Mitä kaikkea yhteiskunta voisi tukea enemmän?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jps
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Romanit ja afrot ovat sekoittuneet aikanaan ihan reilusti. Afrikassa ja Amerikassa.
No hitto! Nyt pukkaa tietoa oikein kunnolla. Olen joskus antanut kertoa itselleni, että eivät tee lapsia keskenään koska niistä tulisi liian laiskoja varastamaan, mutta taisikin olla vitsi se sitten.
 
Mulle on jäänyt sellainen käsitys, että Jimi oli intiaanin ja mustan yhdistelmä. Luotan tässä kyllä enemmän sinun tietoosi kuin omaani, ihan tietokilpailutulostenkin pohjalta.

Ihan oikeessa olet. Mutta Jimi itse halusi värittää vähän omiaan ja väitti omaavansa gypsy bloodia.
 
Ihan oikeessa olet. Mutta Jimi itse halusi värittää vähän omiaan ja väitti omaavansa gypsy bloodia.
Perse! Enhän mä osaa edes lukea! Viestissäsihän nimenomaan seisoo, jotta "...jos Jimiltä kysyttäis." No, ei aina ole pakko ekalla kerralla ymmärtää.
 
Yhteiskunta voisi tukea ihmisiä, ettei ne putoilis katolta, kun poistelevat sieltä lumia yhteiskunnan johtopuolen kehoituksesta.
 
Lapsenhankintaan sen verran, että luulisin ihmisten katsovan myös sen perään miten lapsesta voi pitää huolta ennenkuin sellaisen pyöräyttää, koska ylläpitokustannukset samoin kuten kasvatuskustannukset näissä ovat suhteellisen korkeat.

Vähälläkin pärjää. Varma tieto. Lisäksi pienet lapset eivät alkuinvestoinnin jälkeen muutamaan vuoteen hirveästi rahaa tarvitse. Kirpparit ovat täynnä käyttökelpoisia, lähes ilmaisia vaatteita.

Enemmän olen huolissani niistä lapsista, joita pukkastaan maailmaan vanhemmalla iällä siinä vaiheessa, kun ikä rupeaa olemaan jo riskitekijä. Rahaa kyllä on, mutta se ei yksin riitä. Näitäkin on nähty paljon. Yleistäen väitän marginaaliryhmistä nuorten vanhempien pärjäävän keskimäärin paremmin lapsen kanssa kuin näiden iäkkäämpien.

Juu, minulla oli jo kaksi lasta ennenkuin lähdin koulusta vakitöihin. Vaimo jatkoi siitä vielä opiskeluja 4,5 vuotta.
 
Ensiksikin, kun opiskelin niin tuki vanhemmilta oli puhelinliittymän hankkiminen kotiini. Silloin ei ollut kännykköjä olemassakaan. Mulla ei ollut rahaa säästössä opiskelut aloittaessani, eipä niiden päättyessäkään. Oli silloin 80-luvulla jo olemassa opintotukisysteemi, en sitä silloin edes hakenut, todennäköisesti olisin siihen ollut oikeutettu. Sen sijaan kävin töissä koko opiskeluajan ja otin opintolainat maksimissaan. Opintolainat sitten valmistumisen jälkeen tuli maksettua pois ihan itse.

Riski työpaikan saamisessa on ihan kaikilla, ei se vanhempien tuloista ole kiinni. Opiskelemaan kuitenkin mennään siksi, että saataisiin työpaikka itseä kiinnostavalta alalta. Jos ei usko sen vertaa itseensä, että kuvittelee pystyvänsä maksamaan opintolainat takaisin ei kannatta edes lähteä opiskelemaan.
Olipas siinä harvinaisen tyhmä mielipide. Oikein juppimulkero.
 
Nuorten soittoharrastuksille lisää tukea. Ja yleensäkin nuorten luovaan toimintaan pitäisi löytyä huomattavasti lisäpanostusta.
 
Suomen urheilumenestys on välillä vähän sitä sun tätä. Kulttuurin sarallakin vois olla parempi menestys tarpeen. Lisäksi terveydenhuollossa on pulmia, lasten päivähoidossa ruuhkia ja henkilöstövajetta. Vanhusten hoidossa riittää jos jonkinlaista skäbää. Yksinäisyys on ongelma vähän kaikissa ikäluokissa.

Aika lailla parannettavaa löytyy vähän siellä sun täällä. Kerro mitkä asiat ovat niin tuiki tärkeitä, että yhteiskunnan olisi tuettava niitä nykyistä enemmän. Kehnompi juttu lähes kaikkien epäkohtien korjaamisessa on, että ne maksavat. Kerro siis myös kuinka paljon olet halukas maksamaan veroja enemmän tämän tuikitärkeän epäkohdan korjaamiseksi.

Esimerkiksi.
Huippu-urheilu 0,5 %
Teatteri 0,25 %
Vanhusten hoito 1,00 %

jne.

Tällä hetkellä maksamme veroja huippu-urheilun takia 0% enämpi kuin jos ei tuettaisi.
 
Yhteiskunta voisi tukea enemmän pylväitä ja puita ja humalaisia.
 
Olipas siinä harvinaisen tyhmä mielipide. Oikein juppimulkero.
Mikäs siinä nyt oli niin tyhmää?

Itse en ottanut opintolainaa, kuin 1000 markkaa. Muuten tuli selvittyä opintotuella (joka ei kyllä kovin iso ollut) ja lähinnä viikonloppuisin töitä tekemällä. Ja toki myös vanhempien avustuksella ja asuinkin enimmäkseen vanhempien luona. (=tavallinen duunariperhe)

Ehkei tuota opintotukea kannata ottaa kokonaan pois eli joku kuitenkin saattaisi tarvita. Opintolainojenkin suhteen pitäisi kuitenkin käyttää tiukempaa harkintaa...siis lähinnä sen suuruuden ja takaisinmaksuajan mukaan. Mitään ylipitkiä tai ylisuuria lainoja ei saisi antaa. Ja tuo, että perittäisiin veroista 20 vuoden aikana on kyllä hiton huono idea. Samaan syssyyn sitten myöhemmin asuntolainat yms. ja miksi noin pirun pitkään pitäisi paapoa. Kyllä homman pitää perustua siihen, että laina maksetaan pois työuran alussa....
 
Ensiksikin, kun opiskelin niin tuki vanhemmilta oli puhelinliittymän hankkiminen kotiini. Silloin ei ollut kännykköjä olemassakaan. Mulla ei ollut rahaa säästössä opiskelut aloittaessani, eipä niiden päättyessäkään. Oli silloin 80-luvulla jo olemassa opintotukisysteemi, en sitä silloin edes hakenut, todennäköisesti olisin siihen ollut oikeutettu. Sen sijaan kävin töissä koko opiskeluajan ja otin opintolainat maksimissaan. Opintolainat sitten valmistumisen jälkeen tuli maksettua pois ihan itse.

Olipa paikoin kovin tuttua jurinaa. Puhelinliittymän ostin vanhemmilleni, kun sain stipendin. Rahaa ei ollut opiskelujen alku-, väli- eikä loppuvaiheessa. Miten sitä on niin vähällä tullutkaan toimeen. :rolleyes: Opintolainaa otin aina maksimit. Keväällä lainarahojen loputtua tehtiin isän kanssa vekseli, jonka maksoin kesätöillä.

Lomien aikana olin vähintään yhdessä työpaikassa, ajoittain kahdessa, kun toinen oli vuorotyö. Onneksi nyt pääsee 'helpommalla'. Joku nykyistä ajankäyttöäni seurannut voi nauraa epäilevästi.

Ei silloin osannut olla katkera, kun ei paremmasta tiennyt. :o Nyt osais.
 
Mun mielestä yhteiskunta vois tukee semmosii kaikkii kivoi juttui.
 
Huomasin, etten vastannut edellisessä ollenkaan toikin varsinaiseen kysymykseen, mutta sehän kuuluu vapaan keskustelun tapoihin. :o Lienen ollut tässä yhteiskunnassa onnekseni enemmän tukeva kuin tuettava, ja siksi kai juttunikin oli sellainen kuin sattui tulemaan.
 
Ensiksikin, kun opiskelin niin tuki vanhemmilta oli puhelinliittymän hankkiminen kotiini. Silloin ei ollut kännykköjä olemassakaan. Mulla ei ollut rahaa säästössä opiskelut aloittaessani, eipä niiden päättyessäkään. Oli silloin 80-luvulla jo olemassa opintotukisysteemi, en sitä silloin edes hakenut, todennäköisesti olisin siihen ollut oikeutettu. Sen sijaan kävin töissä koko opiskeluajan ja otin opintolainat maksimissaan. Opintolainat sitten valmistumisen jälkeen tuli maksettua pois ihan itse.

Riski työpaikan saamisessa on ihan kaikilla, ei se vanhempien tuloista ole kiinni. Opiskelemaan kuitenkin mennään siksi, että saataisiin työpaikka itseä kiinnostavalta alalta. Jos ei usko sen vertaa itseensä, että kuvittelee pystyvänsä maksamaan opintolainat takaisin ei kannatta edes lähteä opiskelemaan.

Olipas siinä harvinaisen tyhmä mielipide. Oikein juppimulkero.
Ensiksin, ensimmäinen kappal ei ollut lainkaan mielipide. Kerroin vain miten itse toimin opiskeluaikanani.

Toinen kappale toki sisälsi mielipiteitä, joiden takana olen täysin. Kerropa miksi kannattaisi opiskella, jos ei mainitsemistani syistä.

Kolmanneksi, mun mielestä yhteiskunnan tuki on tarkoitettu viimeiseksi keinoksi, on se millä nimikkeellä tahansa. Mun mielestä jokaisella yksilöllä on ensisijainen vastuu omasta toimeentulostaan. Yhteiskunnan kustantaman opiskelupaikan arvo on jo ilman opintotukiakin kymmeniä tuhansia, mun mielestä se valtion takaaman opintolainan ohella on aivan riittävä. Ei opintotuki nopeuta opiskelua vaan hidastaa verrattuna lainavaihtoehtoon. Motiivi valmistua nopeammin on suurempi kun itse lainoilla rahoittaa verrattuna siihen tilanteeseen, että kaikki työssäkäyvät rahoittavat sen.
 
Ylös