Onko siviilipalvelus kunnioitettava tapa suorittaa kansalaisvelvollisuus Suomessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joukahainen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Onko siviilipalvelus kunnioitettava tapa suorittaa kansalaisvelvollisuus Suomessa?

  • Äänestäjiä yhteensä
    67
Il Tempo Gigante sanoi:
Riippuupi kyllä tosi paljon työnantajasta, ts. haastattelijasta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tietysti, ja pitäisihän sitä neutraali olla, mutta esim. se, että haastattelija olisi itse käynyt sivarin on aika marginaalinen mahdollisuus vielä. (Siis siinä mielessä, että sivarinkävijöitä on lukumääräisesti kuitenkin vähän).
 
Puupää sanoi:
Tai työhaastattelussa (vaikka palvelutapaa ei saisikaan kysyä, ellei liity työtehtävien suorittamiseen) enpä usko että sivarista "plussaa" heruu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mä sain kerran kesätyöhaastattelussa "saarnan" armeijan johtajakoulutuksen tärkeydestä (itselläni kun oli ihan pelkkä 9kk miehistön koulutus) :D Haastattelija oli vähän vanhempaa ikäpolvea, mutta vähän ihmetytti kyseisen motivointipuheen merkitys, kun ko. työtehtävään ei liittynyt johtamista millään tavalla. Eipä siinä oikein voinut muuta tehdä kun nyökytellä. Ehkä se vaan tahtoi sanoa, että ylenemismahdollisuudet tulevaisuudessa on heikot... Niin, ja mä sain sen työpaikan :o
 
Haa

Puupää sanoi:
Tietysti, ja pitäisihän sitä neutraali olla, mutta esim. se, että haastattelija olisi itse käynyt sivarin on aika marginaalinen mahdollisuus vielä. (Siis siinä mielessä, että sivarinkävijöitä on lukumääräisesti kuitenkin vähän).
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuotapa pointtia just hain. Uskallanpa kuitenkin sanoa, että sivariuden suorittaminen ei enää tulevaisuudessa ole niin suuri este työnsaannille, kuin on ollut aikaisemmin ja on nyt. Tämä ei ole mun mielipiteeni, eikä toiveeni, vaan arvioimani näkemys asiasta.
 
Viimeksi muokattu:
SamiJ sanoi:
Mä sain kerran kesätyöhaastattelussa "saarnan" armeijan johtajakoulutuksen tärkeydestä (itselläni kun oli ihan pelkkä 9kk miehistön koulutus) :D Haastattelija oli vähän vanhempaa ikäpolvea, mutta vähän ihmetytti kyseisen motivointipuheen merkitys, kun ko. työtehtävään ei liittynyt johtamista millään tavalla. Eipä siinä oikein voinut muuta tehdä kun nyökytellä. Ehkä se vaan tahtoi sanoa, että ylenemismahdollisuudet tulevaisuudessa on heikot... Niin, ja mä sain sen työpaikan :o
Klikkaa laajentaaksesi...
...ja niille, jotka opiskelevat taloustieteellisen puolella johtamista pääaineenaan nimenomaan painotetaan siitä kuinka armeijan opit eivät missään tapauksessa sovi siviiliorganisaation johtamiseen. :o
 
^Melissa sanoi:
...ja niille, jotka opiskelevat taloustieteellisen puolella johtamista pääaineenaan nimenomaan painotetaan siitä kuinka armeijan opit eivät missään tapauksessa sovi siviiliorganisaation johtoon. :o
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin, joissain siviilipuolen organisaatioissa ollaan vielä huomattavasti puolustusvoimia jäykempiä ja uppiniskaisempia. Puhumattakaan vastuun ottamisesta/pakoilusta - voi tauti sentään. Juu ja erästä toista forumistia lainaten, myös moraalisilla arvoilla on eroja.
 
Sam sanoi:
Niin, joissain siviilipuolen organisaatioissa ollaan vielä huomattavasti puolustusvoimia jäykempiä ja uppiniskaisempia. Puhumattakaan vastuun ottamisesta/pakoilusta - voi tauti sentään. Juu ja erästä toista forumistia lainaten, myös moraalisilla arvoilla on eroja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Varmasti on. Viittasin kuitenkin siihen, miten tulevia johtajia koulutetaan johtamaan, eli minkälaista johtamista pidetään tavoitteellisena. Se on sitten jotain ihan muuta kuin armeijan tahi kuvailemiesi organisaatioiden tyyli.
 
Mitä itse aiheeseen tulee, niin hyvä on huomioida Suomen tilanne, hyväksyä ja ymmärtää se ja sen jälkeen miettiä omia motiiveitaan ja suhtautumistaan yhteiskuntaan. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Lähipiirissäni on sekä puolustusvoimien kantapeikkoa, sivaria että täydellisen vapautuksen saaneita henkilöitä. Hyviä tyyppejä kaikki.

Arvostukseni muita kohtaan ei määrity yleisen asevelvollisuuden suorittamisen perusteella, vaan kokonaisvaltaisen asennoitumisen muita kohtaan. Puhtaasti omaan napaan tuijottavat eivät saa minulta minkäänlaista arvostusta, pysykööt omissa oloissaan.
 
Entä jos sanoo, että on armeijasta vapautettu, mutta ei silti saa työpaikkaa itselleen? Minulla on kiikarissa kohta työpaikka ja saan sen työpaikan. Työnantaja on kuuro ja tietää minun olevan ammattilainen, ei anna yhdellekään työpaikkaa ja antaa pelkästään minulle, ei kenellekään muille.
 
^Melissa sanoi:
Varmasti on. Viittasin kuitenkin siihen, miten tulevia johtajia koulutetaan johtamaan, eli minkälaista johtamista pidetään tavoitteellisena. Se on sitten jotain ihan muuta kuin armeijan tahi kuvailemiesi organisaatioiden tyyli.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos ruotsalaiseen johtamiseen viittaat niin :o - tuo nyt rankkana yleistyksenä ja väliheittona. Tietyissä yhteisöissä tarvitaan omanlaista johtamista ja toisissa hommissa toisenlaista. Riippuu pitkälti työnkuvauksesta sekä alaisista.
 
^Melissa sanoi:
...ja niille, jotka opiskelevat taloustieteellisen puolella johtamista pääaineenaan nimenomaan painotetaan siitä kuinka armeijan opit eivät missään tapauksessa sovi siviiliorganisaation johtamiseen. :o
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu, tosin toi mun homma oli korjausmies mekaanisessa kunnossapidossa, ja seuraavana kesänä tosta olisi ollut mahdollisuus päästä "ylenemään" ko. tehtävän työnjohtajaksi. Eli ei toi tietty ehkä ihan mitään taloustiedettä ollut :) Kyllä mä uskoisin että voi intin johtajakoulutuksestakin jotakin hyötyä olla työnjohtotehtävässä, jos aiempaa kokemusta ei ole.

Edit: tosin tuostakin oli samaissa paikassa esimerkkinä RUK:n käynyt tyyppi, joka oli aikalailla hukassa noissa työnjohtotehtävissä. Ei ehkä noinniinkun muuten ollut ihan semmonen johtotehtäviin soveltuva henkilö.
 
Viimeksi muokattu:
SamiJ sanoi:
Juu, tosin toi mun homma oli korjausmies mekaanisessa kunnossapidossa, ja seuraavana kesänä tosta olisi ollut mahdollisuus päästä "ylenemään" ko. tehtävän työnjohtajaksi. Eli ei toi tietty ehkä ihan mitään taloustiedettä ollut :) Kyllä mä uskoisin että voi intin johtajakoulutuksestakin jotakin hyötyä olla työnjohtotehtävässä, jos aiempaa kokemusta ei ole.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eipä tuolla terveyshallintotieteen puolellakaan ole intin metodeja varsinaisesti kehuttu. :) Mutta varmaan vieläkin jossain on paikkoja myös korostetun autoritääriselle johtamiselle. Ainakin jos työ on urakkaluonteista ja mekaanista, ja pomon voi olettaa ymmärtävän alaistensa työtehtävistä vähintään yhtä paljon kuin nämä itse. Nykypäivänä tilanne vain ei läheskään aina ole tämä.

Ai niin, mitä on ruotsalainen johtaminen? Mulle ihan uusi termi.
 
Sivareissa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta sivariin menee yleensä semmoset tyypit, joiden kanssa on muutenkin hyvin vähän mitään yhteistä, eli aika vaikea tulla ns. "juttuun". Vielä enemmän niitä tosin näki intissä :D
 
Andy sanoi:
Mutta jos ottaa kantaa siihen palvelusaikaan, joka aiheuttaa aina joskus polemiikkia, niin kummitätini toimii esimiehenä invalidiliiton kuntouttamiskeskuksessa, jossa on sivareita palveluksessa aina välillä. Hän kertoi, että siellä on tapana jakaa kaikki, siis KAIKKI kuntsarit mitä voi vain jakaa, vapaina. Niitä ei tarvitse ansaita. Ja kotiin lähdetään aina työpäivän päätteeksi. Eiköhän tuonlainen kompensoi sitten sitä palvelusaikaa, joka osalla varusmiespalveluksen suorittavilla on siis lyhyempi
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä siitä että palvelusaika pitää suhteuttaa etenkin siihen että työpäivän päätteeksi siviilipalvelusmiehellä on vapaa-aikaa. Mitä tulee noihin kuntsareihin niin en usko että tuo kuvailemasi käytäntö on samanlainen joka paikassa. Jotkut työnantajat haluavat hyödyntää maksimaalisesti edullisen työpanoksen (näin teki myös omani - toki muistaakseni joitakin kuntsareita sain).
 
Siviilipalvelusmiehenä vastaan Kyllä! Siviilipalveluksessa tehtävä työ on tavallisesti yhteiskunnalle hyödyllistä työtä, joten sodan uhkan ollessa mitättömän pieni sivari on mielestäni kunnioitettava tapa suorittaa "kansalaisvelvollisuus".
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös