Sun kohdalla mä tiedän sen olevan jopa mahdollista.

Mun lähtökohta on jelpata tavallisia pulliaisia, jotka elelee kuten suurin osa meistä, näkemään, että oravanpyörää voi olla myös sitä mallia, missä juostaan joskus vähän vauhtia ja joskus istutaan maailmanpyörämalliseen koriin ja nautitaan kyydistä.

Mä ihan oikeesti uskon, että asioiden tekeminen laadukkaasti ja niiden saaattaminen loppuun, on se ydinprosessi. Ei voi oikoa. Päätös, että nyt mä rupeen onnelliseks on itsensä kusettamista. Päätös, että nyt mä ryhdyn tekeen asioita oikeesti kunnolla ja loppuun asti, on hyvä alku.

Mä oon ihan varma, että Knoukkari allekirjoittaa, ja osaa kertoa enemmänkin, siitä kuinka hyvä olo ihmisellä on, kun se saa jotain kunnolla tekemällä valmiiksi.
Ja kas kummaa, tällä metodilla ne tekemisen tuloksetkin on aivan toista luokkaa kuin sinne päin raapimalla tai juosten kustuna.

Mä puhun siis ihan kaikesta tekemisestä. Jos teet kunnolla ja loppuun, et voi välttyä hyviltä tuloksilta, etkä onnen tunteilta. Ei tarvi olla paras tai suvereeni. Muuta kun omassa sarjassaan itsensä kanssa. Jos otat sen ohjenuoraksesi elämässä, et voi välttyä onnellisuudelta. Se ruokkii itse itseään. Ja materia ei tässä mallissa enää ole edes mikään tekijä. Siitä saa mahdollisuuden päättää kukin kohdallaan.


Niin ja siis tekemisellä mä tarkotan ihan kaikkea. En pelkästään suorittavia juttuja. Ajattelua, lepäämistä, kommunikointia. Mitä vaan. Tehkää parhaanne sen takia, että siten tulee paras tulos ja paras olo. Yhtäkkiä on taas valoisaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tosta viimesestä kappaleesta uupuu juopottelu ja nussiminen!

Muuten peesaan. Työn ilo on aito onni. Mutta se vaatii sen, että tekijä kokee sen työnsä arvokkaaksi. Valitettavasti se on yhä vähenevä etu nykyisillä työmarkkinoilla. Lukekaa ja kyselkää- hoitoalalla tähän on ilmeisesti törmätty kipeimmin. Niissä hommissa jos joutuu kitsastelemaan ammattietiikasta niin se tulee kotiin. Uupumusta, huonoa omatuntoa ja masennusta.

Parhaita kokemuksia, onnellistuttavimpia, omasta lähihistoriasta nimenomaan ovat oman käden jäljen näkeminen. Ja leuhkana luonteena se kun muut näkevät. Ja vähän kauempaa "oikeasta, ei itselle tehdystä, palkkatyöstä" se kun jättää hyvän artikkelin- ymmärsivät muut sitä taikka eivät. Mutta kun itse tiesi, että "tämä on nyt tehty ja tätä ei olis kukaan muu voinut näin tehdä". Se on hieno fiilis. Kun onnistuu näkemään ja tekemään jotain mitä muut eivät ole nähneet eikä tehneet.

Haluan määritellä vielä, että mun mielestäni kunnianhimoa on kahtalaista: sisäistä ja ulkoista. Sisäinen on se kun kutsumus yhdistyy näkemykseen ja loistavasti pakottaa ongelman kimppuun. Ulkoinen on sitä kun himoitsee kunniaa yhteisön muilta jäseniltä. Molempi parempiko? En tiedä, mutta yhteiskuntaa kehittäviä voimia molemmat. Molemmissa riskinsä, voittoon ja tappioon.

Ja kohtuudesta pitää mun mielestä muistaa kaksi asiaa: sitä pitää noudattaa ja sitä pitää rikkoa.
 
Aikku latasi tähän toikkiin ihan täsmäpommin tänään:

- Mä oikeesti tein sen, mitä olen aina halunnut. Tämä on parasta mitä olen elämässäni ikinä kokenut, Aino-Kaisa Saarinen herkistyi Ylen haastattelussa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja takaan, että Aino-Kaisa ei oo yksinäisissä ja tuskaisissa treeneissä asuntolainoja miettinyt. Aikku on vaan nauttinut ja hiihtänyt omia latujaan.
 
Knoukkari sanoi:
Haluan määritellä vielä, että mun mielestäni kunnianhimoa on kahtalaista: sisäistä ja ulkoista. Sisäinen on se kun kutsumus yhdistyy näkemykseen ja loistavasti pakottaa ongelman kimppuun. Ulkoinen on sitä kun himoitsee kunniaa yhteisön muilta jäseniltä. Molempi parempiko? En tiedä, mutta yhteiskuntaa kehittäviä voimia molemmat. Molemmissa riskinsä, voittoon ja tappioon.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin. Toiset kirjoittaa ja säveltää pöytälaatikkoon ja ovat tyytyväisiä. Toiset kokevat epäonnistuneensa, jos ei saa tarinaansa julkaistua tai keikkaura ei urkene. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään.
 
WebSlave sanoi:
Näin. Toiset kirjoittaa ja säveltää pöytälaatikkoon ja ovat tyytyväisiä. Toiset kokevat epäonnistuneensa, jos ei saa tarinaansa julkaistua tai keikkaura ei urkene. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo ja nämä kaksihan voi kulkee käsikkäin. Ei ne toisiaan pois sulje lain.
 
Välillä olen ollut ihan totaalisen p-a, ettei ole ollut rahaa edes kahvikupilliseen ja välillä ollut rahaa jonkin verran tallessakin.

Keskimäärin ei ole vaikuttanut siihen, onko ollut onnellinen tai onneton.

Joskus tulee onnelliseksi hyvin tehdystä työstä, lapsesta, säästä tai vaikka hyvistä panoista.

Vastaavia fiiliksiä en ole materiasta (paitti hyvästä viinasta joskus) saanut. Eli vastaan, MATERIA EI VAIKUTA ONNEEN.
 
Tänään istu kaks kerran itsensä loppuunajanutta miestä kahvilla. Olivat molemmat sitä mieltä, että oli niin pelottava ja pitkä kurjuus että sai jäädä viimeiseksi kerraksi.

Toinen taisi mainita vielä, että oli rahaa liian vähän taikka vaikka liian paljon se ei saisi koskaan olla elämän pääasia.

Moen postausta lukiessa huomasin saman: aika vähän tulee mieleen tärkeitä ja onnellisia juttuja, jotka liittyy rahaan. No, nuorna poikana vihlasi munissa aika mukavasti kun kolikko sujahti pajatson keskustaan.
 
Knoukkari sanoi:
Tänään istu kaks kerran itsensä loppuunajanutta miestä kahvilla. Olivat molemmat sitä mieltä, että oli niin pelottava ja pitkä kurjuus että sai jäädä viimeiseksi kerraksi.

Toinen taisi mainita vielä, että oli rahaa liian vähän taikka vaikka liian paljon se ei saisi koskaan olla elämän pääasia.

Moen postausta lukiessa huomasin saman: aika vähän tulee mieleen tärkeitä ja onnellisia juttuja, jotka liittyy rahaan. No, nuorna poikana vihlasi munissa aika mukavasti kun kolikko sujahti pajatson keskustaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä se kivasti vieläkin vihlasee, kun keskimmäiseen vakoon livahtaa...;)
 
Itse tiedän miltä kantilta voin onnea löytää ja saada ja miltä en ja keskitänkin voimavarat sellaiseen missä voin onnistua enkä sellaiseen mistä tiedän että jää luu käteen lopuksi.
 
Knoukkarin (ja Moen) linjoilla olen hyvin pitkälle onnellisuuden suhteen. Ei se tunne tule materiasta.

Webslavelle totean, että olen muuttanut jokusen kerran useammin, asunut omistusasunnossa (sekä vanhempieni että omassa) monen monta kertaa. Usein kuitenkin se omistusasunto on oleilullisesti miellyttävämpi kuin saatava vuokra-asunto. Perusfiilikseen asumismuodolla ei silti ole ylivoimaista painoarvoa.
 
kouvotsvoni sanoi:
Äkkirikastuminen mööttejen välillä:frank:
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, kai mä joku forumin kahvimaija olen, kun käyn niitä tarjoomassa Joensuun ja Mikkelin hemmoille.:frank:

Sillä erolla että kyllä se Mikkelin hemmo olis ne maksanut, ellen olisi ollut nopeempi.
 
Kyllä mulle materia merkitsee sen verran onneen, että rahalla saan toteutettua omia haaveitani. Tykkään kokea erilaisia asioita, ja nykymaailmassa kaikki nyt sattuu maksamaan. Sinänsä raha ei tee onnelliseksi, mutta helpottaa se elämää kummasti.

Pidän esimerkiksi asioiden tutkimisessa, suunnittelussa ja toteuttamisessa. Ilman rahaa jää se onnistumisen tunne toteuttamisvaiheessa kokematta. Sen tunteen vuoksi olen valmis vaikka tinkimään kaikesta muusta.
 
Moe Szyslak sanoi:
Niin, kai mä joku forumin kahvimaija olen, kun käyn niitä tarjoomassa Joensuun ja Mikkelin hemmoille.:frank:

Sillä erolla että kyllä se Mikkelin hemmo olis ne maksanut, ellen olisi ollut nopeempi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kylmääkin vaikka molemmat kupit, mutku ite halusit kukkaron nyörejä aukoa:frank:
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös