Nyt on sekaiset fiilikset.
Mummu 91v oli kaatunut eilen illalla. Kotisairaanhoitajat oli löytäneet aamulla, oli koko yön maannut lattialla.
Lonkasta jotakin poikki, huomenna leikataan ja laitetaan ilmeisesti tekonivel.
Liikkuminen on ollut pidemmän aikaa hankalaa, rollaattorin kanssa on kuitenkin yksin pärjännyt. Pää pelaa, vaikka muisti tuppaa jonkin verran pätkimään.
Reilut pari vuotta sitten oli ensimmäistä kertaa elämässään sairaalassa hoidettavana, kun joutui pallolaajennukseen. Vietiin terkkarilta Seinäjoelle, josta Tampereelle, takaisin Seinäjoelle ja sieltä hetkeksi tänne terkkarille.
Muutama viikko sitten haettiin uus taulutelkkari, josta on ollut onnellinen.
Mutta eikö tää tästä, ei toki ihan yllätyksenä ollut, kaatuillut mummu on ennenkin, nyt sitten pahemmin.
Ja on sitä näköjään muillakin monenmoista harmia ja murhetta. Tsemiä jokahittelle!