Kun Benettonin Johnny Herbert voitti Monzassa 1995, oli hänellä käsimerkit podiumilla mielessään.
Näytä liitetiedosto 5030
Mutta kenelle hän kansainväliset käsimerkit osoitti? Tästä on ollut arvuutteluja.
Monzassa 1995 Häkkinen ajoi toiseksi McLarenilla ja Salo viidenneksi Tyrrellillä, joten suomalaismenestystä myös saatiin.
Miten kovana rattimiehenä Johnnya piditte? Lotuksella Herbert vaikutti olevan aivan Häkkisen tasolla.
Benettonilla tuli pari GP-voittoa Schumacherin tallikaverina, Sauberillakin Johnny oli podiumilla Monacossa 1996 ja Unkarissa 1997.
Stewartilla Herbert otti sitten Nurburgringillä 1999 uransa kolmannen voiton.
Herbert on siis kolmen GP-voiton mies, kuten esimerkiksi Fisichella ja Frentzenkin ovat.
Mutta olisiko Herbertistä voinut tulla mestari toisenlaisissa oloissa?
Alla Monzan GP kaudelta 1995.
Parhaimmillaan näin pikaisesti miettien hänessä oli ainesta todella kovaksi rattimieheksi.
Ja periaatteessa olikin kun kannatteli Lotusta Häkkisen lähdettyäkin sieltä vielä melkein niin kauan kun vain pystyi eli lähelle tallin loppuvaiheita asti.
Toisaalta taas yhtä pikaisesti puhuen jo vuoden 1988 hirveä loukkaantuminen kuten myös vuoden 1989 F1-debyyttikauden ajojen kanssa kiirehtimisellä osin puolikuntoisena oli omat melko tuhoisat seurauksensa uralle ainakin osittain.
Ja varsinkin mitä ehkä olisi tullut sellaiseen paljon parempaan kärkitallissa pitämiseen tai pääsemiseen.
Paljon oli viivevuosiakin kun toipumista haluttiin varmistaa Herbertille ja kerta kaikkiaan esimerkiksi Japanissa Herbertille tarjottiin niin paljon parempia talleja etuineen eli välillä oli taukoa eikä voinut olla pääsemässä selvempään valokeilaan mitä huipputalleihin tuli.
Tosin ei aina haluttu päästää sopimuksestaan ajamaan edes tilapäisajoja muille talleille.
Pääsi toki muun muassa Benettonille uudestaan, mutta tuolloin vielä selvemmin oli Flavio päättämässä toisin kuin nuorempana miehenä vielä oli ollut ja tuolloin oli muutenkin aina pestattu olemaan kakkosmies.
Toisaalta kun Flavion hemmottelema Schumi poistui kerta kaikkiaan sinne Ferrarille niin ihmettelin ainakin vähän osin aikanaan, että miksi ei kerta kaikkiaan Herbert saanut jäädä Benettonille vuodeksi 1996?
Tai sitten kun Flavio tunnetusti oli Flavio asenteeltaan niin miksi ei sitten vuodeksi 1998 Herbert siirtynyt David Richardsin ajan alaisuuteen?
Tosin ennen pitkää sitten Benetton innostui nuorista ja testipuolellekin jätti alkuperäisen muun sopimuskuljettajan eli Gerhard Bergerin vielä kerran vuoden ajaksi eli 1998.
Eikä sinänsä oikein sinnekään kun Benetton oli siitä poikkeus silloin vuodeksi 1998, että ei oikein ollut varsinaista testikuljettajaa sen jälkeen kun Alexander Alex Wurzista päätettiin kisakuljettaja tehdä.
Tosin Herbertin vuoden 1998 suhteen Sauber-tallin sopimus keskeneräisenä taisi sen estää ja vuoden 1996 suhteen Flavio sai myöhemmin katua katkerasti kun Jean Alesi oli niin hirmuisen itsepäinen kuljettaja ja siihen päälle oli vähän liian mediakärkäs henkilö.
Vuosi 1997 ei parannusta tähän tuonut. Ja Berger tietysti sitten ei vain aina välillä saanut itsestään enää veteraanina ihan niin parasta irti kuin ennen. Toki siihen nähden kannatteli Benettonia ja toi sen ainoan voiton vuodeksi 1997 kuten melkein oli tuonut vuodeksi 1996 ja vieläpä samalla radalla eli Hockenheimissa!
Berger tosin oli kuitenkin lajissa melko harvinainen ajotaidoiltaan esiintyvänä sellaisena nk. Eliittiluokan Kakkoskuljettajana jollaisena olen kuvaillut ja muistellut häntä ennenkin Riccardo Patresen tapaan!
Herbertillä ehkä olisi voinut olla ainesta siihenkin, mutta kaiken vain olisi pitänyt mennä niin kovin nappiin.
Nuorena ja ilman onnettomuutta...
Nigel Mansell itsekin erääseen aikaan melko suoraan piti Herbertiä olemaan oma manttelinperijänsä ennen pitkää brittien F1-piirien suureksi riemuksi ja sekin oli paljon sanottu!
