Materian merkitys onnen kannalta

pendellstock

Well-known member
Liittynyt
19.11.2007
Viestit
2099
Hei, juttelin eilen pitkästä aikaa erään hyvän ystäväni kanssa. Hänen kanssaan jutut tuntuvat nousevan astetta paria korkeempiin sfääreihin kun keskivertona muuten arjessa (selvennyksenä mitään hallusinogeenisiä aineita ei käytetty).

Funtsittiin siinä sitten taas tätä ihmisen elämää: sä opiskelet alasta riippuen korkeakoulussa sillein että valmistut noin sanotaan 26 vuotiaana. Sit sä keräät työkokemusta pari vuotta (että pääset kunnon duuniin, jossa edellytetään 5 vuotta työkokemusta ja huippupaperit..), rakastut, otat sellasen 30 vuodeksi otettavan asuntolainan. Teet duunia ku hullu että saat edes ne korot kuoletettua (tossa ajassa taitaa laina tulla pariin kertaan maksettavaksi?), muksut syntyy keskimäärin 30 wee äideille tilastojen mukaan, eli iskät on vähän vielä vanhempia tässä vaiheessa oravanpyörää.

No sitsä teet sitä duunia konttorissa oikeestaan siihen asti että muksut alkaa olemaan muuttoiässä, tässä vaiheessa alkaa laina olemaan kuoletettu hyvällä tsägällä ja kohtuulliseen asuntoon tyytyen. No eläkeikään on matkaa vielä vähän. Kun itse jään eläkkeelle lienee eläikä asettunut pitkälle yli 70 vuoden. Sittenkö koittaa onni?

Nytku me katotaan tota keskimääräistä kehitystarinaa (joka on siis se yleinen unelma myös), niin me huomataan, että siinä helposti siirretään onnen aikaa vaan eteenpäin: kuinka usein kuulemmekaan "no sittenku valmistut täältä ni saan hyvän työpaikan ja tuun onnelliseksi/no sittenkun lapset muuttaa pois niin ollaan onnellisia vihdoinkin/no sittenku jään eläkkeelle mulla on aikaa itselle ja oon vihdoin rauhassa ja onnellinen".

Eikai se näin mene, toihan ois tyhmää jos menis? Että lykätään silmälaput päällä vuosia käyttäen sitä lupaa rauhottua ja nauttia elämästä ilman kiirettä. Pitääkin miettiä mistä se onni tulee, se elämän suola. Itse nostan tässä korkeaan merkitykseen ihmissuhteet ja erityisesti toimivan parisuhteen. Keskeisin tekijä on kuitenkin oman itsensä löytäminen ja tunteminen. Myöhemmin varmasti lapset.

Mutta mites materiaalin merkitys? Onko sillä vain välinearvo? Mitä mieltä ootte? Onks kivempi ajaa Porschella ku Micralla? Entä kun saa hommattua Porschen niin riittääkö se kovin pitkään, (että miksi Porscheilijat harvoin lopettaa siihen vaan vetää vielä pidempiä päiviä et ne sais Ferrarin)?

Miksi ihmiset käyttää niin valtavasti energiaa ja aikaa elämästään tavoitellakseen ylipäänsä materiaa jos kerran sen merkitys ei olisi valtava?

Olen nyt Lasse, joka ihmettelee suuren suurta maailmaa. Niinku siinä yhessä lasten laulussa lauletaan, auttakee! Vapaa pohdinta sallittua, jopa suotavaa!
 

Dominic

Senior Member
Liittynyt
9.2.2000
Viestit
47813
Sijainti
Turku
Loistava toikin aloitus!

On tullut pohdittua, mutta itsellä on sellainen vaihe, että EI VOI JOSTAIN syystä olla onnellinen, kun en ole rakastunut.

No sitten kun on vähän jotain semmosta ilmassa, niin sit iskee jarrutki jo päälle.

On hetkiä kun on tosi hyvä olla ja on hetkiä kun ei kiinnosta mikään.

Tietystä näkövinkkelistä sinkkuna hyvätuloisena koiran kanssa elely on onnellisuutta, mutta toisesta näkövinkkelistä ei. Toisethan tekee omat ratkaisut ja myy kämpän ym. täältä ja lähtee kiertämään maailmaa (halpoihin maihin).

En tiä...outo paikka...ainakin tämä Suomi ja länsimaat muutenkin.

Palaillaan tähän paremmalla ajalla, nyt on kiire syömään!

LISÄYS:
Länsimaissa tuomitaan ihmiset, jotka eivät tee töitä, vaan tavoittelevat onnea jotain muuta kautta. Yhteiskunta painostaa olemaan osana oravanpyörää.
 

Lancer

Realisti
Liittynyt
23.7.2007
Viestit
20495
Sijainti
taas Suomessa
Niin kauan kun me saadaan duunista palkaks materiaa (rahaa) niin tää meininki jatkuu tällaisena mitä on.
 

Captain Howdy

Well-known member
Liittynyt
6.6.2001
Viestit
20416
Kun on perusasiat kunnossa (työ, koti, läheiset), ei ihan oikeasti tarvitse muuta kuin jotain mielenkiintoista tekemistä vapaa-ajalleen. Itse toimin tuon peruselinkaaren vastaisesti, koska en usko tuohon materian hamstraamiseen sillä ajatuksella, että se olisi jotenkin 'omaa'. Hautaan niitä ei kuitenkaan saa. Asun nyt työsuhdekämpässä vartioidulla alueella n. 100 m päässä lastentarhasta ja 200 m päässä koulusta. Eli lapsilla loistavat fasiliteetit. Asunto on käytännössä meren rannalla ja rannasta näkee kauppatorin. Palkka on pienehkö verrattuna siviilipuolen markkinoihin, mutta sillä pärjää. Tokihan kaikkea roinaa kertyy matkan varrella, mutta se ei ole se itsetarkoitus. Enkä myöskään ajattele, että 'kun olen tehnyt sitä ja tätä, saan sen ja ton'. Mä ihan oikeasti mietin aika-ajoin, että miten siistiä onkaan kun mulla on tämä kaikki.

Onnellisuuden lähtökohta on mun mielestä asenne, jossa ollaan tyytyväisiä jo saavutetuista jutuista, eikä kuluteta koko energiaa sen murehtimiseen, mitä ei ole.
 

Captain Howdy

Well-known member
Liittynyt
6.6.2001
Viestit
20416
Ja muutenkin pyrin tekemään kaikki ratkaisut ihan oman fiiliksen mukaan, enkä siten miten mun oletetaan tekevän. Itse asiassa mua on aina ärsyttänyt se, että pitää käyttöytyä jotenkin oletettavasti (joka taas on hassua, kun ottaa huomioon firman, jossa olen töissä...). Naimisiin menin salaa kaikilta maistraatissa. Tuo kämppäasia on myös sellainen, joka aiheuttaa joidenkin kavereiden kesken keskustelua siitä, onko järkevää maksaa vuokraa toiselle vai lainan kautta omaa taloa (vittu, se EI OLE OMA vaikka se olis maksettukin pankille korkojen kera!!! Mikään tässä maailmassa EI OLE OMAA. Täysin järjetön lähtökohta). Tai opiskelu... piti mennä ulkomaille opiskelemaan ja kaikkea... paskanvitut, sain unelmaduunin kohtuupalkalla jo nuorena, joten mitä hittoa mä olisin niillä papereilla tehnyt? Varsinkin tällä alalla, jossa työnäytteet merkkaa enemmän kuin joku koulun todistus.

... ohhoh, tulipa purkaus...
 

Juskanen

Naisilleninen
Liittynyt
3.8.2003
Viestit
6598
Sijainti
lähiö
Onnellisuuden lähtökohta on mun mielestä asenne, jossa ollaan tyytyväisiä jo saavutetuista jutuista, eikä kuluteta koko energiaa sen murehtimiseen, mitä ei ole.
Peesaan. Elin 'sitku'-elämää 27 vuotta. Sit oli hieman sekavaa, kunnes eräs henkilö antoi mulle asennekoulutusta. Viimeiset kaksi vuotta voin sanoa rehellisesti olleeni onnellinen. Saatan kesken tavallisen arkipäivän liikuttua liki kyyneliin, kun mietin, mitä kaikkea hyvää mun elämässä on. Ei ole omistusasuntoa eikä autoa eikä juuri muutakaan materiaalista hyvää (ei edes telkkaria), mutta eihän se onni niistä tule.
 

Captain Howdy

Well-known member
Liittynyt
6.6.2001
Viestit
20416
Mutta tohon materiaan... Siihen pitää mielestäni suhtautua vasemmistolaisesti, mutta sitä pitää hallinnoida oikeistolaisesti. Että niin.
 

Juskanen

Naisilleninen
Liittynyt
3.8.2003
Viestit
6598
Sijainti
lähiö
Ja muutenkin pyrin tekemään kaikki ratkaisut ihan oman fiiliksen mukaan, enkä siten miten mun oletetaan tekevän. Itse asiassa mua on aina ärsyttänyt se, että pitää käyttöytyä jotenkin oletettavasti
Jännästi mäkin oon tehny kaiken "väärin". Lapsen tein liian nuorena ja kesken opiskelujen. Erosin alle kolmikymppisenä. Nyt oon siis yleisen katsantokannan mukaan epäonnistunut elämässäni, kun olen eronnu äiti Vantaan räkäisessä lähiössä, asun vuokrakaksiossa ja kompensoin kadonnutta nuoruuttani elämällä itseäni nuoremman miehen kanssa. Jotkut pitää mua luuserina, mutta LÄLLÄLLÄÄ, mä olen ONNELLINEN :tongue:
 

Archie

Well-known member
Liittynyt
14.2.2000
Viestit
13050
Olen huomannut, että omaisuuden karttuminen tuo vähintään yhtä paljon stressiä kuin onnea. Tämä siksi, että omaisuuden ylläpito vaatii usein entistä kovempaa juoksua oravanpyörässä. Ja kyllä sitä saa kipittääkin, jotta tulee asunto ja kaksi autoa maksetuiksi.

Mielestäni onnea on asioiden hyväksyminen juuri sellaisina kuin ne ovat. Harmitushan alkaa yleensä siitä, että pohtii jos asiat olisivat toisin. Toki asioita voi yrittää muuttaa paremmiksi, mutta vain rajallisesti. Jos ulkona pyryttää, niin minkäs teet? Joku ottaa siitäkin pultit.
 

Captain Howdy

Well-known member
Liittynyt
6.6.2001
Viestit
20416
Mutta näissäkin jutuissa on sitten se, ettei oma juttu välttämättä toimi toisella. Eli mitä minäkään olen sanomaan kenellekkään oikeastaan yhtään mitään siitä, miten onni tulee kullekin rakentaa. Mut mulla on toiminut em. ajatusmalli.
 

Knoukka

Well-known member
Liittynyt
25.5.2000
Viestit
27426
Ihmiset on kusetettu mammonan perään. Kuolinvuoteellaan tajuavat viimeistään.

Materiasta sen verran, että mulla on mettää. Siellä on oravia ja lintuja, jotka ei edes tiedä että sen metsän omistaa joku. Ne vaan syö, elää ja lisääntyy siellä. Niin sen pitää mennä.

Ja ne tyypit jotka hakee sitä taloudellista riippumattomuutta on just eniten riippuvaisia taloudesta: siitä mammonasta. Nähty on.

Make love, not money! :thumbup:
 

Dominic

Senior Member
Liittynyt
9.2.2000
Viestit
47813
Sijainti
Turku
Edellisessä firmassa tuntui jokaisella olevan aina liian pieni palkka ja siitä kitistiin siis aivan koko ajan ja kitistään edelleenkin.

Onneksi nykyisessä duunissa tuollainen kitinä loistaa poissaolollaan...on meinaan rasittavaa kuunnella päivästä toiseen, millon mikäkin on vituillaan. Jos ei palkka, niin sitten työpaikan henkilöt, työkoneet, työtehtävät, ihan mikä vaan...semmonen vitummoinen alemmuudentunne ihmisillä koko ajan ilmeisesti ajaa siihen ajattelumalliin että kaverilla menee aina paremmin ja juuri "MINUA" sorretaan.

T: Paljon _onnellisempi_ nykyisessä duunissa kun saa rauhassa pakertaa, eikä tarvitse koko ajan pakkokuunnella muiden omista päistään lähtöisin olevia itsetuntokitinöitä. "En taaskaan saanut...", "Sekin sai...", "Turhapa mun on pyytää..", "Niillä on kaikki niin hyvin".

VITTU!
 

Archie

Well-known member
Liittynyt
14.2.2000
Viestit
13050
Tätä mä en tajua. Ei kertakaikkiaan mahdu mun järkeen toi vimma.
Tässähän tulee huomioida myös olosuhteet. Meillä tilanne, että molempien työ vaatii auton. Ja tällä paikkakunnalla ei ole töitä valittavaksi asti. Lastenhoitopaikka on neljän kilometrin päässä. Sinne pääsee julkisilla, jos vähän kikkailee - menee tunti yhteen suuntaan (eli kävellen olisi melkein nopeampi). Eli hankala olisi ilman autoja.

Entä sitten asunto. Jossakin sitä on asuttava. Vuokralla asuminen per kuukausi olisi jonkin verran halvempaa kuin lainan lyhentäminen.

En tiedä sitten, mitkä olisivat realistiset vaihtoehdot. Muuttaa pk-seudulle? Siellä olisi töitä ja julkista liikennettä. Tosin asuminen maksaisi enempi.
 

Captain Howdy

Well-known member
Liittynyt
6.6.2001
Viestit
20416
Tässähän tulee huomioida myös olosuhteet. Meillä tilanne, että molempien työ vaatii auton. Ja tällä paikkakunnalla ei ole töitä valittavaksi asti. Lastenhoitopaikka on neljän kilometrin päässä. Sinne pääsee julkisilla, jos vähän kikkailee - menee tunti yhteen suuntaan (eli kävellen olisi melkein nopeampi). Eli hankala olisi ilman autoja.

Entä sitten asunto. Jossakin sitä on asuttava. Vuokralla asuminen per kuukausi olisi jonkin verran halvempaa kuin lainan lyhentäminen.

En tiedä sitten, mitkä olisivat realistiset vaihtoehdot. Muuttaa pk-seudulle? Siellä olisi töitä ja julkista liikennettä. Tosin asuminen maksaisi enempi.
Eikun tarkoitin nimenomaan sitä VIMMAA. En sinun tapaustasi, jossa toimintamalli on näköjään perusteltua. Mutta kun mulle perustellaan ihan yleisellä tasolla, että teen jotenkin hölmösti, kun maksan vuokraa. Mua vituttaa aina kaikki fanaattisuus asioissa ja tämä asia on sellainen, jossa törmään usein tohon vimmaan.
 

Albert Oil

Hippi ja juntti
Liittynyt
14.2.2000
Viestit
55371
Sijainti
Korviesi välissä
Luojan kiitos ettei oo asuntoja tahi autoja maksettavana. Ei tartte vimmailla ja voi (ainakin yrittää) elää sillä tavalla, että paiskii talvet duunia ja elelee miten kuten -> chillaa kesät vapaalla ja touhuaa omiaan. Sopii mulle tämä.
 

kouvotsvoni

Banjottu
Liittynyt
30.1.1999
Viestit
89969
Sijainti
Corsica
Katto on pään päällä, vaimo on, 2 kissaa on, ruokaa saa pöytään, kavereita on, micra menee sen minkä tarttee.. Enpä usko olevani onnellisempi, vaikka kodissa olisi enemmän neliöitä, Micrassa enemmän hevosvoimia ja telkkarissa enemmän tuumia. Sitten sitä haluaisi vain lisää.
 

Matxi

81-04-05-07-08-14-15
Liittynyt
9.8.2000
Viestit
30477
Sijainti
toalet
JTuo kämppäasia on myös sellainen, joka aiheuttaa joidenkin kavereiden kesken keskustelua siitä, onko järkevää maksaa vuokraa toiselle vai lainan kautta omaa taloa (vittu, se EI OLE OMA vaikka se olis maksettukin pankille korkojen kera!!! Mikään tässä maailmassa EI OLE OMAA. Täysin järjetön lähtökohta).
Kämpän kanssa asia on itellä niin että ei sillä ole paskankaan väliä onko se oma vai ei silleen. Mutta sen takia makselee asuntolainaa nyt että jos sitten 15-20 vuoden päästä saisi sen maksettua pois ja asumiskustannukset romahtais. Aika paljon kivempi elellä sitten kun tarvii asumisestaan maksaa tyyliin 150€/kk eikä jotain 600€/kk koko ajan. Ja tietäen että todennäköisesti ne kulut pysyy siinä samassa hautaan asti.
Siinähän makselette sitten vielä eläkkeelläkin sitä kovaa vuokraa. Hah!
 
Ylös