Olin rettelöitsijä, häirikkö, mölyapina ja pelle. En varmaankaan kiusannut ketään, mutta liekö rettelöintini syytä, että kun ehkä 8. luokalla jakoivat ryhmiä, pääsin köksän ryhmään, jossa ei mun lisäkseni ollut tasan ainuttakaan poikaa. Eikä niitä rettelöitsijätyttöjäkään, vaan sellaisia tyttöjä, jotka olivat koulussa oppiakseen jotakin. Ja tytöthän eivät meikäläisen rettelöinnistä tykänneet, eikä sitä kauaa katsoneet, vaan alkoivat kouluttaa ihan tosissaan. Tuli sen verran kylmää kyytiä, että aloin sitten lintsaamaan useilta köksän tunneilta. Kai se jonkin asteista kiusaamista oli, mutta näin jälkikäteenhän tietty tajuaa, että ne teki niin, koska tykkäsivät musta niin pirun paljon. Tai sitten ei.
Fiksumpi olis ehkä ottanut opiks ja alkanut olla ihmisiks, mutta sehän ei meikäläisen kunnialle sopinut.
Yhdestä lempiaineista (jos mitään kouluun liittyvää voi sellaiseksi kutsua) tulikin sitten varsinaista tuskaa ja kitumista.
Kaippa tuo siis kiusaamisen kriteerit täyttää, ja nykyään saattais olla neidit puhutteluissa ja minä tunnilla reuhaamassa, mutta itse näin jälkikäteen ajateltuna sain kyllä justiin sitä mitä tilasinkin, vaikken tyttöjä suoranaisesti kiusannutkaan.
Poikain kanssa tuli toisinaan laitettua pystypainiks ja joskus saattoi luuvitonenkin vilahtaa, mutta eihän ne mitään kiusaamista ollut. Ihan tavallisia voimainkoitoksia, jotka tuohon ikään enemmän tahi vähemmän kuuluvatkin.