markoj
Custom User
- Liittynyt
- 28.12.1998
- Viestit
- 38925
Tylysti kopipasteten koko juttu Hesarista.
Ja lisää tuolta Koko-gorillan sivuiltaVIERASKYNÄ
Onko ihminen sittenkään kovin ainutlaatuinen eläin?
Monilla eläimillä on ihmisen erityispiirteinä pidettyjä ominaisuuksia, kirjoittaa Jussi Viitala.
Ihmisellä on paljon yhteistä muiden eläinten kanssa. Apinoihin meitä yhdistää paitsi ruumiinrakenne, samanlainen näköaisti ja ryhmähakuisuus myös suuri uteliaisuus. Se tuottaa oppimista, joka auttaa varautumaan tulevaisuuteen. Motivaatio syntyy oppimisen tuomasta mielihyvästä.
Myös matkimalla oppiminen on yhteistä ihmiselle ja monille muille eläimille. Jäljittely tuottaa traditioita, jotka ovat eläinkunnassa hyvin tavallisia.
Apinoiden ja erityisesti simpanssin kohdalla voidaan jo puhua tapa- ja työkalukulttuureista ja kulttuurievoluutiosta. Kulttuurista perimää ovat myös rottien ja hiirien ravintomieltymykset, hanhien muuttoreitit ja levähdyspaikat, monien lintujen laulu, simpanssien ja paviaanien sekä delfiinien ja muiden valaiden äänisignaalit ja monet muut aiemmin "vaistomaisina" pidetyt käyttäytymismallit.
Kulttuuria luovana lajina ihminen on vain vienyt tämän kehityksen pisimmälle. Tämä johtuu kielen kehittymisestä sekä peukalon ja etusormen tarkkuusotteesta, joka on teknisen sivilisaation ja kirjoitustaidon perusta. Eläinkunnasta saattaa löytyä kehittyneempiä aivoja kuin ihmisellä, mutta millään muulla älykkäällä lajilla ei ole ihmisen käden kaltaista työkalua.
Kielenkin osalta kysymys on vain aste-erosta. Viittomakieltä oppineet ihmisapinat olivat aikoinaan pieni sensaatio. Eräät suuret papukaijat yltävät lähes samanlaisiin saavutuksiin puhutun kielen alueella. 30-vuotias gorillaneito Koko hallitsee toistatuhatta viittomaa, joilla se osaa myös valehdella, kertoa vitsejä ja muistella menneitä. Tosin sen kielioppi on hyvin yksinkertaista.
Myös linnut käyttävät ja ymmärtävät esittäviä merkkejä. Linnun hälytyshuuto kertoo vaaran syyn. Esimerkiksi korpilta tunnetaan kolmattakymmentä erilaista hälytysääntä, joista jokainen tarkoittaa eri vihollista. Ainakin osa korpin äänisignaaleista näyttää olevan kielen tapaan käytettyjä sanoja eikä vain perimän ohjaamia signaaleja.
Seuralliset delfiinit päästävät niille tyypillisiä kaikuluotausääniä ja "juttelevat" kaiken aikaa. Tilastollisessa analyysissä pullokuonodelfiinien ääntely ja ihmisen puhe muistuttivat joka suhteessa toisiaan. Delfiinin poikasen ääntelyn kehitys muistutti täysin ihmisen puheen oppimista. Analyysi ei kerro mitään ääntelyn sisällöstä, mutta se herättää ajatuksia.
Delfiiniparven jokaisella jäsenellä on oma nimensä. Yksilö toistaa usein nimeään, ja parven muutkin jäsenet voivat sen sanoa. Delfiinit ovat siis tietoisia yksilöllisyydestään. Emme taidakaan olla puhekykyinemme kovin ainutlaatuisia.
Lintujen ja nisäkkäiden hierarkkisesti järjestäytyneissä yhteenliittymissä tavataan samanlaista kykyä lukea toisten mielenliikkeitä kuin ihmisellä. Tämä merkitsee väistämättä jonkinasteisen tietoisuuden olemassaoloa.
Apinoilla se on johtanut selkeään politiikan tajuun. Brittiläinen eläintutkija Jane Goodall väittää, että simpanssilla on samanlainen tunne-elämä ja tietoisuus omasta itsestään kuin ihmisellä. Hollantilaissyntyinen Frans de Waal arvelee, että simpanssin sosiaalinen äly on jopa parempi kuin ihmisten keskimäärin. Simpanssien laumakäyttäytymistä säätelevät myös moraalikoodit. Lauman johtaja tarvitsee alempiarvoisten tuen, mikä ennakoi demokratiaa.
Lisääntymiskumppanin valintaa on totuttu pitämään vaistojen temmellyskenttänä. Kaikilla kaksikylkisillä lajeilla symmetria näyttää olevan tärkeä valintatekijä. Poikkeamat symmetriasta kertovat jonkinasteisesta kehityshäiriöstä, joista osa voi olla perinnöllisiä.
Etsiessämme symmetristä, kaunista puolisoa etsimme hyviä geenejä. Dna-tekniikka on paljastanut, että 10–20 prosenttia yksiavioisten lajien – myös ihmisen – jälkeläisistä on siittänyt joku muu kuin naaraan pesintäkumppani. Huonon puolison saanut naaras hakee hyvät geenit naapurista, vaikkei olekaan tietoinen tekemisiensä syistä.
Evoluutiopelissä ainoa palkinto on mahdollisimman monta jälkeläistä seuraavassa sukupolvessa. Niinpä toisen koiraan jälkeläisten hoitaminen on koiraalle raskas edun menetys. Siksi yksiavioisten lajien koiraat pyrkivät mustasukkaisesti vahtimaan puolisoaan ja huolehtivat sitä innokkaammin jälkeläisistä, mitä varmempia ne ovat isyydestään.
Hajujen rooli puolisonvalinnassa on ihmisellä ja hiirellä hyvin samanlainen. Nisäkkäät pyrkivät hajun perusteella löytämään puolison, jolla on erilainen immuunigeenistö kuin niillä itsellään. Siten ne hakevat jälkeläiselleen hyvää immuunipuolustusta.
Näennäisesti hajuton feromoni saa naisen kuukautiskierron synkronoitumaan, ja mieskin kykenee haistamaan naisen ovulaation ja tietämättään reagoi siihen samoin kuin kaikki koiraat naaraan munasolun irtoamisen merkkeihin. Ihmisen puolisonvalinnan ainoa erityispiirre on, että myös äly ja keskustelutaito ovat tärkeitä valinnan perusteita.
Monilla eläinlajeilla on ihmisen erityispiirteinä pidettyjä ominaisuuksia, kuten traditioita, kulttuureja, kielellisiä valmiuksia, tietoisuutta, moraalia ja jopa demokratiaa.
Toisaalta ihmisen käyttäytymisestä löytyvät samat "vaistot", jotka on kuvattu muilta eläimiltä.
Emme ole niin ainutlaatuisia kuin olemme ehkä uskoneet. Alentaako sen tunnustaminen ihmisen arvoa?
Jussi Viitala
Kirjoittaja on nisäkästutkija ja eläintieteen dosentti Jyväskylän yliopistossa.
Pienet on erot immeesillä ja ainakin tolla gorillalla. Aika hassua suhteuttaa tohon esim. ihmisten jaottelu rotuihin ja rotujen eri ominaisuuksiin.During the course of the study, Koko has advanced further with language than any other non-human. Koko has a working vocabulary of over 1000 signs. Koko understands approximately 2,000 words of spoken English. Koko initiates the majority of conversations with her human companions and typically constructs statements averaging three to six words. Koko has a tested IQ of between 70 and 95 on a human scale , where 100 is considered "normal." Michael, the male silverback gorilla who grew up with Koko, had a working vocabulary of over 600 signs.
http://www.koko.org/
