sooda
Alan Parsa
Koskas se yöradio alkoikaan?
Musiikki
- Viestiketjun aloittaja Black Leopard
- Aloituspäivämäärä
Archie
Well-known member
- Liittynyt
- 14.2.2000
- Viestit
- 13050
Musiikki on kiinteä osa omaa elämää. Se mitä kuuntelee riippuu ihan fiiliksistä tai siitä mitä fiilistä on hakemassa. Omia suosikkeja ovat mm. Elvis (jo 20 vuotta), CCR, Bruce Springsteen (alkuajat), Richie Crawford ja suomalaisista Hassisen Kone sekä Kotiteollisuus.
ettelbruck
Well-known member
Ylellä 1.6.1987.sooda sanoi:
Kesäaikaisia kokeiluja, olympialaisten myötä, oli jo 1976 sekä 1984. Erkki Raatikainen etenkään ei tykännyt koko ajatuksesta ja ylipäänsä monet perusyleläiset pitivät tarpeettomana hapatuksena.
Mieleen on jäänyt esim kesältä 1986 Stig Framåtin (eli eikös miehen oikea nimi ollut Ilkka Uotila, ei pidä sekoittaa raumalaiseen paikallisradiomieheen) tulikivenkatkuinen saarna jossa paheksuttiin kaupallisten radioiden aloittamia yöohjelmia. "Yöllä on tarkoitus nukkua" ja muistan että itse yövuoroa silloinkin painaneena olis tehny mieli pistää yleensä loistavalle toimittajalle pommeja.
Black Leopard
Pantera negra
Uppoutuessani Suomalaisen kevyen musiikin kirjalliseen merkkiteokseen nimeltä:Jee jee jee - Suomalaisen rockin historia (suosittelen teosta lämpimästi) tulin tehneeksi huomion että vuosi 2005 on epävirallinen juhlavuosi.Niin, että mikä ja mille?
Noh, 50-vuotisjuhlavuosi rockin saapumiselle Suomeen
:ahem:
Ensimmäinen maahamme rantautunut varsinainen lajin levy oli Bill Haleyn & His Cometsien Mambo Rock ja perään tuli Rock Around the Clock
Elvistähän alettiin Suomessa julkaista 1956 :thumbup:
Noh, 50-vuotisjuhlavuosi rockin saapumiselle Suomeen
:ahem: Ensimmäinen maahamme rantautunut varsinainen lajin levy oli Bill Haleyn & His Cometsien Mambo Rock ja perään tuli Rock Around the Clock
Elvistähän alettiin Suomessa julkaista 1956 :thumbup:
Black Leopard
Pantera negra
Ja sitten muutama sananen pimeässä yössä Idolsista sekä nykyisestä musiikista - ja ennenkaikkea musiikkibisneksestä.
Suomessahan Idols-niminen show pyörii nyt kolmatta kertaa, kuten lähestulkoon jokainen varmasti tietää. Lieneekin syytä katsastaa, mitä musiikillisesti merkittävää Idols on Suomeen tuonut: (Vain levyttäneet artistit)
2003-2004:
Voittaja: Hanna Pakarinen - Huomattavasti parempi musiikki tilauksessa. Muuten leidistä on vaikea löytää vikaa. Ensimmäinen levy täysin yhdentekevää tusinapoppia soittolistoille. Toinen levy vain yhdentekevää tusinapoprockia samaan tarkoitukseen.
Numero kaksi: Jani Wickholm - Ensimmäinen levy yhdentekevää suomipoprockia soittolistoille. Toinen levy yhdentekevää suomipoprockia samaan tarkoitukseen.
Nro.3: Antti Tuisku - Henkilökohtaisesti täysin yhdentekevä artisti, mutta muutenhan tämä on lähellä nimitystä "Suomen Justin Timberlake". Hänelle on Suomessa tilausta. Yhdentekevää tusinatavaraa jopa kohderyhmälle on kuitenkin hänenkin tuotannossaan vähintään kahden levyn verran.
Nro.4: Christian Forss - Kaksi levyä täysin yhdentekevää tusinapoppia. Pääsy Susanna Sievisen kainaloon. Siinäpä tärkeimmät. Jälkimmäistä kannattaa juhlia enemmän, mutta siellä olisi kannattanut myös pysyä. Lisää "musiikkia" voi tulla, mutta ketään se tuskin kiinnostaa. So long - Goodbye.
Nro.5: Anniina Karjalainen - Levyn verran täysin yhdentekevää tusinapoppia. Lisää tuskin tätäkään kukaan kaipaa.
2005-2006:
Voittaja: Ilkka Jääskeläinen - Levyn verran tusinapoppia. Lisää varmasti tulossa ellei uusi "idoli" syrjäytä kokonaan. Moniko lisää sitten kaipaa, se onkin jälleen täysin toinen kysymys. Noh, miehen levy-yhtiö ainakin. Pitäähän ensimmäisen tappiot jollakin yrittää korvata.
Nro.2: Katri Ylander - Levyn verran kohtalaista jotenkin kuunneltavaa suomipoppia. Lisää varmasti tulossa. Parannusta kuitenkin tännekin saisi kovasti olla luvassa.
Nro.3: Pete Seppälä - Kuka? Mitä? Koska? Missä?
Nro.4: Agnes Pihlava - Levyn verran keskitien heviä. Jatkoa seuraa. Laadussa olisi tälläkin suunnalla parantamista.
Roni Tran - Levyn verran täysin yhdentekevää tusinapoppia R&B:tä. Ehkä jatkoa ehkä ei? Toivottavasti ei.
Hanna Pakarinen ja Katri Ylander ovat ne joista varmasti kuullaan vielä hyvänkin musiikin merkeissä. Antti Tuisku on ilmiö. Jani Wickholm ja Agnes Pihlava jatkavat tasaista keikkajyräystään Suomessa varmasti muutamien uusien levyjen turvin ehkä joitakin vuosia, ehkä useampiakin, mutta ei näissä tapauksissa todellakaan voi puhua kovin merkittävästä jäljestä Suomen musiikkihistoriaan tai kuulijoiden sisimpään.
Ja nyt: Käsi sydämelle: Kuka voi vakavasti sanoa katsovansa ja kuuntelevansa Idolsia musiikin ja vain ja ainoastaan musiikin takia? Niinpä
Mitä Idols sitten mielestäni on? Se on saatu sekoittamalla: Karaoke, tosi-tv, sirkus ja kotimainen komedia kansainvälisellä avustuksella B-luokasta.
Musiikkimaailman nykysuuntaus on kieltämättä varsin karu. Suurten levy-yhtiöiden sotasuunnitelma on: Ensin valitaan "laulaja", sitten vaatteet sekä imago/persoona ja lopuksi mietitään millaisella musiikilla markkinoille ja millä roolilla myyntiä tapahtuisi eniten sen vaadittavan puolivuotisen. Kaikki ylimenevä on uskomaton tapahtuma jonka johdosta levy-yhtiöiden pikkujouluissa ja muissa kekkereissä räjäytellään shmpanjaa auki enemmän kuin raskaalla kädellä.
Tässä vaiheessa monelle kriittisele lukijalle on varmasti tullut mieleen kysymys: Miksi valitan, eihän kenenkään ole pakko katsoa, kuunnella saati nyt ostaa? Viimeinen on kuitenkin valitettavasti ainoa joka näistä pitää 100% paikkansa. Radioasemilla Idolsin kaltaisia kisoja odotellaan enemmän kuin vesikielellä. Kelpo täytettä soittolistalle ne nimittäin tuottavat enemmän kuin tarpeeksi. MTV3 myös lypsää lehmänsä TV-ruudu(i)lla loppuun täydellisesti. YLE:kään ei ole todellakaan suojattu.
Noh, mistä tämä sitten on pois? Laadulta ja monipuolisuudelta hyvät ihmiset. Varsinkin radioista puhuttaessa. Kun ennen musiikki kasvoi alhaalta ylöspäin, eli se oli orgaanista , niin nyt sille yritetään väkisin tehdä täysin päinvastoin. Sen sijaan että medioissa vannottaisiin ensisijassa hyvän musiikin nimiin, vannotaan rahan ja muovin nimiin. Kansalaisten keskuudessa puolestaan valitettavan harva tuntuu enää oikeasti kuuntelemalla kuuntelevan musiikkia. Se vain kuuluu, roikkuu ilmassa ja on taustalla. Harmaana kuin pölystä koreileva 60-luvun seinäryijy.
Toinen vakava perustelu tälle vuodatukselleni on se, että musiikki on yksi niistä asioista joka sopii todella huonosti kilpailun kohteeksi.
Minkäpäs kaupalliselle puolelle ja sen rahanhimolle tietysti voi, mutta Yleisradiolta voisi enemmän kuin hyvällä syyllä odottaa jotain muutakin kuin kopiota seteliselkärankaisista.. Hyvänä esimerkkinä toimikoon YleQ. Sensijaan että mainiosta monipuolisesta taajuudesta olisi tehty valtakunnallinen, se päätettiin suuressa viisaudessaan lopettaa täysin. Anteeksiantamaton teko joka lähentelee rikosta.
Ja lopuksi muutama HUOMIO:
- Ei herneitä sieraimiin, erimieltä olevilta kovin mielellään vain asiallisia vastineita.
- Kyllä, itsekin seuraan valikoivasti Idolsia, en musiikkiohjelmana ja vain ja ainoastaan taustamattona alussa ja lopussa.
- Kyllä, kuten useat varmasti huomaavat, mukana on myös huumoria.
- Vakavaa asiaa en lähtenyt ehdoin tahdoin tiivistämään, joten siksi romaani.
- Kuten alun laulaja-arvosteluista huomaa, en ottanut kantaa kenenkään puhtaaseen laulutaitoon suoraan lähestulkoon sanallakaan. Tästäkin kun on olemassa kymmenen-sata erilaista mielipidettä - yhtä oikeaa ja väärää sekä tämän lisäksi on syytä muistaa, että hyviä laulajia varsinkin yhdelle, kahdelle ja kolmellekin kappaleelle löytyy hyvänä päivänä lähestulkoon mistä vain. Tämä ei ollut asian ydin kuten jokainen varmasti huomaa.
Tarkoitukseni oli liittää mukaan myös ihanan Maria Veitolan muutaman vuoden takainen loistava kolumni asian tiimoilta, mutta koska en sitä tähän hätään löytänyt, säästän sen uusiin taistoihin.
Sana on vapaa :thumbup:
Suomessahan Idols-niminen show pyörii nyt kolmatta kertaa, kuten lähestulkoon jokainen varmasti tietää. Lieneekin syytä katsastaa, mitä musiikillisesti merkittävää Idols on Suomeen tuonut: (Vain levyttäneet artistit)
2003-2004:
Voittaja: Hanna Pakarinen - Huomattavasti parempi musiikki tilauksessa. Muuten leidistä on vaikea löytää vikaa. Ensimmäinen levy täysin yhdentekevää tusinapoppia soittolistoille. Toinen levy vain yhdentekevää tusinapoprockia samaan tarkoitukseen.
Numero kaksi: Jani Wickholm - Ensimmäinen levy yhdentekevää suomipoprockia soittolistoille. Toinen levy yhdentekevää suomipoprockia samaan tarkoitukseen.
Nro.3: Antti Tuisku - Henkilökohtaisesti täysin yhdentekevä artisti, mutta muutenhan tämä on lähellä nimitystä "Suomen Justin Timberlake". Hänelle on Suomessa tilausta. Yhdentekevää tusinatavaraa jopa kohderyhmälle on kuitenkin hänenkin tuotannossaan vähintään kahden levyn verran.
Nro.4: Christian Forss - Kaksi levyä täysin yhdentekevää tusinapoppia. Pääsy Susanna Sievisen kainaloon. Siinäpä tärkeimmät. Jälkimmäistä kannattaa juhlia enemmän, mutta siellä olisi kannattanut myös pysyä. Lisää "musiikkia" voi tulla, mutta ketään se tuskin kiinnostaa. So long - Goodbye.
Nro.5: Anniina Karjalainen - Levyn verran täysin yhdentekevää tusinapoppia. Lisää tuskin tätäkään kukaan kaipaa.
2005-2006:
Voittaja: Ilkka Jääskeläinen - Levyn verran tusinapoppia. Lisää varmasti tulossa ellei uusi "idoli" syrjäytä kokonaan. Moniko lisää sitten kaipaa, se onkin jälleen täysin toinen kysymys. Noh, miehen levy-yhtiö ainakin. Pitäähän ensimmäisen tappiot jollakin yrittää korvata.
Nro.2: Katri Ylander - Levyn verran kohtalaista jotenkin kuunneltavaa suomipoppia. Lisää varmasti tulossa. Parannusta kuitenkin tännekin saisi kovasti olla luvassa.
Nro.3: Pete Seppälä - Kuka? Mitä? Koska? Missä?
Nro.4: Agnes Pihlava - Levyn verran keskitien heviä. Jatkoa seuraa. Laadussa olisi tälläkin suunnalla parantamista.
Roni Tran - Levyn verran täysin yhdentekevää tusinapoppia R&B:tä. Ehkä jatkoa ehkä ei? Toivottavasti ei.
Hanna Pakarinen ja Katri Ylander ovat ne joista varmasti kuullaan vielä hyvänkin musiikin merkeissä. Antti Tuisku on ilmiö. Jani Wickholm ja Agnes Pihlava jatkavat tasaista keikkajyräystään Suomessa varmasti muutamien uusien levyjen turvin ehkä joitakin vuosia, ehkä useampiakin, mutta ei näissä tapauksissa todellakaan voi puhua kovin merkittävästä jäljestä Suomen musiikkihistoriaan tai kuulijoiden sisimpään.
Ja nyt: Käsi sydämelle: Kuka voi vakavasti sanoa katsovansa ja kuuntelevansa Idolsia musiikin ja vain ja ainoastaan musiikin takia? Niinpä
Mitä Idols sitten mielestäni on? Se on saatu sekoittamalla: Karaoke, tosi-tv, sirkus ja kotimainen komedia kansainvälisellä avustuksella B-luokasta.
Musiikkimaailman nykysuuntaus on kieltämättä varsin karu. Suurten levy-yhtiöiden sotasuunnitelma on: Ensin valitaan "laulaja", sitten vaatteet sekä imago/persoona ja lopuksi mietitään millaisella musiikilla markkinoille ja millä roolilla myyntiä tapahtuisi eniten sen vaadittavan puolivuotisen. Kaikki ylimenevä on uskomaton tapahtuma jonka johdosta levy-yhtiöiden pikkujouluissa ja muissa kekkereissä räjäytellään shmpanjaa auki enemmän kuin raskaalla kädellä.
Tässä vaiheessa monelle kriittisele lukijalle on varmasti tullut mieleen kysymys: Miksi valitan, eihän kenenkään ole pakko katsoa, kuunnella saati nyt ostaa? Viimeinen on kuitenkin valitettavasti ainoa joka näistä pitää 100% paikkansa. Radioasemilla Idolsin kaltaisia kisoja odotellaan enemmän kuin vesikielellä. Kelpo täytettä soittolistalle ne nimittäin tuottavat enemmän kuin tarpeeksi. MTV3 myös lypsää lehmänsä TV-ruudu(i)lla loppuun täydellisesti. YLE:kään ei ole todellakaan suojattu.
Noh, mistä tämä sitten on pois? Laadulta ja monipuolisuudelta hyvät ihmiset. Varsinkin radioista puhuttaessa. Kun ennen musiikki kasvoi alhaalta ylöspäin, eli se oli orgaanista , niin nyt sille yritetään väkisin tehdä täysin päinvastoin. Sen sijaan että medioissa vannottaisiin ensisijassa hyvän musiikin nimiin, vannotaan rahan ja muovin nimiin. Kansalaisten keskuudessa puolestaan valitettavan harva tuntuu enää oikeasti kuuntelemalla kuuntelevan musiikkia. Se vain kuuluu, roikkuu ilmassa ja on taustalla. Harmaana kuin pölystä koreileva 60-luvun seinäryijy.
Toinen vakava perustelu tälle vuodatukselleni on se, että musiikki on yksi niistä asioista joka sopii todella huonosti kilpailun kohteeksi.
Minkäpäs kaupalliselle puolelle ja sen rahanhimolle tietysti voi, mutta Yleisradiolta voisi enemmän kuin hyvällä syyllä odottaa jotain muutakin kuin kopiota seteliselkärankaisista.. Hyvänä esimerkkinä toimikoon YleQ. Sensijaan että mainiosta monipuolisesta taajuudesta olisi tehty valtakunnallinen, se päätettiin suuressa viisaudessaan lopettaa täysin. Anteeksiantamaton teko joka lähentelee rikosta.
Ja lopuksi muutama HUOMIO:
- Ei herneitä sieraimiin, erimieltä olevilta kovin mielellään vain asiallisia vastineita.
- Kyllä, itsekin seuraan valikoivasti Idolsia, en musiikkiohjelmana ja vain ja ainoastaan taustamattona alussa ja lopussa.
- Kyllä, kuten useat varmasti huomaavat, mukana on myös huumoria.
- Vakavaa asiaa en lähtenyt ehdoin tahdoin tiivistämään, joten siksi romaani.
- Kuten alun laulaja-arvosteluista huomaa, en ottanut kantaa kenenkään puhtaaseen laulutaitoon suoraan lähestulkoon sanallakaan. Tästäkin kun on olemassa kymmenen-sata erilaista mielipidettä - yhtä oikeaa ja väärää sekä tämän lisäksi on syytä muistaa, että hyviä laulajia varsinkin yhdelle, kahdelle ja kolmellekin kappaleelle löytyy hyvänä päivänä lähestulkoon mistä vain. Tämä ei ollut asian ydin kuten jokainen varmasti huomaa.
Tarkoitukseni oli liittää mukaan myös ihanan Maria Veitolan muutaman vuoden takainen loistava kolumni asian tiimoilta, mutta koska en sitä tähän hätään löytänyt, säästän sen uusiin taistoihin.
Sana on vapaa :thumbup:
Viimeksi muokattu:
Black Leopard
Pantera negra
Löytyihän se:Black Leopard sanoi:
----------------------------
Formaattielämää
Formaattiradioiden tehtävänä on olla mahdollisimman vähän ärsyttäviä
Maria Veitola
Lukion opinto-ohjaaja oli pulassa kanssani. En tiennyt, mitä haluaisin elämälläni tehdä eikä opokaan tiennyt mitä minun pitäisi haluta. Olin vähemmän tuskastunut kuin opo, mutta ilahduin silti, kun hän haki minut luokasta kesken biologian tunnin ja kertoi oivalluksensa: minusta tulisi musiikkiterapeutti. Olinhan joskus kertonut pitäväni musiikin lisäksi ihmisistä.
Ei minusta opon tarkoittamaa musiikkiterapeuttia tietenkään tullut vai tuliko sittenkin?
Radio- ja klubi-DJ:n paras kiitos on se, että kuulija kertoo soitetun musiikin pelastaneen hetken tai kokonaisen päivän. Minulle musiikki on tärkeä tunteiden jatke ja vahvistaja. Parannan ja palkitsen musiikilla, parhaassa tapauksessa muitakin kuin itseni.
Työskentelin aikoinaan soittolistoja nuolevassa formaatiradiossa. Silloin vaikeimmiksi osoittautuivat hetket, jolloin jouduin perustelemaan musiikkitoiveita esittäville kuulijoille, miksei toiveita voinut toteuttaa. Ei vaikka toivojan tyttöystävä oli juuri hirttäytynyt ja toiveen esittäjäkin tappaisi itsensä, jollei hän kuulisi tiettyä kappaletta (joka oli minunkin suosikkini) nyt heti.
Lähes yhtä vaikeaa oli perustella kuuntelijoille sitä, miksi soitin radiossa kaksikymmentä tuntia viiikossa musiikkia, josta en itse pitänyt. Vaikeinta oli perustella asiaa itselleen. Sinä päivänä, kun huomasin vihaavani työni takia vanhaa rakkauttani eli musiikkia, irtisanoin itseni.
Formaattiradioiden läpeensä tutkitun musiikin on tarkoitus olla mahdollisimman vähän ärsyttävää. Musiikin ei pidä herättää tunteita eikä varastaa kuulijan huomiota vaan toimia huomaamattomana taustamattona. Mitä jos koko elämä voitaisiin formatisoida radioiden tapaan? Kenelläkään ei olisi enää koskaan paha eikä hyvä mieli, mikään ei tuntuisi miltään, eikä mikään yllättäisi ketään.
Haluaisitko sinä silloin elää?
NYT 21.12. 2001
abc
DNF
- Liittynyt
- 14.2.2000
- Viestit
- 12558
Vedäpä muuten viiltävät analyysis noista tän hetken idols-ehdokkaista, ku aiemmista vedit ihan hyvin.Black Leopard sanoi:
Omasta mielestäni Ari ja ehkä se Kristian on ainoat, kellä pitäis olla minkäänlaista pidempää tulevaisuutta noissa musiikkibisnisjutuissa (mistä muuten olen itse täysin vieraantunut noin niinku musiikkimakuni suhteeni)
Black Leopard
Pantera negra
Ok, pyynnöstä:VJR sanoi:
---------------------------------------------
Kristian - Hänellä on lahjoja ja hiomisella hänessä on kaiketi myös levyttävä artisti. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan uskalla vannoa Idolsin jälkeisestä jatkosta tämän pidemmälle mitään varmaa. Yhtä loistavaa esitystä seurasi kuitenkin vain keskinkertainen. Ailahtelevaa. Alussa häntä ei huomannut juuri kukaan. Miten jatkossa?
Ari - Hyvä voimakas laulaja sekä persoona, josta myös hiomisella on saatavilla levyttävä artisti. Oman juttunsa HEAVYN mies hoitaa erittäin hyvin, mutta ei vielä aivan timanttisesti.
Anna - Hyvät asiat tulevat usein pienissä paketeissa - niin tälläkin kertaa. Itseasiassa loistanut laulullaan jokaisella kerralla ja on tähän mennessä mielestäni ykkönen. Voittajasuosikki ehdottomasti.
Panu - Slovarit taittuvat kuten joten, mutta mitään todella erikoista ja persoonallista sekä mieleenjäävää ei ole pystynyt esittämään vielä kertaakaan ja mikäli siirrytään pois hitaalta, homma ei etene juuri ollenkaan. Karaokea/läpilaulantaa normaalia suuremmalle yleisölle.
Kristiina - Ei ole onnistunut kunnolla säväyttämään vielä kertaakaan. Laulu kulkee tässäkin tapauksessa vain joten kuten. Karaokea/läpilaulantaa normaalia suuremmalle yleisölle.
Mia - Persoona joka aiheutti väkisinkin reaktion - positiivisen tai negatiivisen, välimuotoa tuskin kukaan mietti tätä tyttöä arvioitaessa. Hyvä laulaja, joka tipahti mielestäni aivan liian aikaisin.
Johanna - Ei ryhmän huonoin, mutta ei myöskään paras. Tippui kuitenkin liian ennen.
------------------------------------------
Mielestäni voiton tulevat ratkaisemaan Anna, Ari, ja pienellä varauksella Kristian. Kaksi muuta ovat mukana mielestäni lähinnä siksi, että finaaleissa tarvitaan tässä vaiheessa jatkon takia viisi esiintyjää. Jos itse toimisin diktaattorin valtuuksin, ja haistattaisin kansan äänille kukkasen, jatkava viisikko olisi ilman muuta: Ari, Anna, Kristian, Mia ja Johanna.
En millään malta Idolsin ollessa kyseessä, olla lisäämättä tätä:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Idols+vääristää+käsitystä+musiikista+ammattina/1135225727285
Viimeksi muokattu: