Formulanomi sanoi:
Mitä tulee tohon pronssin (tai hopean arvostukseen). Ihan älytöntä väittää, että vain kulta merkitsee. Kannattaisi nimittäin lopettaa kisojen katseleminen pettymysten välttämämiseksi. Sitä kultaa ei ehkä koskaan enää tule...kisojen alla voi olla KOTIKATSOMOSSA vähintään 95% varma siitä, että ei tuu pojjaat kultaa.
Itsellä on muistissa 70-80 luvun pelit, joita katselemalla oppi kyllä arvostamaan vaatimattompiakin suorituksia kuin vain voitto.
No jaa, alkusarjan pelejä nyt ei kannata todellakaan kauheasti jännittää. Eikä kyllä hirvittävästi välisarjankaan. Pääasia on se, että selvittää tiensä jatkoon. Näitä kolmea ottelua kannattaa sitten jo jännittääkin. Ja puolivälieriin Suomi menee jokainen vuosi vaikka puolivaloilla pelaisikin. Seitsemäs peli on MM-kisoissa ensimmäinen aidosti merkityksellinen, koska kaava on ilahduttavan tyly - tulos tai ulos. Välierä samaten. Kun nuo kaksi on selvitetty, niin vuorossa on kisojen kruunu - finaali, kisojen yhdeksäs peli. Eli se oikeasti suuri peli, missä ratkaistaan raa´asti se, ovatko kisat voitetut vai hävityt.
Suomen finaalihistoriaa tarkastellen voidaan vetää muutama johtopäätös. Joko finaalissa on oltu täysin lamaantuneita alusta alkaen tai sitten voitossa ollaan esim, kahden erän jälkeen roikuttu jo vähintään toisella kädellä, mutta viime hetkillä paniikki on ollut täydellinen, ja homma on hajonnut täysin. Tuo finaalihistoria on niin karmeaa luettavaa, että kaikkia tulevia (?) mahdollisuuksia leimaa käsittämättömän raskas henkinen kakkospaikan ja häviön (eli hopean) painolasti. Sopii myös aidosti kysyä, olisiko se ainoa kultainen vuosi 1995 jo viimeinkin syytä siirtää pysyvästi Suomalaisen jääkiekkoilun komeaan historiaan ja aloittaa homma ikäänkuin täysin puhtaalta pöydältä.
Onnistuukö Suomen jääkiekon uusi sukupolvi karistamaan (lähi)menneisyyden häviöiden raskaan taakan pois selästään ja oppii oikeasti voittamaan mestaruuksia ja kultaa? Lupaavia merkkejä on näkyvissä, mutta se ensimmäinen finaali on oikeasti voitettava, että voidaan sanoa kuparisen menneen aidosti rikki. Häviöitä täytyy aivan oikeasti vihata, ja voittoja täytyy rakastaa täydestä sydämestä. Vanhalle sukupolvelle aika alkaa valitettavasti käydä todella vähiin. Puhutaan korkeintaan vuodesta tai kahdesta. Korkeintaan kolmesta. Toivotaan tietenkin, että kaikki heistä saisivat kultaisen kruunun uralleen.
Voittamisen kulttuuri syntyy voittamalla.
