Mielialasi ja päällimmäinen tunteesi just nyt?

[Knoukka]

Ulapalla ja sumussa ollut olo viikon.

Nyt tulee neuvo. Pyytämättä ja yllätyksenä.

Korkki kiinni ja katkolle jos ei muuten onnistu. Muuten tulee noutaja. Varma tieto.

Tsemppiä.

 

[kouvotsvoni]

Nyt tulee neuvo. Pyytämättä ja yllätyksenä.

Korkki kiinni ja katkolle jos ei muuten onnistu. Muuten tulee noutaja. Varma tieto.

Tsemppiä.

Korkki on tän päivää kiinni. Pitää ajella.

 

[Sam]

Korkki on tän päivää kiinni. Pitää ajella.

Pari päivää lisää, ehdottomasti.

 

[jps]

Pari päivää lisää, ehdottomasti.

Samaa mieltä, jätä ajelut väliin ja pyydä joku kuskiksi.

 

[kouvotsvoni]

Pari päivää lisää, ehdottomasti.

Vähän semmoisia suunnitelmia ilmassa.

 

[kouvotsvoni]

Samaa mieltä, jätä ajelut väliin ja pyydä joku kuskiksi.

Jos hyppään Moen kartturiksi?

 

[tmoi]

Jos hyppään Moen kartturiksi?

Tsemppiä edellisiin :frown:

sekä tähän jälkimäiseen

 

[Knoukka]

Pari päivää lisää, ehdottomasti.

Ei edes riitä.

Jos suoraan puhutaan niin viikkojen kituutus edessä ja vasta sen jälkeen alkaa miettiminen. Ja jos ei lopetus kouvolta kotikonstein onnistu niin ainoa vaihtoehto on hakea ammattiapua ja katkolle. Erittäin suositeltava vaihtoehto se muuten nyt.

Kaikki näkee että homma on karannut käsitä jo aikaa. Sitä on turha peitellä. Alkoholismi on etenevä ja tappava sairaus. Se ei parane, mutta on oireeton kun lakkaa juomasta.

Enkä ainakaan mä näe tossa enää edes vaihtoehtoja. Jos siis sitä että juo terveytensä ja henkensä ei sellaiseksi lasketa.

Lopettaminen on siis se toinen. Ainoa todellinen. Muuten menee kaikki: terveys, elämä ja vittu ihan kaikki.

Ei jaksa enää olla hiljaa asiasta. Ja kouvon ei pidä tätä ottaa loukkauksena vaan tilanteen kuvauksena, tosiasiana. Enää ei oo pelleilyn ja vitsailun aika, sitä on tämän asian ympäriltä nähty jo liikaa. Vitsailevaa hyysäämistä. Pahinta myrkkyä.

Nyt kannattaa nostaa kädet pystyyn, luovuttaa vahvemman edessä ja alottaa uus elämä. Muuten tulee tappio. Kuningas alkoholi vie aina voiton. Piste.

Ja helvetisti järkeä ja tsemppiä nyt.

 

[Sam]

Knoukka puhuu kyllä asiaa. Fiksumpi lopettaa siinä vaiheessa, kun vielä on mahdollista ja toivoa, että voi jatkossa käyttää edes vähän kuin että menee siihen, että loppuelämä menee joko humalassa tai absolutistina.

Minä tosin en usko että ihan vielä ollaan tuossa pisteessä. Esimerkkejä kyllä tietysti löytyy puoleen jos toiseenkin, sen verran viinaan meneväisiä me suomalaiset ollaan.

 

[kouvotsvoni]

Juu juu. Ei minulle maittaisikaan nyt kyllä.. Kun ne möröt ja kummitukset tulee vaan pahempana takaisin, jollei selvinpäin kattele tässä.. Helsingin karting-jatkoilla ens kerran meinasin ottaa. Eikä se lopettaminen ja tauko ongelma ole. En kuitenkaan yksin juonut vaan hyvässä seurassa ympäri Suomea vanhoja kavereita nähden.

 

[Knoukka]

Knoukka puhuu kyllä asiaa. Fiksumpi lopettaa siinä vaiheessa, kun vielä on mahdollista ja toivoa, että voi jatkossa käyttää edes vähän kuin että menee siihen, että loppuelämä menee joko humalassa tai absolutistina.

Minä tosin en usko että ihan vielä ollaan tuossa pisteessä. Esimerkkejä kyllä tietysti löytyy puoleen jos toiseenkin, sen verran viinaan meneväisiä me suomalaiset ollaan.

Mä oon saletti että kouvo on ylittänyt jo tuon pisteen. Se on raakaa aivokemiaa. Fysiologiaa. Ja spykologia vielä päälle.

Parempi olis toivoa, että loppuelämässään ei tarvis käyttää edes vähän. Kun en usko että vähän on vaihtoehto vaan enämpi kuulostaa itsepetokselta.

 

[Knoukka]

Mutta päivän kerrallaan ne kuulemma ottaa aa-kerhossakin. Siitä se lähtee!

Tsemppiä vielä vitusti!

 

[kouvotsvoni]

Läppäskää minua jos humalassa kirjoitan.

 

[Puhis]

Ei edes riitä.

Jos suoraan puhutaan niin viikkojen kituutus edessä ja vasta sen jälkeen alkaa miettiminen. Ja jos ei lopetus kouvolta kotikonstein onnistu niin ainoa vaihtoehto on hakea ammattiapua ja katkolle. Erittäin suositeltava vaihtoehto se muuten nyt.

Kaikki näkee että homma on karannut käsitä jo aikaa. Sitä on turha peitellä. Alkoholismi on etenevä ja tappava sairaus. Se ei parane, mutta on oireeton kun lakkaa juomasta.

Enkä ainakaan mä näe tossa enää edes vaihtoehtoja. Jos siis sitä että juo terveytensä ja henkensä ei sellaiseksi lasketa.

Lopettaminen on siis se toinen. Ainoa todellinen. Muuten menee kaikki: terveys, elämä ja vittu ihan kaikki.

Ei jaksa enää olla hiljaa asiasta. Ja kouvon ei pidä tätä ottaa loukkauksena vaan tilanteen kuvauksena, tosiasiana. Enää ei oo pelleilyn ja vitsailun aika, sitä on tämän asian ympäriltä nähty jo liikaa. Vitsailevaa hyysäämistä. Pahinta myrkkyä.

Nyt kannattaa nostaa kädet pystyyn, luovuttaa vahvemman edessä ja alottaa uus elämä. Muuten tulee tappio. Kuningas alkoholi vie aina voiton. Piste.

Ja helvetisti järkeä ja tsemppiä nyt.

Komppaan, ja kerron tähän väliin tosielämän tarinan.

Elettiin vuotta 1988. Pekka-niminen mies oli silloin vielä hautausmaan vartijana Hietaniemessä, selkävaivat vähän vaivasivat mutta muuten täysin kunnollinen mies. Palkkapäivänä toi runsaasti ruokaa kotiin, tuki avopuolisoaan taloudellisesti ja seurustelu sujui muutenkin mallikkaasti. Hänen puolisonsa oli töissä ravintola-alalla, koulutuksenkin tähän oli saanut muutettuaan Suomeen. Hän lähestyi kuitenkin jo neljääkymmentä ikävuotta kiivasta tahtia, enää nelisen vuotta jäljellä, joten he päättivät hankkia yhteisen lapsen. Lapsesta oli tulossa poika, kunnes keskenmeno yllätti. Tämä mursi henkisesti heidät täysin, mutta elämä jatkui. Mies oli jo tätä ennen harrastanut satunnaista alkoholin nauttimistä ystäviensä kesken, joka kuitenkin yleistyi koko ajan. Vuosi myöhemmin he muuttivat omakotitaloon Karhulaan.

Kuukaudet vierivät, ja nainen tuli uudelleen raskaaksi. Tällä kertaa myös poikalapsi. Elettiin talvea 1990, ja miehen alkoholisoituminen paheni. Hän jäi sairaseläkkeelle selkävaivojen takia alle nelikymppisenä, joten raskaana oleva nainen joutui elättämään perhettä yksin. Hänellä oli silloin osaomistuksessa Grillikioski lähellä perheen asuntoa. Hänen jäädessä äitiyslomalle palkkasi hän tuuraajan pyörittämään kioskia. Näin jatkui elämä, ja parille syntyi terve poikalapsi, tosin 3 viikkoa etuajassa, laskettu aika kun oli Juhannuksena. Mies rakasti tätä lasta, olihan se hänen omansa, ja vei hänet selkärepussa monesti mm. metsään retkille, keräämään sieniä. Vaellus ja sienestys olivat hänen rakkaat harrastuksensa. Valitettavasti perheessä ilmapiiri kiristyi rahatilanteen tiukkenemisen vuoksi kun grilli oli palanut avustajan jätettyä uunin päälle. Perhe kuitenkin pystyi vielä jatkamaan eloa suhteellisen normaalisti kiitos eläkkeiden ja lapsilisien. Miehen psyyke ei kuitenkaan tätä kestänyt, vaan korkki aukesi turhankin usein. Tämä johti perheriitoihin ja usein myös väkivaltaan miehen toimesta puolisoaan kohtaan.

Lapsi oli täyttämässä kohta vuoden, ja mies tarvitsi lisää rahaa alkoholinkäyttöönsä ja velkoihin. Kun puolisonsa oli ulkona ajeluttamassa lastansa rattaissa, mies sillä välin huutokauppasi mm. perheen television ja puolisonsa polkupyörän saadakseen lisää rahaa. Tämä oli viimeinen pisara, ja kun ei miehen viinankäyttöä saatu kontrolliin, päätti puoliso ottaa eron. Taas yksi rikkoutunut perhe lisää tässä yksinhuoltajien luvatussa maassa. Mies ei tätä ottanut suotuisasti, vaan päätti vielä lyödä naista tästä hyvästä kerran. Pysyviä fyysisiä vammoja ei jäänyt, henkisiä kyllä.

Näin jatkui elo, puoliso muutti pienen lapsen kanssa Espoon Suvelaan, ja mies minne rahat riitti. Asui hostelleissa, pienissä mökeissä ja yhä pohjoisemmassa. Lapsi varttui, ja he muuttivat lapsen täyttäessä 3 vuotta Saarniraivioon, Espoon Keskukseen kaupungin vuokra-asuntoihin. Lapsi meni tarhaan, tämän äiti oli kenkäkaupassa töissä ja isä jatkoi elämää valtion tuella, sillä hetkellä Polvijärvellä. Nainen oli joutunut luopumaan koirastaan muuton yhteydessä, ja tämä löysikin uuden kodin nopeasti, ehkä onnellisempien ihmisten parista.

Lapsi varttui äitinsä tykönä Espoossa seuraavat seitsemän vuotta. Eräänä aamuna, äitinsä viedessä lastaan kouluun perheen '87 Mitsubishi Lancerilla, tuli puhelinsoitto Torniosta. Pekka oli kuollut kaaduttuaan kotiportailla. Oli lyönyt päänsä ja vaipunut koomaan, josta ei koskaan herännyt. Lapsella oli ikää 8 vuotta ja äidillään 46, mies oli vaivaiset 42-vuotias eikä tulisi koskaan enää näkemään lastaan. Hän oli tuhonnut rahansa, terveytensä ja perheensä alkoholiin, ja näin lapsi kasvoi ilman isää, eikä välittänyt siitä että tämä oli henkensä menettänyt. Perhe muutti Kirkkonummelle, josta lapsesta jo kasvoi teini-ikäinen nuori. Täällä elettiin kuusi vuotta, kunnes muutto takaisin Espooseen oli tosiasia kohonneiden vuokrien vuoksi. Perheen äidin kiinteistövälitysyritys kaatui velkoihin, hän jatkoi vielä muissa yrityksissä välittäjänä kunnes stressi ja terveys ajoivat hänet työttömyyteen. Nykyään he asuvat Espoon Tapiolassa pienessä kaksiossa, lapsi varttunut ilman isää niinkuin liian moni muukin, äiti työttömänä. Minun äitini.

Toivottavasti tämä sai sinut ajattelemaan seurauksia. Kannattaa lopettaa ennen kuin se on liian myöhäistä, voit vielä rakentaa itsellesi loistavan elämän ilmankin alkoholia.

 

[Knoukka]

Notjippiiltä ihan helvetin hieno ja rehellinen avautuminen. Syvä rispket ja kiitos.

Kandee lukea ajatuksella.

 

[Jacques]

NotJiipeelle koskettavasta tarinasta peukut!

ja kouvolle tsemppiä alkoholittomalle tielle!

 

[Pobeda]

Mulle tarina ei kerro juuri mistään mitään, ei viinan saati isän syylliyydestä. En muista kovin tarkasti, mutta olikohan Star Trekin kapteeni Kirk joka kertoi Tähtiakatemian opettajasta joka ei antanut arvoa tapahtumille, paikoille, päivämäärille ja muille ulkoapäin kuvattaville ja jokaisen näkemille seikoille. Tärkeitä ovat motivaatiot ja arvot, se mitä yrittää ja tavoittelee. Elämä tahtoo olla pienemmän pahan valintaa ja se ei aina onnistu vaikka tekisi parhaansa. Se ei ole aina niin itsestä kiinni kuin Sarasvuo opetuslapsineen väittää vaan olosuhteet, vahvemmat voimat ja sattuma ovat usein ratkaisevia, kuten myös tarinan äidillä. Toivon erityisesti NotJiipeen ymmärtävän että pitäisi tietää paljon sellaista jota tarina ei kerro, ja viettää riittävän pitkä aika isän psyykellä, tunteilla ja herkkyydellä, hänen mokkasiineissaan, hänen elämäänsä eläen ennen kuin tietäisi totuuden. Toivottavasti Pekka on tarinan ulkopuolella muutakin kuin vai mies.

Kouvon tilanteessa voimia molemmille osapuolille.

 

[Pietari]

Nyt kouvo viinat pois ja HETI! :mad_old:

NotJiipee, kiitos koskettavasta tarinasta. :thumbup:

 

[kouvotsvoni]

Nyt kouvo viinat pois ja HETI! :mad_old:

NotJiipee, kiitos koskettavasta tarinasta. :thumbup:

LÄPPÄSE JOS OTAN!!!

 

[Jacques]

Mulle tarina ei kerro juuri mistään mitään, ei viinan saati isän syylliyydestä. En muista kovin tarkasti, mutta olikohan Star Trekin kapteeni Kirk joka kertoi Tähtiakatemian opettajasta joka ei antanut arvoa tapahtumille, paikoille, päivämäärille ja muille ulkoapäin kuvattaville ja jokaisen näkemille seikoille. Tärkeitä ovat motivaatiot ja arvot, se mitä yrittää ja tavoittelee. Elämä tahtoo olla pienemmän pahan valintaa ja se ei aina onnistu vaikka tekisi parhaansa. Se ei ole aina niin itsestä kiinni kuin Sarasvuo opetuslapsineen väittää vaan olosuhteet, vahvemmat voimat ja sattuma ovat usein ratkaisevia, kuten myös tarinan äidillä. Toivon erityisesti NotJiipeen ymmärtävän että pitäisi tietää paljon sellaista jota tarina ei kerro, ja viettää riittävän pitkä aika isän psyykellä, tunteilla ja herkkyydellä, hänen mokkasiineissaan, hänen elämäänsä eläen ennen kuin tietäisi totuuden. Toivottavasti Pekka on tarinan ulkopuolella muutakin kuin vai mies.

Taitaa olla ihan yhdentekevää kertooko tuo tarina jollekin "Pobeda" nimimerkin takaa kirjoittavalle täysin tuntemattomalle hahmolle yhtään mitään. Hatunnosto NotJiipeelle kun kertoi erittäin henkilökohtaisesta asiasta, ja tuo saattaa ehkä johonkin kolahtaa (toivottavasti). Kyllähän tuo pintaa syvemmälle meni tuokin ja varmaan tuntematon hahmo nimimerkillä Pobeda ymmärtää senkin ettei sitä välttämättä viitsi ihan hirvittävän yksityiskohtaisesti kuitenkaan tarinoida julkisella foorumilla omista henkilökohtaisista kokemuksista vaikeasta aiheesta.