Talouselämän uutiskirjeestä...
Ett silleen!!!!!!!!!
On nää kauheita nää ahneet yritystenomistajat!Kapitalisti on osinkonsa ansainnut
[Pekka Seppänen 5.3.2004]
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä kuittaa UPM-Kymmenestä 18 euron osingot. Tangomestari Eino Grön saa 75 euroa, puhtaana käteen.
Edellä olevat tiedot ovat peräisin laajalevikkisestä päivälehdestä. Tähän on osinkohysteria tullut. Osinkoja kommentoidaan siihen sävyyn, että mökin mummo luulee Hyssälän ja Grönin sekaantuneen rikolliseen toimintaan.
Hysteria alkoi, kun pääministeri Matti Vanhaselta kävi käsky, että kaikki osingot oli verolle pantava.
Tämän jälkeen yritykset ilmoittivat jokavuotiseen tapaan jakavansa osinkoja osakkeenomistajilleen.
Ja niin alkoi moralisointi. Jotkin yritykset jakavat osinkoja enemmän kuin viime vuonna! Jotkin yritykset jakavat osinkoja enemmän kuin yrityksen laskennallinen tulos on!
Tulilinjalla ovat erityisesti ne, jotka kahmivat runsaita osinkoja laajojen irtisanomisten jälkeen. Hätäisimmät yritysjohtajat ovat selitelleet, ettei näillä asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tietysti niillä on.
Kustannuksia karsitaan juuri siksi, että osakkeenomistajallekin jäisi jotakin. Siitähän osakeyhtiöissä on kysymys.
Osakeyhtiön päätavoite ei ole voitto eikä jalo kilpa, vaan osingonmaksu. Osingot ovat ainoa tapa, jolla yrityksen omistajat kokonaisuutena saavat omistuksestaan hyötyä. Osakkeiden osto ja myynti on sen sijaan spekulatiivista nollasummapeliä, jossa rahaa vain siirtyy sijoittajalta toiselle.
Osakkeenomistajat ovat yrityksen sidosryhmistä se, joka joustaa eniten. Henkilökunta saa kuukausipalkkansa riippumatta liikevaihdon tai tuloksen kasvusta. Alihankkijoiden hinnat eivät ikinä heilahtele niin paljon kuin osingot.
Elisan osakkeenomistajat eivät ole kolmeen vuoteen saaneet senttiäkään osinkoa. Elisan työntekijöiden palkka on päinvastoin noussut jatkuvasti yleisten palkankorotusten tahdissa. Työpaikkansa säilyttäneet eivät ole ehdottaneet palkanalennuksia irtisanomisten estämiseksi.
Parin viikon takainen Helsingin Sanomien pääkirjoitus väittää monien muiden tapaan, että yritysten tänä keväänä maksamat osingot ovat pois investoinneista.
Mitkä ovat ne investoinnit, jotka jäävät osinkojen takia tekemättä? Todennäköisesti ne kaikkein harkitsemattomimmat, jotka on syytäkin jättää tekemättä.
Joutilas raha innostaa holtittomiin investointeihin ja yritysostoihin. Yrityksen johto uskoo tietävänsä osakkeenomistajien rahoille parempaa käyttöä kuin osakkeenomistajat itse.
Takavuosien niin sanotut kasvuyhtiöt ovat tästä hyvä esimerkki. Elisa ja Sonera jakoivat huipputuloksistaan vain murto-osan osinkoina. Rahat käytettiin sen sijaan yritysjohdon hyviksi harkitsemiin investointeihin muun muassa Saksassa. Elisa osti ongelmia, Sonera pelkkää ilmaa.
Näiden "investointien" jälkeen yhtiöillä ei sitten ollut varaa maksaa osinkoja entisenkään vertaa. Osinkokriitikot olivat varmaan tyytyväisiä.
Suomen osinkokuninkaaksi on nimetty Aatos Erkko, joka saa tänä keväänä Sanoma-WSOY:stä 43 miljoonan euron osingot. Varakuningas on Antti Herlin, jonka osingot Koneesta ovat 39 miljoonaa euroa.
Aatos Erkko on vaurastunut ennen kaikkea Helsingin Sanomien menestyksen ansiosta. Lehden pääkirjoitustoimituksen näkemysten vastaisesti Sanoma-WSOY jakaa jo kolmatta vuotta peräkkäin enemmän osinkoja kuin yhtiö on tehnyt tulosta.
Ylisuurista osingoista varoitti Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessa maanantaina myös Sanoma-WSOY:n hallituksen puheenjohtajan veljenpoika Joonas Rauramo.
Mutta Aatos Erkko ja Jaakko Rauramo eivät vain usko. Kansallis-Osake-Pankin hallintoneuvoston entisenä puheenjohtajana Aatos Erkko tietänee nuorempaa polvea paremmin, että pankit antavat aina lainaa järkeviin investointeihin, kun ovat järjettömiinkin antaneet.
Luuleeko joku tosissaan, että Aatos Erkko ja Antti Herlin tärvelisivät isoisiensä perustamien yhtiöiden tulevaisuuden vain muutaman osinkomiljoonan tähden?
Tuskin niin luulee edes Antti Herlinin nuorempi veli Niklas Herlin, joka yhtyy osinkokriitikoihin Arvopaperi-lehden kolumnissaan. Hän hyökkää etenkin omistajasuku Ehrnrootheja vastaan. Herlinin mukaan nämä käyttäytyvät vastuuttomasti nostaessaan tappiollisesta Wärtsilästä reilut osingot. Herlin jättää varmaan tarkoituksella mainitsematta, että rahat tulevat aiempien vuosien voitoista ja osakkeiden myyntivoitoista.
Jotta hyökkäys ei jäisi puolitiehen, Herlin luonnehtii Wärtsilän pääomistajia henkilöiksi, "joilla on tapana pakkasella pissata housuunsa, jotta hetken olisi lämpimämpi olo". Huh.
Yleisönosastokirjoittajat, poliitikot ja ay-toimijat ehkä luulevat, että osinkoina nostetut rahat katoavat savuna ilmaan. Ikään kuin ne tuhoutuisivat, eivätkä ohjautuisi toisiin kohteisiin edistämään työllisyyttä ja investointeja.
Osinkokriitikot ovat oikeassa kun sanovat, että lypsävää lehmää ei kannata tappaa. He kuitenkin unohtavat, että lypsävää lehmää kannattaa lypsää.
Yritys, josta ei nosteta osinkoja, on kuin lehmä, jota ei lypsetä.
Lypsetty lehmä tuottaa enemmän maitoa. Maidonmuodostus on nopeimmillaan heti utareen tyhjentämisen jälkeen. Lypsykertojen lisääminen kahdesta kolmeen nostaa maitotuotosta noin 3,5 kiloa päivässä.
Näin kertoo Rehuraision tuore Rehumakasiini-lehti.
Rehuraision emoyhtiö Raisio jakaa sekin viime vuodelta osinkoja, vaikka konserni teki tappiollisen tuloksen. Raisiosta komeimmat osingot lypsävä Heikki Haaviston perhe tietänee, että lisätuotos edellyttää lisärehua, muuten lehmä laihtuu liikaa.
Kolumnin kirjoittaja uskoo, että syksyllä maksetaan vielä paljon lisää osinkoja.
Ett silleen!!!!!!!!!