Mitä verkkomediaa suosit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mangelo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Mitä verkkomediaa suosit?


  • Äänestäjiä yhteensä
    24

Mangelo

Well-known member
Liittynyt
19.4.2007
Viestit
24380
Siis niinku uutisten lukemisessa. Ehkä aiheesta on jo ollut polli, ehkä ei, mutta pollia pukkaa.
 
Viimeksi muokattu:
En suosi mitään. Mutta vierailen useilla uutissivustoilla.
Poskattu jalli.
 
Mahdollisimman monia tietysti. Ns. laatumediakin antaa asioista hyvin yksipuolisen kuvan jos pelkästään sitä/niitä seuraa. Suomi on kuitenkin pieni maa ja mediataloja vähän. Siksi on arveluttavaa rajata, suhteellisen mielivaltaisesti vieläpä, eri medioita ja mitä niistä seuraa. Enemmän tällaisessa rajauksessa, boikotissa, on kyse siitä että halutaan pysyä omalla mukavuusalueella ja vaalia omaa maailmankuvaa.
 
Uuden Suomen tapaisia julkaisuja, jonkin verran Hesaria (lähinnä sen takia kun on niin mukava käyttää sitä) ja myös ulkomaalaista mediaa.
 
Yleensä tulee lehtien omilta sivuilta luettua päivän uutiset. Muuta en taida käyttää?
 
Itseäni vituttaa kaupallista mediaa lukiessa, että koko ajan takaraivossa jyskyttää ajatus, että mitenköhän uutisoitava tapahtuma on oikeasti mennyt. Asioita väritetään paremman huomioarvon toivossa, käytetään enemmän tunne- kuin järkiargumentteja (tunteita herättävä uutisointi saa paremmin ihmismassat liikkeelle ja on näin taloudellisesti kannattavampaa kuin tylsiin faktoihin perustuva) ja luotetaan ihmisten medialukutaidottomuuteen, toisinaan pääasiaan saattaa nousta täysin epäoleelliset seikat. Luojan kiitos, ei tarvitse olla kaupallisen median varassa.

Ylen uutisia lukiessa voi jokseenkin luottaa siihen, että tiedot ainakin pyritään esittämään oikein ja ne usein sidotaan laajempaan kontekstiin valottaen ilmiön taustoja jne. Ylellä uutiskynnys on sen verran korkeammalla, että mitä tahansa paskaa ei edes vaivauduta uutisoimaan, vaan pääpaino on oikeasti merkityksellisissä asioissa. Ehdoton peukutus sille, että Suomessa on Ylen kaltainen, poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton, korkealaatuinen uutisoija. :thumbup:
 
Itseäni vituttaa kaupallista mediaa lukiessa, että koko ajan takaraivossa jyskyttää ajatus, että mitenköhän uutisoitava tapahtuma on oikeasti mennyt. Asioita väritetään paremman huomioarvon toivossa, käytetään enemmän tunne- kuin järkiargumentteja (tunteita herättävä uutisointi saa paremmin ihmismassat liikkeelle ja on näin taloudellisesti kannattavampaa kuin tylsiin faktoihin perustuva) ja luotetaan ihmisten medialukutaidottomuuteen, toisinaan pääasiaan saattaa nousta täysin epäoleelliset seikat. Luojan kiitos, ei tarvitse olla kaupallisen median varassa.
Uskomaton kuva Marsista: Puita!:D:D:o Niin ja tuollainen otsikkohan ei lisää klikkauksia ja mainosmiljoonia?
 
Viimeksi muokattu:
Asioita väritetään paremman huomioarvon toivossa, käytetään enemmän tunne- kuin järkiargumentteja (tunteita herättävä uutisointi saa paremmin ihmismassat liikkeelle ja on näin taloudellisesti kannattavampaa kuin tylsiin faktoihin perustuva)

Onko ihminen mielestäsi, tai olisiko ihmisen parempi olla, siis pelkästään järkiolento, rationaalinen yksikkö, jota tunteet eivät kosketa?

Ovatko nuo samat tunteet pahasta myös muualla elämässä? Esimerkiksi puolisoa valitessa? Mitä pahaa tunteissa ja niiden herättämisessä on?
 
Uskomaton kuva Marsista: Puita!:D:D:o Niin ja tuollainen otsikkohan ei lisää klikkauksia ja mainosmiljoonia?

Pallon pintahan on kuin marjapuuroa.
MARS_1558058c.jpg

The Daily Telegraph 13 Jan 2010
Trees on red planet
 
Vastasin muita, vaikka olisi pitänyt kyllä vastata että röh röh. Ampparit.comista selailen uutiset ja klikkaan mielenkiintoiset otsikot auki, lähdettä katsomatta.
 
Ehdoton peukutus sille, että Suomessa on Ylen kaltainen, poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton, korkealaatuinen uutisoija. :thumbup:
Yle on sekä poliittisesti että taloudellisesti riippuvainen julkisesta vallasta.
 
HS:n verkkosivuja tulee eniten seurattua. Välillä sitä kyllä miettii, että mihin ihmeeseen sitä oikein tarvitseekaan päivityksiä ulkomaailman tapahtumista, kun ilmankin pärjäisi aivan hyvin. Lööppijulkisuutta olen karttanut niin pitkään kuin muistan. Silti, ei ole epäilystäkään ettenkö olisi tuhlannut ihan liian paljon aikaa elämästä ihan turhien uutisten vastaanottamiseen. Siinä on kyllä tapa, ehkä voisi puhua jopa addiktiosta, josta soisi oppia eroon.
 
Ylös