Kun minulla todettiin nuorena urheilijan vamma, eli nivusissa (Ei se, joka paisuttaa verta päästä) murtui eräs luu, kun en voinut edes istua normaalisti.
Lääkäri kipsasi jalkani ja passitti kotiin maaseudulle ambulanssissa. Nooh, siinä isossa sängyssäni makoilin, puolisiskoni tuli käymään ja ehdotti Yatzyn pelaamista. Siinähän pelattiin ja koirani nukkui vieressäni. Ajattelin vaan nostella sen häntää ja se päästi pahanhajuisen pierun, heräsi ja koitti hämmästyksellään haistella omaa pieruaan, ennen kuin alkoi hävetä omaa tuhnuaan. Puolisiskoni ja sen poikaystävä pakenivat toiseen huoneeseen. Petturit! Jättivät minut kuolemaan omaan sänkyyni, koirakin jätti minut!
Toinen tapaus oli taas puolisiskon kotona, jossa oli heidän koira. Se aina intoutui monista asioista. Se kerran seisoi siinä heidän parisängyssään ja pyydettiin hakemaan jotakin lelua, fiksu kun oli, että osaa nimien avulla hakea oikeanlaisia leluja tai tavaroita. Se alkoi sängyssä hypätä suoraan lattialle. Mutta ilmalennon aikana se pieraisi hypyn aikana ja saman tien meni sängyn alle piiloon häpeilemään.
