Onko agility urheilua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mosse
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Onko agility urheilua? Perustele.


  • Äänestäjiä yhteensä
    32
Mikäs se jarnakerhon virallinen urheilun määritelmä olikaan? Ainoat vaatimukset mitkä muistan ulkoa, oli fyysinen rasitus ja kilpailu, ja mun käsittääkseni myös agilitystä löytyy molemmat.
Niin mun mielestäni tämä taukkik...eiku siis jarna-"urheilijat" ovat totaalisesti metsässä määrityksineen.

Enämpi huvittaa, kuin harmittaa.
 
Kyllähän noista älistään ihan oikeasti.

Koirien agilityssä mm. ylijalostamisesta.

Hevosten ja raviurheilussa jopa dopingista.

Ja aina on debatti päällä, onko se eläimen kannalta optimielämä olla ihmisen kilpaväline. Ravihevoset kuulemma saa uransa jälkeen varsin leppoisia vanhuusaikoja ja voittajaorit pääsee vielä pukille.

Aika moni ravihevosista jotka ei pärjää menee lahtaamoon hyvin nopeasti. Samoin jos jalka menee ja ne ei pysty enää kilpailemaan.
Omistajat ei vät halua kuluttaa liikaa aikaa ja tallipaikkaa kuluneineen hevoseen, joka ei tuota mitään ja jonka saa myytyä ehkä 1000-3000 eurolla.

Ja kyllä ohjastajan oikeasti pitää olla kovassa kunnossa siellä käryillä pysymiseen. Matka kun ei ole mitenkään tasainen. Kilpailijoiden hevoset paukkaa niskaan ja omaa pitää repiä ja nykiä sopivassa suhteessa että se menee lujaa, mutta ei nosta laukalle.
Tämän jälkeen on käsien avaaminen nyrkistä hetken vaikeaa ja jaloissa ei oo tuntoa lain.



Laukka ja ravikisoissa valitettavasti on alkanu doping yleistymään. Tämä on taas tätä ihmisten moraalitonta ja ah niin hienoa kyltymättömyyttä.
 
Viimeksi muokattu:
Aika moni ravihevosista jotka ei pärjää menee lahtaamoon hyvin nopeasti. Samoin jos jalka menee ja ne ei pysty enää kilpailemaan.
Omistajat ei vät halua kuluttaa liikaa aikaa ja tallipaikkaa kuluneineen hevoseen, joka ei tuota mitään ja jonka saa myytyä ehkä 1000-3000 eurolla.

Laukka ja ravikisoissa valitettavasti on alkanu doping yleistymään. Tämä on taas tätä ihmisten moraalitonta ja ah niin hienoa kyltymättömyyttä.

No niinpä tietysti :( Mutta taitaapa hevoset joutua lahtaamoon melkein aina jos jalka menee, oli hevosen käyttötarkoitus sitten mikä hyvänsä?
 
Noissa eläin-ihmis-yhdistelmää käyttävissä lajeissa eläin suorittaa huomattavan osan liikkumisesta, mutta eiköhän se ole nimenomaan yhteispeli, jolla se onnistunut suoritus saadaan aikaan. Agility-koiran ja ravihevosen toteutunut urheilu(tai ei-urheilu)suoritus olisi aikalailla eri, jos se ihminen jäisi yhtälöstä pois. Kuitenkin jonkinlainen suoritus syntyisi ilman ihmistäkin, toisin kuin esim. hiihdossa tai moottoriurheilussa.

Eli tässä oli nyt definitiivinen vastaus toikin kysymykseen... eikäku tosta eläin-esine -spekuloinnista tuli tuollaista mieleen.
 
No niinpä tietysti :( Mutta taitaapa hevoset joutua lahtaamoon melkein aina jos jalka menee, oli hevosen käyttötarkoitus sitten mikä hyvänsä?

No se riippuu. Moni este ratsu pystyy tekemään kaikkea muuta paitsi hyppäämään yli 120cm esteitä tms joten sellaiset yleensä myydään kouluihin tai nuorille harjoittelijoille.
Ravurit on hieman hankalempia, kovapäisiä ja vaikeita käsitellä ns. kovan suun takia. (Painaa kuolaimelle = Ei suostu kääntymään tai hidastamaan, koska herkkyys puuttuu suusta ravi uran jäljeltä.) Tämän takia niitä on hankala myydä kokemattomammille . Lisäksi ne ei osaa yksinkertaisiakaan kouluratsastus juttuja tai estehyppyjä mikä ei kiehdo montaakaan pikkutyttöä.

Itse ostin maailman suloisimman vanhan ravurin joka olikin ylin ystävä 7 vuotta.
Pitkän pinnan omaavana sain opetettua sille erittäin paljon asioita.
 
No niinpä tietysti :( Mutta taitaapa hevoset joutua lahtaamoon melkein aina jos jalka menee, oli hevosen käyttötarkoitus sitten mikä hyvänsä?
Kunnolla poikkimennyt jalka ei välttämättä enää parane ratsastus-/ravikäyttöön, ja jos hevosella ei ole siitosarvoakaan, on se "käyttökelvoton". Hevosen pitäminen on kallista. Jos jalka paranee siihen kuntoon että kestää kevyttä käyttöä, hevosesta saattaa saada vielä kelvollisen harrasteratsun.

Myös heikommin menestyneitä ravureita, varsinkin suomenhevosia, myydään jonkin verran ratsuiksi. Toiset toimivat sitten paremmin, toiset huonommin. Kunnon koulukisahevosia niistä harvemmin saa.

Edit: Jaha, lara kerkesikin ensin. Opetushevoseksi en kyllä välttämättä möisi jalkansa murtanutta hevosta, ratsastuskouluhevosten tuntimäärät ovat usein isoja, ja kun ohjelmaan kuitenkin kuuluu hyppäämistä ja maastoilua, eivät ratsastuskoulut välttämättä ota innoissaan hevosta joka ei sitä kestä.
 
Aika moni ravihevosista jotka ei pärjää menee lahtaamoon hyvin nopeasti. Samoin jos jalka menee ja ne ei pysty enää kilpailemaan.
Omistajat ei vät halua kuluttaa liikaa aikaa ja tallipaikkaa kuluneineen hevoseen, joka ei tuota mitään ja jonka saa myytyä ehkä 1000-3000 eurolla.

Ja kyllä ohjastajan oikeasti pitää olla kovassa kunnossa siellä käryillä pysymiseen. Matka kun ei ole mitenkään tasainen. Kilpailijoiden hevoset paukkaa niskaan ja omaa pitää repiä ja nykiä sopivassa suhteessa että se menee lujaa, mutta ei nosta laukalle.
Tämän jälkeen on käsien avaaminen nyrkistä hetken vaikeaa ja jaloissa ei oo tuntoa lain.
Laukka ja ravikisoissa valitettavasti on alkanu doping yleistymään. Tämä on taas tätä ihmisten moraalitonta ja ah niin hienoa kyltymättömyyttä.
Joutuu muuten moni metsästyskoirankin piikille, kun eivät enää aja/hae.:thumbfh:
 
Täällä ollaan siis ilmeisesti sitä mieltä, että agilityohjaaja 'vaan seisoo' siellä kentän laidalla? Ottakaa nyt hyvät ihmiset ensin selvää lajista ennen kuin alatte analysoida sitä. Koiran ohjaaja joutuu juoksemaan ihan saman radan kuin koirakin - joskin ilman esteitä - ja ehjän suorituksen varmistamiseksi pysymään aina vähän koiran edellä, jotta kun koira tulee edelliseltä esteeltä, ihminen on jo valmiina ohjaamassa sitä seuraavalle. Peruskunnoton läskipunkero ei tästä selviydy, joten kilpatason agilityohjaaja joutuu tekemään ihan töitä omankin kroppansa kanssa. Aivan kuten kilparatsastuksessakin.

Ehkä mulla on vaan liian kovat kriteerit urheilulle, mutta musta toi ei silti vaan riitä. Se, että peruskunnoton läskipunkero ei tuohon pysty nimittäin.
 
Ehdoton ei. Eikä ole hevosurheilukaan on se sitten pooloa tai esteitä. Agility on vielä kaikinpuolin tylsempää.
 
No joo, kirjaimellinen tai ei, niin pelkkää peruskuntoa vaativa harrastus ei musta ole urheilua. Se olisi urheilua alentavaa. Mun mielestä urheilussa pitää kuitenkin olla fyysisestikin jotenkin edes iskussa - voimalta, kestävyydeltä tai yleisesti kehon hallinnalta.
Ilman muuta. On tosin määrittelykysymys, mikä on peruskunto ja mikä on enemmän.
 
Aika pitkälti näppi-/perstuntumalta tulee eri lajeista sanottua, onko urheilua vai ei. Sitten jos pitää yrittää perustella sanomisiaan, voi löytyä yllättäviäkin yhtäläisyyksiä sellaisten lajien kesken joista toinen on tullut määriteltyä urheiluksi ja toinen ei-urheiluksi.
 
En kyllä tiedä miksi jokaista kilpalajia pitää sanoa urheiluksi. "Lähen urheilemaan" ja sitte lätkitään Magic The Gathering -kortteja pöytään. Ei se mielestäni laske lajin arvoa millään tavalla, ettei sitä sanota urheiluksi.

Vaan eipä itsellekään mitään selkeää rajaa tuolle ole, joten joudun ainakin toistaiseksi panttaamaan vastaustani.
 
Ylös