Kyllä sieltä pukukopista ihmeen kaupalla ilmestyikin päätöserään sitten Leijonalauma, eikä lampaita matkalla teuraalle. Mitä ikinä siellä käytiinkään läpi, joka jätkä tuntui tajuavan että jumalauta tää on hokia, ei 1-3 lukemat tarkoita vielä mitään, taistelutta ei luovuteta. Ja ne joille tämä oli maajoukkueuran viimeinen erä, tajusivat että ei tässä tarvi muuta kuin taistella eläimen lailla viimeistä kertaa ja mitalit saadaan kaulaan. Aika huikea trilleri oli kyllä nuo viimeiset minuutit, piti vielä jäähyjä siihenkin ottaa että ei liian helpolla loppua päästä.
Selänne puhui tuossa lopussa siitä että uskoa löytyi kaikilta että vielä noustaan tasoihin ja voitetaan, eikä missään vaiheessa luovuteta taistelua. Missä se taistelu, missä se usko oli USA-matsissa? Mihin se silloin katosi 3-0 tilanteessa? Missä se oli Ruotsia vastaan? Mihin se katosi toisessa erässä Slovakiaa vastaan, miksi loppui luistelu? On tää kyllä täysi mysteeri että se usko ja taistelu katoaa ja ilmestyy välillä kuin kani taikurin hatusta.
Kyllä ne jätkät ihan oikeasti osaa pelata kun ne viitsii yrittää ja taistella. Mutta kun se taistelu loppuu, se loppuu samaan aikaan joka kentälliseltä, ja on se jälki silloin kyllä hirveää katsottavaa. Jäähypenkillä käydään liukuhihnameiningillä, omalla alueella ei puolusteta pätkääkään ja vastustaja saa tehdä maaleja miten lystää. En minä vaan ymmärrä.
Lopussa Jalonenkin tuntui viimein tajuavan että peluutetaan eniten niitä miehiä joilla peli kulkee, ja lisäminuuttien ansiosta niiden peli alkaa kulkea yhä paremmin ja paremmin. Eipä kestänyt kauan tämän asian hoksaaminen. Aiemmin iskettiin päätä seinään ja papat laitettiin kentälle, kulki se peli tai ei.
Pakkien peluutus oli vieläkin aivan käsittämätöntä, niitä samoja miinusjätkiä tärisevin jaloin sinne heitettiin surutta alivoimallakin tonttia hoitamaan. No, ei siitä sen enempää.
Positiivinen lopputulos kuitenkin loppujen lopuksi. Se ei kuitenkaan tarkoita että silmät pitäisi ummistaa niiltä virheiltä mitä turnauksen aikana tehtiin. Ei sitä kultaa tai mestaruutta muuten koskaan voiteta, jos tehdään samat virheet aina uudestaan ja uudestaan.