Onpa surullinen mieli kaverin puolesta.
Ajoimme tänään peräkkäin skoottereilla, minä perässä. Kaveri törmäsi autoon risteyksessä ja minä ajoin kaverin päälle. Kaverilta murtui nilkka ja tuli pahoja ruhjeita. Minä selvisin lievillä ruhjeilla ja kipeällä nilkalla ja polvella.
Tosin alkaa särkemään ja turpoomaan kokoajan enemmän.
On se jännä homma miten sitä on shokissa tuollaisen kolarin jälkeen.
En meinannut millään muistaa hätänumeroa. Mietin vaan siinä onko se 112 vai 118.. kun lopulta muistin sen, niin kädet tärisi siihen malliin etten meinannut pystyä näpyttelemään hätänumeroon.
Autoon johon törmäsimme, oli kuskina noin 60v. mummeli, joka oli kanssa niin shokissa ja paniikissa ettei osannut sanoa ja tehdä tilanteessa yhtään mitään. Toki aivan ymmärettävää. Hätäpuhelusta en muista mitään, mutta apua onneksi tuli. Kaveri valitteli kovaa kipua ja ihmetteli miksi avun tulo kestää niin kauan.
Ei siinä varmaan oikeesti mennyt kuin viisi minuuttia kun oli palokunta paikalla ja muutama minuutti sen jälkeen oli ambulanssi ja poliisi, mutta tuossa tilanteessa aika tuntuu matelevan.
Vähänväliä tulee tippa silmään kun funtsin tuota kaveria, ei helvata..
No onneksi selvisimme hengissä tuosta.