Oletko suorittanut metsästyskortin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joukahainen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Oletko suorittanut metsästyskortin?

  • Äänestäjiä yhteensä
    36
Tapan riistan paljain käsin, siihen ei korttia tarvita.
 
En. Puoliskoa olen yrittänyt yllyttää, kun sitä ampuma-aseet muutenkin kiinnostaa enemmän. Eettis-ekologisista syistä olisi kivempi syödä riistaa kuin tehokasvatettua, edes joskus.
 
En ole, enkä aio suorittaakaan. Isäukko on aina ollut ahkera jänismetsällä viihtyjä. Kerran se sai mut puhuttua mukaan, ja se oli sellanen kokemus, että oli sekä ensimmäinen että viimeinen kerta. Ei ole meikäläisestä jäkittämään kannonnokassa jossain korvessa, ei. Eikä myöskään tarpomaan siellä saatana munia myöten hangessa.
Mieluummin nökötän kotona ja syön luontaisen kaltaisia aromeja ja muita sallittuja lisäaineita ja kuolen sitten joskus tosi huonona ihmisenä.
 
Mosse sanoi:
En. En pysty ampumaan eläintä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sama. Varastoesimiehenä ollessani meillä oli lutku toimiston kaapissa lintujen ampumista varten. Piti näyttää pojille, että miten sitä osutaan, ja ekalla putosi. Morkkis tuli.
 
Ei ole ja tuskin tuleekaan.

Uskoisin pystyväni ampumaan eläimen. Tosin en välttämättä kaunista surullisen näköistä bambia. :frown:

Arvostan kuitenkin niitä, jotka pitävät esim. hirvikannat kurissa ...ja jotka toimittavat, joskus tosi hyvää hirvenlihaan meille.
 
Nix. Se vietti multa puuttuu kokonaan. Gastronomis-kulinaristinen puoli taas kiinnostaa kovastikin. Frendit ampuu ja mä tusaan kurmeet.
 
Ei ole. Muutaman rallin katsomisessa vuodessa on mulle luonnossa kykkimistä tarpeeksi.

Mutta Visa-kortti löytyy. Sillä teloitan tarvittaessa bambin jos sattuu huikomaan eikä makkararilliä ole hollilla.
 
Ei ole, vaikka mahdollisuus hankkia sellainen olisi ollut aika hyvä. " metsät ja paikallinen riistaporukka/hirviseurue. Mutta ei ole oikein sukuperintönä metsästys ja aseet. Teerien ammunta pakkaspäivänä huurteisen koivun latvasta on ehkä joskus innostanut, mutta ei tarpeeksi sittenkään. Eräs kaveri kuoli, jonka kanssa kävin pienoiskiväärillä ampumassa pilkkaan soramontulla. Asia jäi sitten siihen. ( en nyt sentään sitä kaveria ampunut...)

Metsästysseuran jäsen olen silti. Tarvittaessa voisi hieman määritellä osaltaan, miten metsästetään ja ketkä metsästää. Ja pystyisin kutsumaan ammuntaluvallisia - ja taitoisia kavereita metsälle.
 
Viimeksi muokattu:
Joskus oikein tarjottiin hopeatarjottimella. Kortti ois maksettu, seuraan ois päässy ja pyssykin ois tullu ns. talon puolesta.

Siitä ei vielä ehditty puhumaan mitään että paljonko olisivat olleet valmiita maksamaan että viettäisin vapaa-aikaani istumalla kannonnokassa pyssy kourassa aikeeni ampua hirvi, tahi muu metsän eläjä. Ja vielä loppuun kuunnella kännisten vanhojen jarrujen tarinoita sisällissodasta.

Isohko sen korvauksen olisi pitänyt kyllä olla.
 
Olen suorittanut: armon vuonna 1995. Sen jälkeen olen ollut metsällä tasan kerran, ilman asetta.

Lähinnä maisemia tiirailin ja nautin raittiista ilmasta.
 
Mitäpä minä, luvallista tuliasetta omaamaton motoristi, sillä,
luontokappaleen lyijyitsemisluvalla, tekisin. Sitä paitsi olen ollut
pupujen ystävä jo yli 40 vuotta, eikä minulla ole edes maastoautoa.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös