Jaa. Nyt on kotiuduttu. Olo kuin joltain helvetin telttareissulta tulleelta märältä koiralta.
Noin tunti ennen keihäsfinaalia alkoi satamaan mielettömästi, ja olin aivan varma että keihäskisa siirretään. No, kisakoneisto oli ilmeisestikin rukattu sellaiseen kuosiin, että finaali saatiin vietyä läpi noinkin huonoissa olosuhteissa.
Heti tähän alkuun erityiskiitos kaikille kanssakatsojille. Ainakaan minä en ole, suhteellisen lyhyen elinikäni aikana, kokenut mitään vastaavaa, kuin tuo eläimellinen älämölö jokaisen suomalaissuorituksen aikana.
Ensimmäinen kierros. Sade on kovimmillaan, Teron astuessa ensimmäisenä heittoradan päähän. Keihäs kaartaa hivenen päällee seitsemänkymmenenviiden metrin, ja katsomo on hivenen hämmentynyt. Kelpo tulos näissä olosuhteissa, mutta enemmän odotettiin. Mittalaitteisto sekoilee, mutta lopulliseksi mitaksi löydetään seitkytviis ja risat. Aki heittää lähestulkoon saman moisen.
Toinen kierros. Molempien suomalaisten heitot menevät täysin penkin alle, Makarov ylittää ensimmäisenä 80 metriä.
Kolmas kierros. Terolla valtavat paineet niskassaan, kolmelta viimeiseltä kierrokselta tippuminen pelottavan lähellä. Heitto kantaa kuitenkin helpottavasti lähes 80 metriä, ja jatkopaikka on selviö. Akilta napsahtaa nivunen ja jää yhdeksänneksi.
Neljäs kierros. Tässä vaiheessa olin täysin varma, että mitali tulee, uskoin Teron löytäneen tarvittavan rentouden edelliskierroksen painetilanteen selvittyä. Värnik kiskaisee voittoheiton, Terokin parantaa melko lupaavasti.
Viides kierros. Legendaarinen viides kierros. Kierros, jolla Aki Parviainen ratkaisi kullan Sevillassa, ja jolla Pitkämäki on yleensä kiskaissut pisimmän heittonsa. Heitto lähdettyä näyttää hetken aikaa siltä, että kaari on pitkä kuin mikä, mutta tuuli painaa keihään alas tuskallisen nopeasti.
Kuudes kierros. Tero on nyt Lillakin tilanteessa. Miehen astellessa heittopaikalle meteli on valtava, joskin jo hivenen epätoivoinen. Katsomo yrittää siivittää keihään huutokuorolla väkisin yli 85 metrin, mutta heitto on suoraan sanottuna surkea. Väki virtaa pois stadionilta pettyneenä, kyrpiintyneenä.
Tero Pitkämäki. Neljäs. Pettymys kuudennen heiton karattua taivaisiin oli...aivan valtava. Niin Terolla kuin kotikatsomollakin. Mitalihan tästä olisi pitänyt tulla, sitä ei voi kukaan kieltää. MUTTA, kaiken sen paskan keskellä, mitä Pitkämäki saa seuraavat päivät niskaansa kaiken maailman netin idioottimulkvisteilta, olisi hyvä muistaa että hänestä tulee vielä suurheittäjä. Todennäköisesti paras suomalainen koskaan. Oppirahat on maksettava, niin se vain auttamatta on. Päästä eilinen ei ollut kiinni, se on selvää. Ensi vuoden EM kisat saattavat olla vielä hankalat, mutta kausien 2006, 2007 ja 2008 kolmista arvokisoista tulee kolme mitalia. Tosin, siihen päästäkseen on PAKKO pysyä terveenä.
Siitä tulee vielä mielettömän hyvä mies.
Harmittaa vain, että nämä kotikisat sattuivat juuri tälle ensimmäiselle huippuvuodelle. Tälläistä tilaisuutta Tero ei saa enää koskaan.
EDIT: Unohdin mainita, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin tyytyväinen iltapäivälehtien lööppeihin. Odottelin sellaisia "Tunari Tero" ja "Kiitti vaan vitusti, ääliö", otsikoita, mutta sieltä tulikin myötätuntoista ja eteenpäin kannustavaa, vähemmän lyttäävää tekstiä. Hienoa.
