Renessanssinero
Perusfeidaaja
Aika ei ole vielä kullannut muistoja. Jäämme odottamaan.
Michael Schumacher - Kerpenin rehtori
- Viestiketjun aloittaja Ferrari 4ever
- Aloituspäivämäärä
- Status
- Liittynyt
- 12.8.2004
- Viestit
- 13770
Turhaa sitä on kaikkien kohdalla odotella. Itse aloin seurata ykkösiä 1993 ja Schumacher teki silloin heti suuren vaikutuksen kiitäessään ylivoimaisten Williamsien perässä. Silloin vain yksi voitto, mutta menetti 1-2 sellaista auton epäluotettavuuteen.
Miss Piggy
Schufosa
- Liittynyt
- 14.9.2006
- Viestit
- 1827
Onpas taas mielenkiintosta keskustelua... 
Miss Piggy
Schufosa
- Liittynyt
- 14.9.2006
- Viestit
- 1827
No niin, taas ollaan vauhdissa. Mihin tää keskestelu taas muka johtaa? Ei mihinkään. Jokaisella on oma mielipiteensä ja sillä selvä. Eikös tässä ollut pointtina lähinnä muistaa Schumin syntymäpäivä, eikä alottaa tätä IÄNIKUISTA jarnaa taas kerran. :jaska:
Kyllä Schumin täytyy olla mahtava persoona, että se jaksaa herättää aina vaan uudestaan ja uudestaan niin helkkaristi tunteita puolesta ja vastaan.
No joo, mutta jatkakaa tai älkää.
Kyllä Schumin täytyy olla mahtava persoona, että se jaksaa herättää aina vaan uudestaan ja uudestaan niin helkkaristi tunteita puolesta ja vastaan.
No joo, mutta jatkakaa tai älkää.
Just niin. Esitin mielipiteeni hänestä kuljettajana ja onnittelin perään vanhenemisesta.No niin, taas ollaan vauhdissa. Mihin tää keskestelu taas muka johtaa? Ei mihinkään. Jokaisella on oma mielipiteensä ja sillä selvä. Eikös tässä ollut pointtina lähinnä muistaa Schumin syntymäpäivä, eikä alottaa tätä IÄNIKUISTA jarnaa taas kerran. :jaska:
Kyllä Schumin täytyy olla mahtava persoona, että se jaksaa herättää aina vaan uudestaan ja uudestaan niin helkkaristi tunteita puolesta ja vastaan.
No joo, mutta jatkakaa tai älkää.
Miss Piggy
Schufosa
- Liittynyt
- 14.9.2006
- Viestit
- 1827
En Moe sun kommenttia siis yksistään kommentoinut, vaan tätä koko keskustelua ja väittelyä. Pointtini oli se, että tarviiko taas alottaa sitä mielipiteiden esittämistä Schumista kuljettajana. Eiköhän kaikki täällä jo muista ketkä hahmot tykkää ja ketkä ei.
kouvotsvoni
Banjottu
En muista, mutten välittäisi nähdäkään vänkäämistä asiasta.En Moe sun kommenttia siis yksistään kommentoinut, vaan tätä koko keskustelua ja väittelyä. Pointtini oli se, että tarviiko taas alottaa sitä mielipiteiden esittämistä Schumista kuljettajana. Eiköhän kaikki täällä jo muista ketkä hahmot tykkää ja ketkä ei.
Jaa, mä luulin että topiikki oli juuri Michael Schumacherista eikä sen synttäreistä.En Moe sun kommenttia siis yksistään kommentoinut, vaan tätä koko keskustelua ja väittelyä. Pointtini oli se, että tarviiko taas alottaa sitä mielipiteiden esittämistä Schumista kuljettajana. Eiköhän kaikki täällä jo muista ketkä hahmot tykkää ja ketkä ei.
Tänään tulee ZDF-kanavalta Schumin haastattelu. Aika huimalta kuulostaa tuo Schumin analyyttinen sydämen lyöntien hidastumisen ja lopulta pysähtymisen kuvailu.
de rong
Banned
- Liittynyt
- 17.1.2005
- Viestit
- 3194
Liekö Schumin elämä ainoa vakavampi kolaus?Tietoa miehen nuoruudesta ei ole.
Renessanssinero
Perusfeidaaja
Lähde: Valitut Palat, elokuu 2001. Kirjoittaja: Amelie Fried
Ihminen ja kone
F1-maailmanmestari Michael Schumacher suhtautuu menestykseen saksalaisen tyynesti.
Hän on melko hoikka ja lyhyt, ja hänen jalkansa ovat kuin kilparatsastajalla. Hän on kotoisin Kerpenin kylästä Reininmaalta, hän puhuu Kölnin seudun murretta ja hänellä on ”saksalaiselle tyypillisiä” piirteitä, joihin italialaiset suhtautuvat varauksella. Aina siitä asti kun Michael Schumacher palautti maailmanmestaruuden Ferrari-tallille 21 vuoden tauon jälkeen, autourheiluun seonneet italialaiset ovat kuitenkin suhtautuneet häneen kuin jumalaan. Italialaiset ihailevat automerkkiä, jolla hän on saavuttanut voittonsa. Auto on italiaksi la macchina, naispuolista sukua oleva sana. Italian tiedotusvälineet kutsuvat uusinta punaista ohjusta Ferrari F2001:tä nimellä la dea delle dee, jumalattarien jumalatar.
Ihailijat kerääntyvät Toscanan Mugelloon testirataa ympäröiville kukkuloille tuntikausiksi nähdäkseen vilauksen kansallissankarista, kun tämä ajaa ohi. Fanit ovat tulleet hyvissä ajoin, sillä rata on vielä autio ja katsomon punaiset muovituolit sekä parkkipaikka tyhjinä. Kun harjoitusten alkamisaika lähestyy, radalla alkaa vilinä. Pätevät Ferrarin-punaiseen pukeutuneet nuoret touhuavat alueella. He ovat mekaanikkoja, vartioita, tiedottajia ja turvallisuushenkilöstöä. Autodromoksi kutsutun rakennuksen edessä seisoo neljä puhtauttaan kiiltävää valtavaa rekka-autoa, jotka myös ovat punaisia. Isojen rekkojen kyydissä autoja kuljetetaan kilpailusta toiseen. Viides ajoneuvo on tyylikkään hopeanharmaa. Siinä on kyltti: ”M. Schumacherin ja R. Barrichellon virkistystilat”. Auto on pyörien päällä kulkeva kuntosali, jossa kuljettajat venyttelevät harjoitusajojen välillä ja tekevät voimaharjoituksia. Aika on rahaa, etenkin Formula 1:ssä, ja jopa odotteluaika on käytettävä hyödyksi.
Vihdoin kaiken tohinan keskipiste saapuu paikalle. Hieman ennen puolta päivää väkijoukon yltä alkaa kuulua helikopterin ääni. Kopteri laskeutuu radan reunan tuntumaan. Michael Schumacher kiipeää ulos kopterista kahden avustajansa kanssa. He nousevat pikkubussiin, ja pian Schumacher katoaa Autodromon sisuksiin. Kuluu puoli tuntia. Moottoreiden raivokas, eläimellinen ulvonta saa fanien pulssin kiihtymään. Sitten ne tulevat esiin: auto ja maailman paras kuljettaja. Schumacher istuu kapeassa ohjaamossa, joka minusta näyttää kammottavan ahtaalta, vain muutaman sentin maan yläpuolella, pää suuren kypärän sisällä. Pienikokoinen ihmishahmo näyttää lähes säälittävältä teknisten laitteiden keskellä. Mutta sitten Schumi ajaa auton radalle ja kiihdyttää. Ei ole epäilystä siitä kumpi hallitsee kumpaa.
Jos on nähnyt Formula 1-autoja ainoastaan televisiossa, ei voi ymmärtää miten nopeita ja äänekkäitä ne todellisuudessa ovat. Katselen kädet korvilla, miten maailmanmestari ohjastaa tulipunaista jumalatartaan radan kurveissa. Mies ja kone ovat muuttuneet yhdeksi. Ei ole ihme, että autourheilun yhteydessä puhutaan usein ”intohimosta”. Ihmettelen voiko tunnetusti maltillinen Schumacher edes tuntea intohimoa. Harjoitusajon jälkeen kysyn asiaa mieheltä itseltään. Hän istuu kädet puuskassa, voimakas leuka koholla, pidättyväisenä ja etäisenä. Haastattelujen antaminen ei ole hänelle mieluista puuhaa. ”tuota, kyllä”, hän sanoo lopulta epäröiden. ”On hetkiä, jolloin auton kanssa tuntee syvää yhteyttä, mutta ei se ole rakkaussuhde. Eihän auto loppujen lopuksi mikään nainen ole!” Schumi hymyilee.
Pian huomaan miten kauniit silmät hänellä on. Yhtenä hetkenä silmien harmaanvihreä ilme on etäinen ja viileä, toisena utuinen ja surumielinen, sitten lämmin ja avoin. Tunnen, että olen löytänyt portin mieheen, joka on niin suuren osan ajastaan yleisön tarkkailtavana, että hänen on oltava kaiken aikaa varuillaan. Millainen on tämä mies, joka näyttää siltä kuin voisi olla pankkivirkailija? miten tämä kuski voi yltää huippusuoritukseen kierros toisensa jälkeen? Ja miten hän kivuta autostaan kisan päätyttyä ilman hien tippaa otsallaan? Miksi hän ei pelkää? Mikä on Schumacherin salaisuus, se erityisominaisuus, joka erottaa miehen kaikista muista? ”On varmasti monia seikkoja, jotka yhdessä ovat tärkeitä kilpa-autoilussa”, Schumi sanoo diplomaattisesti. ”Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut tämän lahjan jo syntyessäni. Se on geeneissäni ja luonteessani. Muut asiat ovat sitten tukena, esimerkiksi hyvä harjoittelu.”
Schumin lahjat kävivät ilmi jo viisivuotiaana, kun hän ajoi ensimmäisen kilpailunsa mikroautoilla ja voitti. Siitä asti hän voitti useimmat kilpailut, vaikka hänen isällään oli hädin tuskin rahaa poikansa jatkuvasti kalliimmaksi käyvään harrastukseen. Välillä he kaivoivat käytettyjä renkaita ja varaosia roskiksista, jotta Schumin mikroautoa voitiin viritellä. Varhaisteini-iässä Michael onnistui löytämään sponsoreita. 15-vuotiaana hän voitti Saksan juniorimestaruuden. 18-vuotiaana hän ajoi Euroopan mestariksi ja vaihtoi mikroautoista formuloihin. Hän kävi automekaanikon kurssin, lähti mukaan Formula 3 –luokkaan vuonna 1989, eikä nousua Formula 1 –luokkaan voinut enää pian estää. Siitä alkoi ura, jolle ei löydy vertaista. Kerpeniläispoika itse sanoo: ”Tästä en olisi koskaan edes uskaltanut uneksia.” Oman lahjakkuuden erittely ei näytä kiinnostavan Schumia tippaakaan. Hän näyttää melkein pelkäävän analysointia, aivan kuin liian perusteellinen pohdiskelu voisi tuhota taian. Hän lopettaa aiheen käsittelyn: ”Minä en hehkuta tällä asialla.” Eikä siinä sen kummempaa olekaan. Jos Schumacher alkaisi ennen kisaa miettiä mitä kaikkea voisi tapahtua, hän luultavasti joutuisi lopettamaan työnsä. Rohkeuteen kuuluu, ettei anna liikaa sijaa mielikuvitukselle.
Schumilla on monia muitakin hyviä ominaisuuksia. Hän on määrätietoinen, sinnikäs ja kurinalainen. Hän haluaa voittaa, muttei ota tarpeettomia riskejä voiton takia, ellei kilpa-autoilua sinänsä pidetä riskinä. ”Teen sen, mitä minun on tehtävä, ja olen sataprosenttisen keskittynyt. Kun minun on keskityttävä, pystyn siihen. Se käy minulta luonnostaan”, hän sanoo. Schumacher on niitä ihmisiä, jotka pystyvät nukkumaan hyvin missä ja milloin tahansa, riippumatta siitä, minkä hotellin sängyssä sattuvat kulloinkin olemaan. Schumi voi ottaa torkut jopa juuri ennen kilpailua. Unia näkemättä, hän sanoo. ”Ajamisella ei ole suurta roolia minun unissani.” Entäpä unelmissa sitten? Haluan tietää, onko hän ajatellut omaa tulevaisuuttaan Formula 1 –uran jälkeen. Onko hänellä suunnitelmia tai ajatuksia siitä, millaista elämä on vastedes? Onko elämässä kilpailun ohella ylipäänsä mitään, mikä häntä kiinnostaa? ”Jos olisi, en luultavasti enää ajaisi”, hän vastaa. Schumi pohtii kysymystä hieman lisää. ”Olisi vaikea löytää jotain yhtä kiinnostavaa kuin ajaminen, jotain sellaista, jossa on vastaavia huippuhetkiä ja alamäkiä. Jotain, jossa voisin saavuttaa saman tason…” Hänen äänensä hiipuu kuulumattomiin.
Äkkiä hänen mieleensä tulee kuitenkin jotain erityistä, sillä hän alkaa puhua lapsistaan. ”Voisin hyvin kuvitella, että lopetettuani en tekisi mitään kokonaiseen vuoteen, vaan viettäisin aikaa perheeni kanssa. Lapset muuttavat ihmistä, ne tekevät meistä kokonaisempia.” Schumi kertoo, miten hänen tyttärensä soitti juuri äsken ja sanoi, ettei halua mennä tarhaan. Hän selitti tytölle, että kaikilla on velvollisuuksia, ja tarhaan meno on yksi niistä. ”Hän ei ollut asiasta innoissaan, mutta hyväksyi sen.” Schumacher, käytännön mies, on selvästi salaa ylpeä siitä, että hänen tyttärellään on oma tahto. Schumacher on korostanut toistuvasti sitä, miten valtavasti voimaa hän saa perheeltään, ja sitä, että lapset ovat tärkeämpiä kuin voittaminen. Schumacher on tuntenut vaimonsa Corinnan 19-vuotiaasta asti. Kysyttäessä toimivan parisuhteen reseptiä Schumi vastaa: ”On oltava avoin, eikä voi vaatia, että puoliso tanssisi aina oman pillin mukaan. Parisuhde on vastavuoroista antamista ja ottamista.” Hän tuntuu ottavan avioliiton aivan yhtä vakavasti kuin ammattinsa.
Ammatti on tuonut Schumille mainetta ja mammonaa, mutta ne eivät ole muuttaneet hänen luonnettaan. Schumacheria pidetään säästäväisenä – raha tuo hänelle turvallisuutta. Schumacher on ansainnut lähestulkoon kolme miljardia markkaa, mutta oma lentokone on ainoa ylellisyys, jonka hän sallii itselleen. Sillä hän lentää nopeasti kotiin mistä päin maailmaa tahansa. Seurapiirijuhlat ovat hänestä vastenmielisiä. ”Minua ei enää edes kutsuta mihinkään”, hän sanoo ja virnistää, ”sillä kaikki tietävät, etten kuitenkaan tule.” Jollain tavalla hän on edelleen se sama kerpeniläispoika, joka katselee maailmaa hieman etäältä, ihmettelevin silmin. Emme ole nähneet otsikoita Schumachereiden yksityiselämän skandaaleista. Kun Schumin vanhemmat erosivat, lehdet kertoivat, että Schumi oli ostanut talon isälleen ja tämän uudelle kumppanille. Ehkä juuri siksi tiedotusvälineet ovat suhtautuneet Schumiin vähän häijysti: hän on niin hyvä ja kunnollinen. Schumacher uskoo Jumalaan, rakastaa perhettään ja ihailee Helmut Kohlia. Schumi tekee työtään samalla vakaalla perusteellisuudella kuin jos täyttäisi kaavakkeita pankin tiskin takana. Schumacherissa ei ole mitään epätavallista, eikä hänen nähdä riemuitsevan kuin erittäin tärkeiden voittojen jälkeen. Kun hän yhden harvinaisen kerran näytti tunteensa, hän suorastaan hukkui yleisön osoittamaan myötätuntoon.
Ihminen ja kone
F1-maailmanmestari Michael Schumacher suhtautuu menestykseen saksalaisen tyynesti.
Hän on melko hoikka ja lyhyt, ja hänen jalkansa ovat kuin kilparatsastajalla. Hän on kotoisin Kerpenin kylästä Reininmaalta, hän puhuu Kölnin seudun murretta ja hänellä on ”saksalaiselle tyypillisiä” piirteitä, joihin italialaiset suhtautuvat varauksella. Aina siitä asti kun Michael Schumacher palautti maailmanmestaruuden Ferrari-tallille 21 vuoden tauon jälkeen, autourheiluun seonneet italialaiset ovat kuitenkin suhtautuneet häneen kuin jumalaan. Italialaiset ihailevat automerkkiä, jolla hän on saavuttanut voittonsa. Auto on italiaksi la macchina, naispuolista sukua oleva sana. Italian tiedotusvälineet kutsuvat uusinta punaista ohjusta Ferrari F2001:tä nimellä la dea delle dee, jumalattarien jumalatar.
Ihailijat kerääntyvät Toscanan Mugelloon testirataa ympäröiville kukkuloille tuntikausiksi nähdäkseen vilauksen kansallissankarista, kun tämä ajaa ohi. Fanit ovat tulleet hyvissä ajoin, sillä rata on vielä autio ja katsomon punaiset muovituolit sekä parkkipaikka tyhjinä. Kun harjoitusten alkamisaika lähestyy, radalla alkaa vilinä. Pätevät Ferrarin-punaiseen pukeutuneet nuoret touhuavat alueella. He ovat mekaanikkoja, vartioita, tiedottajia ja turvallisuushenkilöstöä. Autodromoksi kutsutun rakennuksen edessä seisoo neljä puhtauttaan kiiltävää valtavaa rekka-autoa, jotka myös ovat punaisia. Isojen rekkojen kyydissä autoja kuljetetaan kilpailusta toiseen. Viides ajoneuvo on tyylikkään hopeanharmaa. Siinä on kyltti: ”M. Schumacherin ja R. Barrichellon virkistystilat”. Auto on pyörien päällä kulkeva kuntosali, jossa kuljettajat venyttelevät harjoitusajojen välillä ja tekevät voimaharjoituksia. Aika on rahaa, etenkin Formula 1:ssä, ja jopa odotteluaika on käytettävä hyödyksi.
Vihdoin kaiken tohinan keskipiste saapuu paikalle. Hieman ennen puolta päivää väkijoukon yltä alkaa kuulua helikopterin ääni. Kopteri laskeutuu radan reunan tuntumaan. Michael Schumacher kiipeää ulos kopterista kahden avustajansa kanssa. He nousevat pikkubussiin, ja pian Schumacher katoaa Autodromon sisuksiin. Kuluu puoli tuntia. Moottoreiden raivokas, eläimellinen ulvonta saa fanien pulssin kiihtymään. Sitten ne tulevat esiin: auto ja maailman paras kuljettaja. Schumacher istuu kapeassa ohjaamossa, joka minusta näyttää kammottavan ahtaalta, vain muutaman sentin maan yläpuolella, pää suuren kypärän sisällä. Pienikokoinen ihmishahmo näyttää lähes säälittävältä teknisten laitteiden keskellä. Mutta sitten Schumi ajaa auton radalle ja kiihdyttää. Ei ole epäilystä siitä kumpi hallitsee kumpaa.
Jos on nähnyt Formula 1-autoja ainoastaan televisiossa, ei voi ymmärtää miten nopeita ja äänekkäitä ne todellisuudessa ovat. Katselen kädet korvilla, miten maailmanmestari ohjastaa tulipunaista jumalatartaan radan kurveissa. Mies ja kone ovat muuttuneet yhdeksi. Ei ole ihme, että autourheilun yhteydessä puhutaan usein ”intohimosta”. Ihmettelen voiko tunnetusti maltillinen Schumacher edes tuntea intohimoa. Harjoitusajon jälkeen kysyn asiaa mieheltä itseltään. Hän istuu kädet puuskassa, voimakas leuka koholla, pidättyväisenä ja etäisenä. Haastattelujen antaminen ei ole hänelle mieluista puuhaa. ”tuota, kyllä”, hän sanoo lopulta epäröiden. ”On hetkiä, jolloin auton kanssa tuntee syvää yhteyttä, mutta ei se ole rakkaussuhde. Eihän auto loppujen lopuksi mikään nainen ole!” Schumi hymyilee.
Pian huomaan miten kauniit silmät hänellä on. Yhtenä hetkenä silmien harmaanvihreä ilme on etäinen ja viileä, toisena utuinen ja surumielinen, sitten lämmin ja avoin. Tunnen, että olen löytänyt portin mieheen, joka on niin suuren osan ajastaan yleisön tarkkailtavana, että hänen on oltava kaiken aikaa varuillaan. Millainen on tämä mies, joka näyttää siltä kuin voisi olla pankkivirkailija? miten tämä kuski voi yltää huippusuoritukseen kierros toisensa jälkeen? Ja miten hän kivuta autostaan kisan päätyttyä ilman hien tippaa otsallaan? Miksi hän ei pelkää? Mikä on Schumacherin salaisuus, se erityisominaisuus, joka erottaa miehen kaikista muista? ”On varmasti monia seikkoja, jotka yhdessä ovat tärkeitä kilpa-autoilussa”, Schumi sanoo diplomaattisesti. ”Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut tämän lahjan jo syntyessäni. Se on geeneissäni ja luonteessani. Muut asiat ovat sitten tukena, esimerkiksi hyvä harjoittelu.”
Schumin lahjat kävivät ilmi jo viisivuotiaana, kun hän ajoi ensimmäisen kilpailunsa mikroautoilla ja voitti. Siitä asti hän voitti useimmat kilpailut, vaikka hänen isällään oli hädin tuskin rahaa poikansa jatkuvasti kalliimmaksi käyvään harrastukseen. Välillä he kaivoivat käytettyjä renkaita ja varaosia roskiksista, jotta Schumin mikroautoa voitiin viritellä. Varhaisteini-iässä Michael onnistui löytämään sponsoreita. 15-vuotiaana hän voitti Saksan juniorimestaruuden. 18-vuotiaana hän ajoi Euroopan mestariksi ja vaihtoi mikroautoista formuloihin. Hän kävi automekaanikon kurssin, lähti mukaan Formula 3 –luokkaan vuonna 1989, eikä nousua Formula 1 –luokkaan voinut enää pian estää. Siitä alkoi ura, jolle ei löydy vertaista. Kerpeniläispoika itse sanoo: ”Tästä en olisi koskaan edes uskaltanut uneksia.” Oman lahjakkuuden erittely ei näytä kiinnostavan Schumia tippaakaan. Hän näyttää melkein pelkäävän analysointia, aivan kuin liian perusteellinen pohdiskelu voisi tuhota taian. Hän lopettaa aiheen käsittelyn: ”Minä en hehkuta tällä asialla.” Eikä siinä sen kummempaa olekaan. Jos Schumacher alkaisi ennen kisaa miettiä mitä kaikkea voisi tapahtua, hän luultavasti joutuisi lopettamaan työnsä. Rohkeuteen kuuluu, ettei anna liikaa sijaa mielikuvitukselle.
Schumilla on monia muitakin hyviä ominaisuuksia. Hän on määrätietoinen, sinnikäs ja kurinalainen. Hän haluaa voittaa, muttei ota tarpeettomia riskejä voiton takia, ellei kilpa-autoilua sinänsä pidetä riskinä. ”Teen sen, mitä minun on tehtävä, ja olen sataprosenttisen keskittynyt. Kun minun on keskityttävä, pystyn siihen. Se käy minulta luonnostaan”, hän sanoo. Schumacher on niitä ihmisiä, jotka pystyvät nukkumaan hyvin missä ja milloin tahansa, riippumatta siitä, minkä hotellin sängyssä sattuvat kulloinkin olemaan. Schumi voi ottaa torkut jopa juuri ennen kilpailua. Unia näkemättä, hän sanoo. ”Ajamisella ei ole suurta roolia minun unissani.” Entäpä unelmissa sitten? Haluan tietää, onko hän ajatellut omaa tulevaisuuttaan Formula 1 –uran jälkeen. Onko hänellä suunnitelmia tai ajatuksia siitä, millaista elämä on vastedes? Onko elämässä kilpailun ohella ylipäänsä mitään, mikä häntä kiinnostaa? ”Jos olisi, en luultavasti enää ajaisi”, hän vastaa. Schumi pohtii kysymystä hieman lisää. ”Olisi vaikea löytää jotain yhtä kiinnostavaa kuin ajaminen, jotain sellaista, jossa on vastaavia huippuhetkiä ja alamäkiä. Jotain, jossa voisin saavuttaa saman tason…” Hänen äänensä hiipuu kuulumattomiin.
Äkkiä hänen mieleensä tulee kuitenkin jotain erityistä, sillä hän alkaa puhua lapsistaan. ”Voisin hyvin kuvitella, että lopetettuani en tekisi mitään kokonaiseen vuoteen, vaan viettäisin aikaa perheeni kanssa. Lapset muuttavat ihmistä, ne tekevät meistä kokonaisempia.” Schumi kertoo, miten hänen tyttärensä soitti juuri äsken ja sanoi, ettei halua mennä tarhaan. Hän selitti tytölle, että kaikilla on velvollisuuksia, ja tarhaan meno on yksi niistä. ”Hän ei ollut asiasta innoissaan, mutta hyväksyi sen.” Schumacher, käytännön mies, on selvästi salaa ylpeä siitä, että hänen tyttärellään on oma tahto. Schumacher on korostanut toistuvasti sitä, miten valtavasti voimaa hän saa perheeltään, ja sitä, että lapset ovat tärkeämpiä kuin voittaminen. Schumacher on tuntenut vaimonsa Corinnan 19-vuotiaasta asti. Kysyttäessä toimivan parisuhteen reseptiä Schumi vastaa: ”On oltava avoin, eikä voi vaatia, että puoliso tanssisi aina oman pillin mukaan. Parisuhde on vastavuoroista antamista ja ottamista.” Hän tuntuu ottavan avioliiton aivan yhtä vakavasti kuin ammattinsa.
Ammatti on tuonut Schumille mainetta ja mammonaa, mutta ne eivät ole muuttaneet hänen luonnettaan. Schumacheria pidetään säästäväisenä – raha tuo hänelle turvallisuutta. Schumacher on ansainnut lähestulkoon kolme miljardia markkaa, mutta oma lentokone on ainoa ylellisyys, jonka hän sallii itselleen. Sillä hän lentää nopeasti kotiin mistä päin maailmaa tahansa. Seurapiirijuhlat ovat hänestä vastenmielisiä. ”Minua ei enää edes kutsuta mihinkään”, hän sanoo ja virnistää, ”sillä kaikki tietävät, etten kuitenkaan tule.” Jollain tavalla hän on edelleen se sama kerpeniläispoika, joka katselee maailmaa hieman etäältä, ihmettelevin silmin. Emme ole nähneet otsikoita Schumachereiden yksityiselämän skandaaleista. Kun Schumin vanhemmat erosivat, lehdet kertoivat, että Schumi oli ostanut talon isälleen ja tämän uudelle kumppanille. Ehkä juuri siksi tiedotusvälineet ovat suhtautuneet Schumiin vähän häijysti: hän on niin hyvä ja kunnollinen. Schumacher uskoo Jumalaan, rakastaa perhettään ja ihailee Helmut Kohlia. Schumi tekee työtään samalla vakaalla perusteellisuudella kuin jos täyttäisi kaavakkeita pankin tiskin takana. Schumacherissa ei ole mitään epätavallista, eikä hänen nähdä riemuitsevan kuin erittäin tärkeiden voittojen jälkeen. Kun hän yhden harvinaisen kerran näytti tunteensa, hän suorastaan hukkui yleisön osoittamaan myötätuntoon.
Renessanssinero
Perusfeidaaja
Vuonna 2000 Schumi oli voittanut 41. Grand Prixinsä Monzassa, kun nuori ratavahti oli kuollut kolarissa irronneen pyörän iskusta. Schumi purskahti itkuun. ”Olemme nähneet sydämeesi”, kiekui saksalainen Bild Zeitung –lehti. Schumacher oli asiasta ihmeissään. ”Nyt, aivan yhtäkkiä, Schumacher onkin ihminen. No, mikä muukan minä olisin?” Ajoittain Schumia näyttää häiritsevän, että kilpa-ajaja Schumacherin inhimillistä puolta ei nähdä. ”On liian vähän ihmisiä, jotka tuntevat minut, mutta aivan liikaa ihmisiä, joiden on tehtävä minusta uutisia.” Ongelma ratkeaisi, jos Schumi olisi avoimempi ja helpommin lähestyttävä. Sellainen hän ei kuitenkaan ole. Tai ei halua olla.
Haastattelun lopuksi juttelemme niitä näitä, otan valokuvia ja pyydän häneltä nimikirjoitukset lapsilleni. Testaamme huviksemme toistemme italian taitoja. Schumi on kehittynyt huomattavasti, sillä hän on ottanut tunteja. Kunhan hän vielä oppii tavallisen puhekielen, italialaiset julistavat hänet varmaan pyhimykseksi. Sitä ennen hänet joka tapauksessa nimitetään Modenan, Pohjois-Italian kilpa-autoilun pääkaupungin, kunniakansalaiseksi. Joudumme eroamaan ja luon viimeisen katseen harmaanvihreisiin silmiin, joissa on nyt iloinen ja rento pilke. Seuraavaa kilpailua minäkin katson televisiosta miljoonien muiden ihmisten tavoin. Toivon, ettei tuolle miellyttävälle nuorukaiselle tapahdu mitään ikävää. Kuulen samalla, miten hän sanoo laulavalla Kölnin murteellaan: ”Jos jotain tapahtuu, se on kohtalo. Joka tapauksessa olen elänyt elämäni haluamallani tavalla.”
Haastattelun lopuksi juttelemme niitä näitä, otan valokuvia ja pyydän häneltä nimikirjoitukset lapsilleni. Testaamme huviksemme toistemme italian taitoja. Schumi on kehittynyt huomattavasti, sillä hän on ottanut tunteja. Kunhan hän vielä oppii tavallisen puhekielen, italialaiset julistavat hänet varmaan pyhimykseksi. Sitä ennen hänet joka tapauksessa nimitetään Modenan, Pohjois-Italian kilpa-autoilun pääkaupungin, kunniakansalaiseksi. Joudumme eroamaan ja luon viimeisen katseen harmaanvihreisiin silmiin, joissa on nyt iloinen ja rento pilke. Seuraavaa kilpailua minäkin katson televisiosta miljoonien muiden ihmisten tavoin. Toivon, ettei tuolle miellyttävälle nuorukaiselle tapahdu mitään ikävää. Kuulen samalla, miten hän sanoo laulavalla Kölnin murteellaan: ”Jos jotain tapahtuu, se on kohtalo. Joka tapauksessa olen elänyt elämäni haluamallani tavalla.”
Renessanssinero
Perusfeidaaja
Nyt kun on saatu päätös siitä, että tahallisessa kolarissa syyllinen on tallin johto eikä kuski, niin Schumin kolareista Jerez 1997 sekä Monaco 2006 voidaan laittaa Ferrarin johdon syyksi.
Jep, eiköhän aleta jakelemaan Ferrarin johdolle rangaistuksia.
Ma
Arrogant Opportunist
Foorumilla on tehty myös päätelmiä että jos tallin johto on syyllinen on myös kuskeja rangaistava. Eli Räikköselle, Massalle ja Fisichellalle 2 vuoden kilpailukiellot.
Astraali
Well-known member
-
Viimeksi muokattu:
- Status