URAA UURTAVA LOTTAELOKUVA
80 hengen tuotantotiimi, reilut 50 näyttelijää ja yli 1300 avustajaa – muutamia lukuja tuoreen kotimaisen sotaepookin takaa. Lupaus-elokuva on tavallista suurempi tuotanto, mutta aiheensa puolesta sen ehkä kuuluukin olla. Tämä mm. Helsingissä, Puolangalla, Nurmeksessa ja Venäjän Aunuksessa kuvattu raina kertoo Lotta Svärd -järjestön jäsenistä ja heidän työstään vuodesta 1939 aina järjestön lopettamiseen asti, vuoteen 1944. Parhaimmillaan järjestössä oli yli 240 000 naista, jotka vastasivat esim. kenttäsairaaloiden muonituksesta, haavoittuneiden lääkinnästä ja ilmavalvonnasta.
Elokuvan ohjaaja, Ilkka Vanne, ei halunnut tehdä Lupauksesta vain ”elokuvaa lotista.” – Rupesin kelaamaan omaa historiaani, kun minua pyydettiin elokuvan ohjaajaksi. Minulla oli hämärä mielikuva, että äitini olisi ollut lottana ja tämä elokuva mahdollisti minulle myös tämmöisen tutkimusretken tekemisen omaan esihistoriaan.
Lupausta on jo ehditty tituleerata ”Tuntemattomaksi lotaksi”, mutta tällainen arvonimi saa Vanteen naurahtamaan. – Tämä on oma elokuvansa, mutta okei, naisten näkökulmasta sotaan. Tuntematon sotilas on tietysti miesten näkökulmasta mutta tämä on ensimmäinen tällaista lähestymistapaa käyttävä elokuva Suomessa, Vanne toteaa. Lupauksessa miehet ovat siis hieman enemmän taustalla kuin tavallisesti kotimaisessa sotaelokuvassa. Mutta asia ei tunnu vaivaavan ainakaan Lasse Edelmania esittävää Turkka Mastomäkeä. – Nämä sankarinaiset, oli mukava olla heidän rinnallaan, Mastomäki myhäilee.
Elokuvan näyttelijät valittiin pitkän prosessin kautta. Lähes puoli vuotta kestäneen valinnan alussa päärooleihin oli tarjolla sata nuorta naista, joista ohjaaja valitsi puolet koekuvauksiin. Tästä joukosta jäljelle jäivät lopulta Laura Birn, Hanna Lekander ja Karoliina Vanne. Näyttelijät valmistautuivat rooleihinsa monin tavoin. – Keskustelin ohjaajan kanssa, mikä oli hänen näkemyksensä. Minulla oli myös kunnia tutustua KEK:ssa (kaatuneiden evakuoimiskeskus) työskennelleeseen lottaan ja kuulla hänen tarinansa, kertoo Lekander. Näyttelijät lukivat lisäksi mm. kaunokirjallisuutta tuolta ajalta ja keräsivät tietoa sodan kokeneilta sukulaisiltaan.
Suurelle sotaepookille voisi kuvitella löytyvän helpommin tukea kuin vaikkapa nykykomedialle. Ohjaaja Vanne ei kuitenkaan täysin allekirjoita tätä asiaa. – Nämä ovat kalliita elokuvia. Koska eepokin tekeminen ja etenkin sotaelokuvan tekeminen maksaa tosi paljon, ei tuen saanti ole helppoa. Mutta Lotta Svärd Säätiö lähti rahoittamaan tätä elokuvaa, eikä projekti olisi varmasti ilman sitä toteutunut, Vanne kertoo. Osa elokuvan tuotosta menee luonnollisesti rahoittajille, joten tätä kautta Lupauksesta kulkeutunee rahaa myös mm. vanhojen lottien kuntoutukseen.