Tässä on vielä lopulliset pisteet kymmenen parhaan osalta:
After: Ford 400
Rank Driver Behind
1. Kurt Busch Leader
2. Jimmie Johnson -8
3. Jeff Gordon -16
4. Mark Martin -107
5. Dale Earnhardt Jr.-138
6. Tony Stewart -180
7. Ryan Newman -326
8. Matt Kenseth -437
9. Elliott Sadler -482
10. Jeremy Mayfield -506
Eli tiukaksi meni.
Busch oli top-10 kaikissa muissa kisoissa paitsi Atlantassa, missä hajosi moottori.
Johnsonin mestaruuskamppailu piti olla jo mennyttä kolmen ensimmäisen Chase-kisan jälkeen, mutta viisi (5) voittoa takasivat 2. sijan pienimmällä erolla koskaan. Gordon oli tasaisen varma, mutta ei saanut riittäviä pisteitä kasaan.
Jälleen kerran Mark Martin vääntäytyi pisteissä korkealle, harmi vaan, että mestaruus ei tullut vieläkään.
Earnhardtilla oli sekä hyvää, että huonoa tuuria. Kuusi voittoa kaudella on heti Johnsonin (8) jälkeen eniten, mutta Atlantan kolari ja huono suoritus ja vaihdelaatikon hajoaminen Martinsvillessä pilasi taistelun Juniorilta.
Stewart ja Kenseth olivat erittäin huono-onnisia. Kenseth saanut samanlaista varmuutta kuin kaudella 2003 ja kärsi useasti teknisistä ongelmista.
Ryan Newman voitti eniten Bud Pole:ja, mutta kisat olivat useimmin pettymyksiä, vaikka auto olikin nopea. Taktiikka ja onni ei vain aina ollut Newmanin puolella.
Sadler ja Mayfield olivat koko joukon epäonnisimmat. Molemmat olivat useassa kisassa korkealla, mutta joko tekniset viat tai kolareihin juuttuminen veivät mahdollisuudet ja pisteet.
Vaikka kauden alussa epäilinkin play-off järjestelmän toimivuutta, ainakaan mestaruus ei ratkennut ennen kuin viimeisessä kisassa. Tietysti koko Chase jutun pahin häviäjä oli Jamie McMurray, joka keräsi Chase kisoista eniten pisteitä Buschin jälkeen eniten ja oli loppupisteissä se ensimmäinen häviäjä eli 11. Tosin, 1 milj. dollarin lisäpalkinto helpottaa surua hiukan.
Kausi oli hyvä, kisat oli tiukkoja, ja mestari oli lopulta se tasaisin pisteiden kerääjä, vaikka systeemin pitikin suosia voittajaa.