Isossa kuvassa luultavasti on vakio. Sitä syntyy ja kuolee ja siinä välissä syö ja panee. Loput välit täyttyy turhasta täyhkästä, jonka ihminen kuvittelee määrittävän niinkin abstraktia asiaa kuin onnellisuus. Kuitenkin se tuntuu määräytyvän vertailemalla omassa viitekehyksessään. Kontrastit kertoo muka jotain. Elämän harmaa neliö näyttää valkoisella pohjalla niin saatanan tummalta. Mutta kun siihen rinnalle otetaan naapurin astetta harmaampi neliö ja taustaksi sysimustaa, niin johan jumalauta on onnellisuus tapissaan ja perse heiluu. Vaikka harmaasävy pysyy ihan samana ja itse asiassa se vertailu on sitä mustinta mustaa.