Täytyy sanoa, että itse en oikein ikinä syttynyt Mika Salon ajamiselle samalla tavalla kuin vaikkapa Jean Alesin ajamiselle.
Ehkä suurin syy on se, että Mika on ajanut lähes koko uransa brittiläisissä tiimeissä, joiden seuraavan kauden pitäisi olla aina sitä nykyistä parempi.
Kyllä se Ferrari-pesti taisi sytyttää Mikankin taistelemaan aivan eri tavalla. Harmi kun vain yksi kisa meni oikein kunnolla putkeen. Monet unohtavat ne muut kisat ja paremmalla tuurilla Salo olisi voinut voittaa vaikkapa Nürburgringillä sinä vuonna. Mutta jotenkin sekin kisa meni plörinäksi vaikka auto oli aivan huippuluokkaa. Toki tiimi oli vastuussa tekniikasta ja aika-ajosuorituksenkin vaisuudesta. Toisaalta juuri tuollaisissa sekavissa olosuhteissa parhaat kuljettajat nousevat muiden yläpuolelle ja johtovat itsensä ja tiiminsä voittoon.
Mika Salon formulaura oli vuoteen 1990 saakka erittäin lupaava. Kaksi asiaa käänsi kelkan aivan päinvastaiseen suuntaan. 90-luvun alkupuolen yleismaailmallinen lama(taloudelliset reaalitetit estivät hyvän f3000-tallipaikan saamisen EM-sarjaan) ja rattijuopumustuomio englannissa. En pidä Häkkiselle häviämistä mitenkään merkittävänä asiana. Häkkisen tiimi oli kovempaa luokkaa(west surrey racing), kuin Salon Alan Dockingin tiimi. Häkkinenhän siirtyi edelliskauden voittajatiimiin, mutta Salo pysyi mukana kehittyvässä tiimissä.
Itse pidän suurimpana ihmeenä, että Salo selvisi Japanin vuosistaan. Kausina 91-94 paras tulos taisi olla yksi vaivainen kolmas sija neljän vuoden aikana. Samaan aikaan sarjassa pyöri hyvällä menestyksellä mm. Eddie Irvine, Marco Apicella, Heinz-Harald Frenzen, Johnny Herbert jne. Oli varmaan tuskaista katsoa, kun monet kädettömämmät kuskit menestyy paremmin sarjassa ja tekevät f1-debyytin ennen Saloa. Esim. Toshio Suzuki on ja oli aivan kädetön kuski, verrattuna Saloon ja silti noina vuosina Toshio sai enemmän aikaan tuloksellisesti.
Suurin ongelma 5Zigen(?) tiimissä taisi olla renkaat, jotka eivät sitten ikinä toimineet kunnolla ja niistä ei millään päästy eroon, koska tiimi oli tavallaan rengastehtaan oma tiimi ja päätukija. Menestymättömyys söi Salon nimeä ja ei ollut mikään ihme, että f1-debyytti tuli Lotuksen tasoisella autolla 94 Suzukassa. Mielestäni Salo ei ollut tuohon aikaan edes superlisenssikelpoinen kuljettaja tuohon aikaan, jos pelkkiä tuloksia luki. F1-Paikan Salo osti rahalla kantaen sen selkärepussaan ratavarikolle. Salon tallitoverina sattui olemaan Alessandro Zanardi ja on vähintään historiallinen helpotus, että legendaarisen Lotuksen ratissa kaksi viimeistä kisaa ajoivat todelliset kilpa-ajajat. Aikaisemmin kaudella Lotuksen nimeä oli nöyryytetty mm. Philippe Addamsin voimalla. Suurempaa häpeää Lotuksen kaltainen tiimi ei voi kokea.
Lotus-kisat menivät itse asiassa todella hyvin ja f1:n käsittämättömässä maailmassa Salosta oli tullut yhtä äkkiä kuuma nimi kuskimarkkinoilla. Suomalaisen f1-historian kummajainen tapahtui oikeastaan kaudella 95, kun Nokia sponsoroi Tyrreliä ja Mika Salo ajoi tiimille, vastaavaa yhteistyötä ei ole sen jälkeenkään tapahtunut ja tuskin tapahtuu. Vieläkään ei ole selvää, oliko Salon ja Nokian välillä yhteyttä. Tyrrellin ja Nokian yhteistyö kesti vain vuoden ja suurin syy tähän lieni Ken Tyrrellin luopio-poika, Bob.
Salo sitävastoin ajoi tiimille kolme kautta, vaikka vientiä olisi ollut. Tyrrell kausien huippuhetket taisivat aina sijoittua alkukauteen. Tyrrelliä pidettiin erittäin lupaavana tiiminä kaudella 95. Edelliskaudella molemmat, Katayama ja Blundell olivat ajaneet lukuisia hienoja kisoja väkivahvalla Yamahan 3,5l koneella. Katayama oli mm. ajanut Monzassa Bergerin ja Williamsien muodostamassa kärkiryhmässä. Siksi Tyrreliä pidettiin vahvana tiiminä. Yamahan 3-litrainen kone oli kuitenkin pettymys sekä luotettavuuden, että tehojen suhteen. Salon paras kisa oli tuolla kaudella Brasilian aloituskisa. Salo ajoi väkevästi kisan ollen koko ajan mukana kuvassa. Vasta spinnaus loppukierroksilla tiputti Mikan pois pisteiltä.
Pistetilihän aukesi vasta Monzassa viidennellä tilalla. Suzukassa Salo oli 6. ja Adelaidessa 5.
Näennäisesti vahva kauden loppu teki Tyrrelistä taas "ensikauden yllättäjän". Toki Ken Tyrrell jaksoi aina mainostaa tallinsa mahdollisuuksia ennen kauden alkua. Sponsorithan olivat yleensä kaukana Kenistä. Mielestäni 96 kauden alku oli Salon uran kohokohtia. Mika ajoi lukuisissa kisoissa Tyrrell-Yamahalla aivan Häkkisen McLarenin kannassa. Brasilian kisassa Mikat oli 4. ja 5. Autosportin kolumnisti Nigel Roebuck summasi tilanteen aika hyvin: "Two poins for Ken means more for him, than three for Ron."
Hyvä kauden alku hyytyi Monacon kisan jälkeen, kun Yamaha poksahteli melkein joka kisassa. Myös nopeuden puolesta Tyrrellillä ei enää kerennyt.
97 Kausi oli Tyrrellin osalta lopun alkua. Yamahan moottoreista jouduttiin luopumaan/päästiin eroon. Tilalle tulleet Fordin V8-koneet tarkoittivat, että Salon ura itse asiassa oli laskusuunnassa. Salollehan oli leivottu ties minkä tallin paikkoja, mutta Tyrrell piti kiinni nopeasta miehestä. Tällä kaudella tapahtui ylimainostettu Monacon kisan läpi ajaminen ilman tankkausta. Sieltä Salo otti pisteet kotiin, juuri muuhunhan ei ollut mahdollisuuksia.
Kaudelle 98 Salo vaihtoi toiseen miltei yhtä onnettomaan tiimiin, TWR-Arrowsiin. Salon paikka oli jälleen näennäisesti kova. Toissakauden maailmanmestarin Damon Hillin korvaaja. Monelle suomalaiselle tämä paikka taisi olla iso pettymys. Salon ainoa loistohetki taisi osua Monacoon ja siellä saavutettuun 4. sijaan. Salon tallitoveri Pedro Diniz ajoi kädettämyyteensä nähdebn pelottavan lähellä Saloa keräten saman verran pisteitä. Aika-ajoissa Diniz jäi numeroin 11-5, mikä ei ollut aivan odotettu tulos.
Tämän kauden jälkeen Salon fiilikset olivat hyvin pitkälle samat kuin nyt. Motivaatio oli nollassa. Salo oli tahkonnut jo neljä kautta ilman menestymisen pelkoa. Sopimusta ei jatkettu enää kaudelle 99, mutta on edelleenkin epäselvää, saiko Salo potkut vai halusiko Salo päästä tiimistä eroon. Jälkimmäinen vaihtoehto on kyllä uskottavampi.
Riccardo Zontan tuuraukset BAR:illa eivät johtaneet oikein mihinkään. Ferrarilla Salon ura kääntyi sitävastoin massiiviisen nousuun. Siinä mielessä Sauber sopimus oli pieni pettymys, kun kovempaankiin tiimiin uskottiin olevan mahdollisuuksia. Salolle pedattiin Zanardin paikkaa Williamsilla ja Jaguar-paikkaa. Näin jälkeen käsi on helppo sanoa, että ainakin Jaguarilla ajaminen olisi ollut vikatikki ja ehkä myös BMW-Williamsilla Ralf Schumacherin tallitoverina. Salon kausi Sauberilla jatkui valitettavasti samoissa merkeissä kuin koko ykkösura lukuunottamatta Ferrari-kisoja. Muutamat pistesijat ja heppoisen tallikaverin voittamineen eivät paljoa lohduta.
Toyota-sopimus tuntui olevan Salolle sitten se viimeinen pysäkki. Jo sopimuksen julkistamisvaiheessa oli selvää, että Salo ei tule taistelemaan enää mestaruuksista.
Laskujeni mukaan Salo on kauden 2002 loppuun mennessä ajanut 110 GP-kisaa ja suoraan sanottuna saldo ei ole mikään mahtava. Kaksi palkintopallisijaa, ei yhtään eturivin lähtöpaikkaa ja pisteitä vain kourallinen.
Suurimpana syynä tulosten valjuuteen on tietenkin kalusto.
Mika Salo on koko f1-uransa aikana nauttinut ammattimiehen arvostusta ja sen maineen ylläpitäminen tuollaisilla kalustolla vaatii erittäin paljon ammattitaitoa.
